Helluntaiherätyksessä painottuu uskonnollinen kokemus. Kuva on vuodelta 2024 Helsingin Saalem-seurakunnan jumalanpalveluksesta. Kuva: Sakari Röyskö / Lehtikuva
”Kielilläpuhuminen on ihan normaalia, ja joskus ihmiset saattavat saada profetioita” – helluntailaisia noin sadasta maasta kokoontuu tällä viikolla Helsingissä
Helluntailaisuus leviää maailmalla nopeasti. ”Se tuo ihmisille vastauksia, ja ihmisiä myös paranee sairauksista”, selittää Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen liikkeen suosion salaisuutta.
Hallava hevonen, kymmenvaltioliitto, pedon merkki. Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen muistaa hyvin sen kiihkeän lopunaikojen odotuksen, joka helluntailiikkeessä vallitsi hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan 1960–80-luvulla. Silloin elettiin kylmän sodan vuosikymmeniä, ja ehtymätön aarrearkku saarnamiehille oli Raamatun Ilmestyskirja, joka kuvaa viimeisiä tapahtumia.
– Silloin nähtiin kaikessa uhkia, ja ne uhat tulkittiin merkeiksi aikojen lopusta. Vielä silloinkin, kun Suomen EU-jäsenyyttä puuhattiin, monet näkivät EU:ssa pedon merkin, Matikainen muistelee.
Herran paluu voi olla lähellä tai kaukana, mutta emme elä lopunaikojen todellisuutta, vaan enemmänkin tässä ajassa.
Hän lisää, että helluntailiikkeeseen on kyllä sen syntyvaiheista eli 1900-luvun alusta asti kuulunut ajatus, että kyseessä on maailmanaikojen viimeinen herätys. Nyt, kun liikkeellä on takanaan yli sata vuotta toimintaa, lopunaikojen odotus ei enää leimaa sen kaikkea opetusta.
– Se on muuttunut. Lopunajat ovat siellä edessäpäin, ja Herran paluu voi olla lähellä tai kaukana, mutta emme elä lopunaikojen todellisuutta, vaan enemmänkin tässä ajassa. Minäkin olen jo pitkään ollut ukki, ja vieläkin me olemme täällä.
Yksi syy siihen, miksi liikkeen eskatologinen opetus on muuttunut, voi Matikaisen mukaan olla myös se, että seurakuntien pastorit ovat aiempaa paremmin koulutettuja.
– Kun yhä useammalla on teologista koulutusta, tulkinnat ehkä muuttuvat vähän tasaisemmiksi.
Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen on kasvanut helluntailaisessa perheessä.
Synkät tulevaisuuden näkymät ruokkivat hengellistä etsintää
Suomen Helluntaikirkon toimisto ja Esko Matikaisen työpaikka sijaitsee Vantaan Itä-Hakkilassa. Aikakeskus-niminen rakennus oli aiemmin luterilainen Pyhän Annan lastenkirkko. Menneisyydestä muistuttavat muun muassa kirkkosalin lasimaalausikkunat.
Helluntaikirkko on Suomessa toimivien helluntaiseurakuntien yhteistyöelin ja edustaa liikettä ulospäin kansainvälisissä ja ekumeenisissa yhteyksissä. Suomen noin 270 helluntaiseurakunnasta kaksi kolmasosaa toimii itsenäisinä yhdistyksinä. Kolmasosa seurakunnista on Helluntaikirkon jäseniä.
– Mutta kyllä me ihan samaa liikettä olemme kaikki. Ei ole kyse mistään kahdesta eri leiristä. Eräs ulkomainen kumppanimme totesi, että selostettuna meidän organisaatiomme kuulostaa monimutkaiselta, mutta näyttää toimivan tosi sujuvasti. Minusta se kuvaa tilannetta hyvin, Matikainen sanoo.
Kun on isoja ongelmia ja ihmisillä paljon vaikeuksia, myös Jumalan avun kokeminen on paljon konkreettisempaa.
Suomen helluntaiseurakunnissa on yhteensä noin 47 000 jäsentä. Mikäli mukaan lasketaan myös helluntailaisten perheiden lapset, jäsenmäärä lienee noin 70 000.
