Vaikeina hetkinä Hanna Wassia on lohduttanut ajatus siitä, että seurakuntalaiset ovat valinneet hänet hoitamaan tärkeää tehtävää seurakuntaneuvostossa ja Helsingin yhteisessä kirkkovaltuustossa.
”Tuntuu kuin olisin raahannut kottikärryillä sydäntä perässäni” – kun elämä koetteli, Hanna Wass huomasi, ettei usko ole yksilösuoritus
Henkilökohtaisen surun myötä valtuutetun tehtävä on tarjonnut elämään merkitystä ja uuden kannattelevan yhteisön.
Risti asiantuntijan kaulassa herättää ihmisissä kiinnostusta.
– Välillä minulta kysytään rististä kun olen esiintynyt televisiossa, Hanna Wass sanoo.
Wass on käyttänyt kultaista ristiään siitä lähtien, kun hän sai sen mummoltaan konfirmaatiolahjana.
Suomessa uskontoa on totuttu pitämään yksityisasiana, mutta käytännöt elävät ajassa.
– Yhteiskunnassa kunnioitetaan moninaisuutta ja ihmisen henkilökohtaista tilaa yhä enemmän. Miksi juuri uskonnollista symbolia tuntuu olevan tarve taustoittaa?
– Emmehän esimerkiksi kysy ihmiseltä, jolla on sormus vasemmassa nimettömässä, onko hänen kumppaninsa eri sukupuolta vai samaa sukupuolta oleva henkilö.
Toisaalta tiedustelu voi ilmentää aitoa kiinnostusta ja olla kutsu keskusteluun, Wass ajattelee.
– Toki siinä lähdetään puhumaan aika isoista ja henkilökohtaisista asioista.
Wass on on yleisen valtio-opin dosentti ja työskentelee valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaanina. Hän on toiminut politiikan asiantuntijana eri medioissa yli 20 vuoden ajan.
Viime vuoden marraskuussa Wass valittiin Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta seurakuntaneuvostoon ja Helsingin yhteiseen kirkkovaltuustoon Tulkaa kaikki -ryhmän listalta.
Seurakuntaneuvostossa keskitytään oman seurakunnan hallintoon. Yhteinen kirkkovaltuusto on Helsingin seurakuntien ylin päättävä elin, joka päättää muun muassa kirkollisveron suuruudesta, toiminta- ja taloussuunnitelmasta sekä kirkkojen rakentamisesta ja korjaamisesta.
Wassille päätös lähteä seurakuntavaaliehdokkaaksi syntyi spontaanisti ja yllätti hieman hänet itsensäkin. Koska Wass ei ole ollut aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa, hän ei ajatellut pärjäävänsä vaaleissa.
– Oli yllätys, että sain niin kivasti ääniä. Vähän rimakauhua tuntien olen lähtenyt valtuustoon mukaan. Seurakuntaneuvosto tuntui sen sijaan heti kotoisalta.
”Usko ei toteudu vain yhteydessä ylöspäin”
Tämän vuoden ensimmäisinä kuukausina Hanna Wassin henkilökohtaisessa elämässä on vallinnut kriisitilanne.
– Menetin valtavan tärkeän ihmissuhteen siinä muodossa, jossa olisin halunnut sitä jatkaa, Wass kertoo.
– Vuoden alku on ollut murheellista ja synkkää aikaa. Tuntuu kuin olisin raahannut kottikärryillä sydäntä perässäni.
Enempää Wass ei halua avata tilannettaan, koska kunnioittaa toisen ihmisen halua yksityisyyteen.
Samaan aikaan kun oman elämän palikat menivät uuteen järjestykseen, alkoi seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston toiminta uudella kokoonpanolla. Henkilökohtaisen surun myötä valtuutetun tehtävä on yllättäen näyttäytynyt aivan erilaisessa valossa kuin Wass oli alunperin ajatellut.
