Tiina Mahlamäki uskoo, että neulomalla pystyy myös vaikuttamaan asioihin. Hän on tehnyt sukkia esimerkiksi pakolaisille ja vastasyntyneille vauvoille.
Neulominen ei ole vain mummojen hommaa, sanoo neulontaan lukioikäisenä punkkarina hurahtanut Tiina Mahlamäki
Uudessa Neuloosi-kirjassaan Tiina Mahlamäki kertoo neulomisen maailmasta ja omista kokemuksistaan. Suomeen neulomisen toivat keskiajalla Naantalissa toimineet birgittalaisnunnat.
Tiina Mahlamäki neuloo päivittäin. Varsinkin lasten aikuistuttua neulomisesta on tullut hänelle keskeinen osa elämää. Siihen sisältyy paljon hyvää tekeviä asioita.
– Neulon aina, kun on mahdollista istua paikallaan, myös etäkokouksissa. Vapaa-ajalla kuuntelen samalla podcasteja tai katson televisio-ohjelmia. Neulominen on kivaa, mutta siitä tulee myös tehokas olo, uskontotieteen lehtorina Turun yliopistossa työskentelevä Mahlamäki kertoo.
– Parasta on, kun neulominen sujuu keskeytyksettä. Siinä voi päästä suorastaan meditatiiviseen tilaan, kun tekee työtä tietyllä rytmillä pehmeän langan soljuessa sormissa.
Mahlamäki kokee neulomisen ylipäätään rauhoittavana: se auttaa siirtämään ajatukset pois ikävistä ja ahdistavistakin asioista. Lisäksi neulominen auttaa keskittymään. Sen vuoksi Mahlamäki ei närkästy opiskelijoille, jotka neulovat hänen luennoillaan, vaan katsoo heitä hyvällä mielellä.
Äidin kuoleman jälkeen neulominen oli minulle lohtua antavaa surutyötä.
Mahlamäki innostui neulomisesta 1980-luvun alussa lukioikäisenä punkkarina, koska hän halusi tehdä omannäköisiä tekstiilejä punkkulttuurin hengen mukaisesti. Porilaispunkkari kokeili erilaisia värejä, ja mieleen on jäänyt erityisesti tärkeäksi tullut keltavioletti villapaita.
– Sama rohkea tyyli jatkui minulla kotiteollisuuskoulussa, jota kävin vuoden ajan. Siellä opin erilaisia käsityötekniikoita. Käsityöharrastus on ollut sen jälkeen enemmän ja vähemmän mukana elämässäni.
Kun neulominen sujuu keskeytyksettä, pääsee Tiina Mahlamäki suorastaan meditatiiviseen tilaan.
Taivassukat äidille ja anopille
Tiina Mahlamäki julkaisi joulukuussa neulomisesta kirjan Neuloosi (Into). Siitä selviää, että neulominen on kuulunut ihmisten elämään jo varhaisista ajoista lähtien. Muslimikäsityöläiset toivat 700-luvulla neulomisen taidon Espanjaan. 1300-luvulle tultaessa taito oli levinnyt ympäri Eurooppaa, mikä näkyi muun muassa kirkkotekstiileissä ja neulovaa madonnaa esittävissä maalauksissa. Suomeen neulomisen toivat keskiajalla Naantalissa toimineet birgittalaisnunnat.
– Kirkon piirissä on iät ajat ollut käsityöpiirejä tai ompeluseuroja, joissa on neulottu lähetystyön hyväksi. Moni varmaan muistaa Äiti Teresa -peitot Intian orpolapsille. Seurakunnissa on myös ollut tempauksia, joissa on neulottu esimerkiksi leskille lohtuhuiveja ja vainajille taivassukkia.
Jo se, että pystyy tekemään toisille edes jotakin hyvää, tuntuu hyvältä. Tekojen ei tarvitse olla suuria, vaan vaikuttaa voi vaikka sukka kerrallaan.
Mahlamäki itse teki taivassukat äidilleen ja anopilleen heidän poismenonsa jälkeen.
– Se oli minulle lohtua antavaa surutyötä ja samalla tärkeä ele vainajalle. Monelle neulomiseen sisältyy myös henkisyyttä ja hengellisyyttä, elämän pohtimista, pysähtymistä kaiken kiireen keskellä.
Äidin muisto on Mahlamäelle tärkeä senkin vuoksi, että neulomisesta tuli heille ajan myötä yhteinen harrastus. Hän sai paljon käsitöitä tehneeltä äidiltään neuvoja aina tarvittaessa.
– Viime vuosina olen neulonut itselleni, sukulaisilleni ja ystävilleni, mutta myös hyväntekeväisyystarkoituksiin. Olen tehnyt sukkia pakolaisille ja vastasyntyneille. Sukuun syntyneen keskosen vuoksi aloin neuloa pieniä lämpimiä vaatekappaleita muillekin keskosille.
Netissä iso määrä neulomisyhteisöjä
Neulomisella pystyy oikeasti vaikuttamaan asioihin, Tiina Mahlamäki uskoo.
– Jo se, että pystyy tekemään toisille edes jotakin hyvää, tuntuu hyvältä. Tekojen ei tarvitse olla suuria, vaan vaikuttaa voi vaikka sukka kerrallaan.
– Neulomiseen on liittynyt vuosisatojen aikana erilaisia aktivismin muotoja, esimerkiksi sota-aikoina neuleisiin on kätketty salasanomia ja sotilaille on neulottu sukkia ja lapasia.
Tämän päivän vaikuttamismuoto ovat neulegraffitit. Mahlamäki kertoo, että Turun Aurajoen varrella olevat puut koristellaan keväisin eri järjestöjen toimesta neulegraffiteilla. Yhtenä keväänä niissä käytettiin Ukrainan värejä, sinistä ja keltaista.
Myös villapaidoilla voi ilmaista näkemyksiään. Esimerkiksi Vaasan lähellä sijaitsevaan paikkakuntaan ja tv-ohjelmaan liittyvä Strömsö-paita aloitti varsinaisen kaarrokevillapaita- ja kotiseutubuumin.
Neulomiseen on liittynyt vuosisatojen aikana erilaisia aktivismin muotoja, esimerkiksi sota-aikoina neuleisiin on kätketty salasanomia.
Mahlamäen mukaan netti on mullistanut myös neulomisharrastuksen. Netissä on valtava määrä neulomisyhteisöjä, joihin kuuluu harrastajia eri puolilta maailmaa. Mahlamäki on itsekin mukana useassa ryhmässä ja jakaa sosiaalisessa mediassa jonkin verran kuvia omista neuletöistään.
– Netin neuleyhteisöt ovat ystävällisiä ja kannustavia, esimerkiksi jonkun ensimmäiset sukat voivat saada paljon tsemppausviestejä.
Enää ei ihmetytä sekään, jos mies kertoo harrastavansa neulomista.
– On hienoa, että naisen ja miehen roolit ovat moninaistuneet tässäkin. Neulominen ei tosiaankaan ole enää vain eläkeläismummon hommaa, Mahlamäki sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keskiajalla villasukkien kutominen oli miesten työtä – muotoon neulottu kantapää tuli Suomeen birgittalaisnunnien kautta
Hyvä elämäSeurakuntien ja Marttojen neulekerhoissa valmistaudutaan joulusesonkiin. Villasukat ovat joulumyyjäisten hittituote.