Maailmanlaajuisesti helluntailaiset ja muut karismaattiset liikkeet leviävät ja kasvavat nopeasti, ja on arvioitu, että niissä olisi mukana jopa 660 miljoonaa ihmistä. Heistä niin kutsutun klassisen helluntailaisuuden piiriin kuuluu 124 miljoonaa ihmistä. Vahvimpia alueita ovat Brasilia, Etelä-Korea ja Afrikan maista esimerkiksi Kenia, Nigeria ja Ghana.
– Menestyksen salaisuus on ymmärtääkseni karismaattisuus – ei pelkästään fiiliksenä, vaan siksi, että helluntailaisuus tuo ihmisille vastauksia ja liikkeen piirissä ihmisiä myös aidosti paranee sairauksista. Kun esimerkiksi Afrikassa yhteiskunnissa on isoja ongelmia ja ihmisillä paljon vaikeuksia, myös Jumalan avun kokeminen on paljon konkreettisempaa, Matikainen sanoo.
– Monissa maissa, joissa helluntailaisuus leviää, on paljon nuorisoa. Varmaan siellä elämän tarkoituksettomuus tai synkät tulevaisuuden näkymät ruokkivat hengellistä etsintää.
Suomessa helluntailiikkeen hengellisyys on rauhallisempaa
Haastattelupäivän aamuna Esko Matikainen on kouluttanut tulevia lähetystyöntekijöitä ja perehdyttänyt heitä helluntailiikkeen historiaan.
Matikaisen mukaan helluntailiikkeellä on Suomessa kahdet juuret. Toiset ulottuvat 1700- ja 1800-luvulle kotimaisiin herätysliikkeisiin, kuten herännäisyyteen ja lestadiolaisuuteen.
– Karismaattisuuden kokemus ei siis ole ollut täällä vieras.
Toisaalla juuret ulottuvat valtameren taakse ja vuoteen 1906, jolloin Los Angelesissa vaikutti niin kutsuttu Azusa-kadun herätys.
– Sieltä tuli liikkeen teologia, ja siitä alkoi omien seurakuntien muodostuminen. Alun perin tarkoituksena oli vain uudistaa olemassa olevia kirkkoja, mutta olemassa olevat kirkot eivät olleet aiheesta innostuneita, Matikainen sanoo.
Kun helluntaiseurakunnassa rukoillaan, niin se kuuluu.
Suomessa helluntaiseurakuntien synty ajoitetaan vuoteen 1911, jolloin täällä vieraili norjalainen metodistipastori T. B. Barratt – hurmoksellisen Narvan lestadiolaisuudeksi kutsutun liikkeen kutsumana. Edelleenkin ilmestyvää Ristin voitto -lehteä alettiin julkaista vuonna 1912.
– Ja Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kaiken taustalla on ollut luterilaisuus, joka on vaikuttanut siihen, että meidän spiritualiteettimme on jonkin verran erilainen kuin muualla päin maailmaa, Matikainen toteaa.
Hänen mukaansa suomalaisen helluntailiikkeen hengellisyys on paljon rauhallisempaa kuin maailmalla, eikä hiljaisuuttakaan pelätä.
– Mutta on meillä lennokkuuttakin. Kun helluntaiseurakunnassa rukoillaan, niin se kuuluu. Kielilläpuhuminen henkilökohtaisessa rukouksessa on ihan normaalia. Joskus ihmiset saattavat saada profetioita. Ylistysmusiikki on nykyään hyvin kansainvälistä. Saarnat ovat vapaampaa puhetyyliä ja pitempiä kuin luterilaisessa kirkossa, Matikainen kuvailee.
Voi olla kristitty, vaikka ei olisi kastettu
Onko helluntailaisuus sitten vain vähän lennokkaampaa ja äänekkäämpää luterilaisuutta? Ei, sillä opissa on eroja. Isoin ero koskee kastetta. Helluntailaiset eivät pidä lapsikastetta kristillisenä kasteena vaan katsovat, että vain uskonsa tunnustanut voidaan kastaa.