– Samalla, kun itselläni on ollut vahva merkityksettömyyden kokemus, on ollut hurjan lohdullista ajatella, että seurakuntalaiset ovat luottaneet minuun ja valinneet minut hoitamaan tärkeää tehtävää.
Seurakuntaneuvoston kokouksista ja edustajakollegoista on löytynyt yksi uusi elämää kannatteleva rakenne. Valtuutetun rooli on osoittautunut tärkeäksi myös oman hengellisyyden kannalta.
– Minulle usko on ollut pitkälti yksilösuoritus. En ole aiemmin ymmärtänyt, miksi yhteisö on niin tärkeä uskonnonharjoittamisessa. Päinvastoin olen kokenut muut ihmiset lähes häiriöksi.
– Viime kuukausina on välillä on tuntunut siltä, että eikö murheellani ole mitään väliä ja tulenko enää koskaan olemaan onnellinen. Kun oma perspektiivini on kaventunut, seurakuntaneuvoston puheenjohtajan, tuomiorovasti Marja Heltelän toistuva viesti Jumalan suunnitelmasta ja sen sisältämästä tulevaisuudesta ja toivosta on avautunut minulle aivan uudella tavalla.
– Tämän kokemuksen myötä olen myös ymmärtänyt, ettei usko toteudu pelkästään yhteydessä ylöspäin vaan myös sivusuunnassa. Siksi seurakunta on olemassa ja monelle niin tärkeä.
”Kirkko voisi toimia suunnannäyttäjänä”
Entä millaiseen suuntaan Hanna Wass haluaa kirkkoa luottamushenkilönä viedä?
– Tulkaa kaikki -liikkeen nimi avaa sitä suuntaa aika hyvin. Kaikkien tulee olla tervetulleita lähtökohdista huolimatta. Kirkolla ei pidä olla kynnyksiä eikä vähimmäisvaatimuksia, jos se haluaa olla luonteva ja orgaaninen osa yhteiskuntaa.
Wassin ihannekirkko on luonnollinen osa kaupungin katukuvaa ja ihmisten elämää.
– Voimme järjestää erilaisia tapahtumia myös niin, ettei ihmisten tarvitse mennä varta vasten kirkkoon. Tällainen voisi olla esimerkiksi Ehtoollinen Helsingin taivaan alla -tapahtuma Senaatintorilla.
Koronapandemian aikana Wass toivoi kirkon suunnalta enemmän medianäkyvyyttä ja rohkeampia kannanottoja. Hänestä on tärkeää, että kirkko ottaa kantaa muuhunkin kuin sosiaalipolitiikkaan.
Kirkko on hänen mukaansa menossa oikeaan suuntaan. Hän kiittää esimerkiksi arkkipiispa Tapio Luomaa siitä, että tämä on tarkistanut kantojaan sukupuolivähemmistöihin ja kertonut siitä julkisuudessa oman persoonansa peliin pannen. Luoma on ulostulollaan näyttänyt myös toimintamallia, joka vähentää polarisaatiota.
– Hän on osoittanut, että jos kuuntelemme toisiamme ja pysymme valppaina, oma käsityskykymme voi kasvaa. Oman näkemyksen uudelleen arvioiminen ei ole takinkääntämistä, vaan kasvavaa ymmärrystä siitä, mikä on oikeudenmukaista.
Venäjän hyökkäyssodan suhteen kirkko on Wassin mielestä toiminut suoraselkäisesti tuomitsemalla sodan yksiselitteisesti.
– On sanottu selvästi, ettei aggressiivista voimapolitiikkaa ole missään yhteydessä hyväksyttävää perustella uskonnolla.
Huhtikuun alun eduskuntavaalien teemoista Wassia huolestuttavat etenkin talouskysymykset. Hän toivoisi kirkolta kannanottoa Suomen taloustilanteeseen.