Erona vanhoihin kirkkoihin on sekin, että helluntailaisuudessa ei laiteta yhtäläisyysmerkkiä kastetun ja kristityn välille.
– Meille henkilökohtainen usko Kristukseen on se, joka tekee ihmistä kristityn. Voi siis olla kristitty, vaikka ei olisi kastettu, Esko Matikainen sanoo.
Helluntailaisuuteen ja muihin niin kutsuttuihin vapaisiin suuntiin, joissa henkilökohtainen usko korostuu, yhdistetään usein myös jonkinlainen uskoontulo- tai uudestisyntymiskokemus.
– Se on yksi hyvä tie, mutta ei likimainkaan ainoa. Ei sellaista edellytetä, mutta monille sitä silti tapahtuu. Esimerkiksi minulla ei sellaista kokemusta ole, Matikainen sanoo.
Esko Matikaisen mukaan lähetystyö on ollut Suomen helluntaiseurakunnissa vahvaa liikkeen alkuajoista saakka. Hän on ollut perheensä kanssa lähetystyössä Turkissa.
Matikainen on kasvanut helluntailaisessa perheessä. Nuoruudestaan hän muistaa kyllä jonkinlaisen paineen tulla uskoon, mutta kertoo olleensa sen verran ujo, ettei se oikein luonnistunut.
– Sitten myöhemmin se tuntui jo aika tarpeettomaltakin. Jos joku tunnustaa uskovansa Kolmiyhteiseen Jumalaan ja Kristukseen pelastajana, hän on kristitty. Sitä ei ulkoisilla mittareilla tai riiteillä tai millään muullakaan mitata.
– Mutta kyllähän uskonnollisella kokemuksella on ollut liikkeessä hirveän vahva asema. Se on ollut jopa ongelmallista toisen, kolmannen ja neljännen polven helluntailaisille, jos he eivät jaa sitä kokemusta.
Jyrkkä pelastuskäsitys näkyy vertaistuen tarpeena
Helluntailaisuus ja muut karismaattiset kristilliset yhteisöt ovat Jehovan todistajien ja lestadiolaisten rinnalla kärjessä, kun katsotaan Uskontojen uhrien tuki ry:n (UUT) saamia yhteydenottoja ja vertaistuen piirissä olevia.
UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila kertoo, että yhteydenottojen ja vertaistuen tarpeen taustalla on usein eri yhteisöjen jyrkkä pelastuskäsitys eli opetus, jonka mukaan yhteisöön kuuluvat ovat pelastuvien joukko ja muut sen ulkopuolella ovat matkalla kadotukseen.
– Myös helluntailaisuuden piirissä on sukuja, perheitä ja saarnaajia, joilla on vahvasti tällainen käsitys. Siihen saattaa liittyä myös yhteisön jäsenten tiukkaa kontrollointia, Valkila sanoo.
Helluntailaistaustaisilta tulee paljon yhteydenottoja myös seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä ja eheytyshoidoista. Lisäksi heitä on mukana valtaosassa sateenkaari-ihmisille suunnatuista vertaistukitapaamisista.
– Nämä tuntuvat olevan sellaisia kysymyksiä, joita siellä seurakunnissa ei kyetä käsittelemään, Valkila sanoo.
Esko Matikaiselle tilastot ovat tuttua tietoa, ja hän kertoo pitävänsä yhteyttä Uskontojen uhrien tukeen säännöllisesti.
– Teemme nykyisin aika paljon työtä hengellisen väkivallan ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Joskus näissä tapauksissa on kyse iäkkäämmistä ihmisistä, joiden kokemukset kriisiytyvät vasta, kun niistä on kulunut pidemmän aikaa. Esimerkiksi eskatologiset pelot ovat aikoinaan tuottaneet monelle ahdistusta. Myös helluntaiseurakuntien seksuaalieettinen opetus voi näyttäytyä hengellisenä väkivaltana. Silloin siihen liittyy kovuutta, jota ei pitäisi olla, Matikainen sanoo.
– Mutta ei meillä ole löydetty yhtä syytä, mistä hengellinen väkivalta johtuu. Meillä ei ole sellaisia rakenteita, esimerkiksi hoitokokouksia, jotka ruokkisivat hengellistä väkivaltaa. Perheiden sisäiseen dynamiikkaan seurakunnilla taas ei oikein ole välineitä puuttua.
Meillä ei hyväksytä samaa sukupuolta olevien liittoja, eikä liikkeen sisältäpäin ole juurikaan tullut painetta muuttaa käsitystä.
Viitisen vuotta sitten Suomen vapaakristilliset yhteisöt, joihin Helluntaikirkkokin kuuluu, järjestivät Selvyyttä seksiin -seminaarin ja julkaisivat samannimisen kirjan.
– Nimi oli sikäli enteellinen, että kovin suurta selvyyttä asiasta ei tullut. Se selvisi, kuinka monimutkainen aihe seksuaalisuus on, Esko Matikainen sanoo.
Hän toteaa, että ei luterilainen kirkko ole ainoa, jonka piirissä esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen asemasta keskustellaan.
– On siitä meilläkin keskusteltu ja keskustellaan edelleen, mutta asia ei ole toistaiseksi kriisiytynyt. Meillä ei hyväksytä samaa sukupuolta olevien liittoja, eikä liikkeen sisältäpäin ole juurikaan tullut painetta muuttaa käsitystä.
Matikainen kertoo, että vuosia sitten myös joitakin helluntailaisia toimijoita on ollut mukana järjestämässä niin kutsuttuja eheytyshoitoja, mutta virallisesti ne eivät ole koskaan kuuluneet seurakuntien työkalupakkiin.
– Sen jälkeen kun niiden kielteisiä puolia on tuotu esiin, olemme suhtautuneet niihin entistä kielteisemmin. Emme ohjaa ketään eheytyshoitoihin emmekä tuota tai tee niitä.
Helluntaiherätyksen maailmankonferenssi järjestetään joka kolmas vuosi. Kuva: PWC:n mediapankki.
Go & Make! -konferenssi on näyteikkuna tämän päivän helluntailaisuuteen
4.–7. kesäkuuta Helsingin jäähallissa järjestetään helluntaiherätyksen maailmankonferenssi. Go & Make! -nimiseen tapahtumaan odotetaan noin viittätuhatta vierasta lähes sadasta maasta.
Maailmankonferenssi järjestetään joka kolmas vuosi. Suomessa tapahtuma on ollut edellisen kerran vuonna 1964.
Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen luonnehtii tapahtumaa katsaukseksi ja näyteikkunaksi siihen, mitä kaikkea helluntailaisuus tällä hetkellä on.
– Osallistujat ovat kirkkojen johtoa, seurakuntien pastoreita ja muita vastuunkantajia eri maista. Suomesta ja tästä lähialueelta mukaan on tulossa ihan tavallisia seurakuntalaisiakin. Vaikka sisältö onkin suunniteltu lähinnä liikkeen aktiiveille, lipun voi ostaa ihan kuka vain, Matikainen sanoo.
Tapahtuman puhujat ovat helluntailiikkeen näkyvimpiä julistajia. Suurelle yleisölle heistä tunnetuimpia ovat lääkäri ja rauhannobelisti Denis Mukwege Kongon demokraattisesta tasavallasta sekä pastori ja hengellisten bestsellereiden kirjoittaja Rick Warren Yhdysvalloista.
Samaan aikaan järjestetään myös nuorten The Send Week -tapahtuma. Se näkyy arki-iltoina Helsingin katukuvassa ja huipentuu lauantaina 7.6. jäähallissa pidettävään The Send -päivään.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helluntailiike ottaa hengellisen väkivallan vakavasti – useimmat seurakunnat edellyttävät työntekijöiltään valtakirjaa, johon liittyy turvakoulutus
AjankohtaistaHelluntaikirkon toiminnanjohtajan Esko Matikaisen mukaan mahdollista mainehaittaa ei pidä miettiä, vaan hengellisen väkivallan uhri on asetettava aina etusijalle.