– Myös kirkon päätöksenteossa joudutaan miettimään, mitä priorisoidaan ja mitä pitää leikata. Näiden arvovalintojen ääneen sanominen myös valtakunnanpolitiikan tasolla olisi minusta valtavan tärkeää.
– Kirkko voisi toimia suunnannäyttäjänä siinä, kuinka niukkuuden olosuhteissa tehdään ratkaisuja, jotka eivät ole entisestään kurjistavia tai kohdistu heikompiosaisten elämänehtojen kutistamiseen.
Tuore tehtävä yhteisessä kirkkovaltuustossa on avannut Hanna Wassille uudenlaisen yhteyden myös joihinkin ystäviin ja kollegoihin yliopistolla.
– Valtuutettuna toimiminen on kuin olisin laittanut napin rintaan tai ojentanut käyntikortin, ja sen seurauksena jotkut ovat alkaneet jutella minulle omasta suhteestaan uskoon ja kirkkoon. On ollut hienoa huomata, millaisia keskusteluja edustajuus on avannut.
”Kyllä ihmisellä täytyy voida olla unelmia”
Wassin päivät täyttyvät tutkimustyöstä, opetuksesta ja yliopistohallinnosta. Lisäksi hän hoitaa nyt tehtäviä seurakuntaneuvostossa ja kirkkovaltuustossa. Kuinka hän viettää vapaa-aikaansa?
– Sepä se, ei sitä kauheasti tällä hetkellä ole.
Kahdesta asiasta Wass ei kiireen keskellä kuitenkaan tingi. Ensimmäinen on uiminen: Wass käy joka päivä uimassa joko Yrjönkadun uimahallissa tai Allas Sea Poolilla.
Toinen on pyhäpäivän kunnioittaminen levolle.
– Saatan hoitaa kasaantuneita hommia lauantaina yömyöhään, mutta sunnuntaina en tee töitä enkä mene ostoksille.
Wass on asunut koko ikänsä kilometrin säteellä Helsingin tuomiokirkosta. Tyypillisenä kaupunkilaisena hänellä ei ole ollut erityistä luontosuhdetta. Pandemian ja keski-iän myötä suhde luontoon on kuitenkin muuttunut tärkeäksi. Lomillaan Wass käy patikoimassa Liesjärven kansallispuistossa Kanta-Hämeessä.
Luonnosta on tullut pyhä asia.
– Kuulostaa todella kliseiseltä, mutta metsässä tallustaessa omat murheet sulautuvat osaksi ikiaikaista luontoa ja asettuvat mittakaavaansa.
Pyhää Wassille on ”kaikki, mikä on kristityille pyhää”.
Lisäksi pyhää Wassille ovat myös erilaiset ihmissuhteet. Kummilasten ja ystäväperheiden kanssa puuhastelu on ihanaa. Myös ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Oma lukunsa on tietenkin romanttinen rakkaus.
– Se on käsittämättömän ihmeellistä, kun toiseen ihmiseen saa yhteyden ja tuntee sielunkumppanuutta. Olen näistä kokemuksista syvästi kiitollinen.
Wass kertoo luottavansa edelleen siihen, että asiat kääntyvät aina lopulta parhain päin.
– Viime vuosina olen usein työstänyt pettymyksiä huomaamattani niin, että olen miettinyt, ”ei se sittenkään ollut niin tärkeää”.
– Mutta jos haaveita alkaa yksi toisensa jälkeen neutralisoimaan, millä sitten enää on loppujen lopuksi väliä? Kyllä ihmisellä täytyy voida olla unelmia.
Kuka?
Hanna Wass, 45 on yleisen valtio-opin dosentti ja Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani.
Mitä?
Hänet valittiin viime vuoden marraskuussa Helsingin yhteiseen kirkkovaltuustoon ja tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostoon.
Motto
Sydän edellä syvään päätyyn.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto aloitti työnsä – uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Wiking Vuori
AjankohtaistaVuori voitti äänestyksessä Christoffer Perret’n, josta tuli yhteisen kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja.
