’’Kirkon kaksoset’’ Marika ja Margit Pulkkinen tekevät lähes kaiken yhdessä – ilman siskoa kummallakin on puolikas olo
Margit (vas.) ja Marika Pulkkinen sanovat, että heille sisarkateus on täysin vieras asia. He ovat oppineet jakamaan kaiken ja heillä on samat vahvuudet.

Margit (vas.) ja Marika Pulkkinen sanovat, että heille sisarkateus on täysin vieras asia. He ovat oppineet jakamaan kaiken ja heillä on samat vahvuudet.

’’Kirkon kaksoset’’ Marika ja Margit Pulkkinen tekevät lähes kaiken yhdessä – ilman siskoa kummallakin on puolikas olo

Roihuvuoren seurakunnassa lastenohjaajina työskentelevät identtiset kaksoset ovat tehotiimi, joka tahtoo puhua erilaisuuden ja ilon puolesta.

48 vuotta sitten odotettiin Ruotsissa vauvaa. Nuori pari oli muuttanut sinne Kainuusta töiden perässä. Aina välillä äidillä oli sellainen olo, että aivan kuin vauvoja olisi kaksi, mutta lääkäri ei ottanut huonosti ruotsia puhuvan nuoren naisen aavisteluja vakavasti. Kun Margit ’’Maaki’’ Pulkkinen sitten syntyi, äidin vatsasta kuuluivat yhä vauvan sydänäänet. Kuusi minuuttia myöhemmin syntyi Marika.

– Äiti soitti isälle, että lapsia syntyikin kaksi. Isän piti juosta ympäri Norrköpingiä ja käydä ostamassa tuplasti kaikkea, lisää vaatteita ja kaksosrattaat, Marika kertoo.

Perheen 4-vuotias esikoinen taisi ainakin hieman järkyttyä kaksosista.

– Hän oli sanonut, että yhtään siskoa hän ei ollut halunnut, mutta saikin kaksi, joten jospa otetaan kotiin vain toinen.

Kun kaksoset olivat 1,5-vuotiaita, perhe muutti takaisin Suomeen, ensin Kuhmoon ja myöhemmin Kajaaniin. Siellä he kasvoivat tiiviiksi kaksikoksi, jossa saivat tottua olemaan ’’Pulkkisen kaksoset’’, ’’Pulkkisen tytöt’’ tai ytimekkäästi ’’tytöt’’.

Toinen on kuski, toinen navigaattori

Kuten muillekin ihmisille myös kaksosille on tärkeää, että heitä kohdellaan yksilöinä. Voi kuitenkin sanoa, että Marika ja Margit Pulkkinen eivät ole tehneet siitä kovin helppoa: he näyttävät ja kuulostavat samalta, pukeutuvat samantyylisesti, ovat opiskelleet yo-merkonomiksi ja lastenohjaajiksi yhtä aikaa ja heillä on yhteisiä harrastuksia, esimerkiksi karate. Viimeiset kahdeksan vuotta he ovat olleet myös lastenohjaajia Roihuvuoren seurakunnassa, siis työpari.

– Ulkopuolisten silmissä olemme helposti vain ’’ne kaksoset’’. He voivat ajatella, että olemme yksi ja sama. Perheessä meillä on kuitenkin aina ollut omat roolit ja vahvuudet. Kun tutustumme ihmisiin, meille on tärkeää, että ihmiset oppivat tuntemaan meidät kumpaisenkin ja tietävät, kumpi on kumpi, Margit kertoo.

Kuten puolisoilla parisuhteessa myös kaksosilla on tietyt roolit ja voimat. - Margit Pulkkinen

Identtiset kaksoset ovat toki samankaltaiset mutta eivät samanlaiset. Aloitetaan ulkoisista seikoista.

– Värit ovat aina erottaneet meidät. Pukeudumme samantyylisesti mutta eri väreihin. Maakilla on perinteisiä poikavärejä, vihreää ja sinistä, minulla punasävyjä. Sama juttu sisustuksessa. Minulla on yltiöromanttinen tyyli, pitsiä ja roosaa, Maakilla selkeitä linjoja, vihreää ja sinistä, Marika selittää.

Luonteissakin on eroja. Margit kirjoittaa runoja, huomaa pienet kauniit asiat ja valokuvaa. Marika puolestaan ilmaisee tunteensa ja ajatuksensa puhumalla suoraan. Hänellä ei kärsivällisyys riitä kastepisaroiden ihasteluun.

Margit moottoripyöräilee ja on se, joka automatkoilla yleensä ajaa. Marika toimii mielummin navigaattorina.

– Maaki on meistä se boheemimpi, ja minä olen tarkempi esimerkiksi siivouksessa. Hän voi todeta, että voihan pölykoirille antaa nimet, Marika paljastaa.

– Kuten puolisoilla parisuhteessa myös kaksosilla on tietyt roolit ja voimat. Marika on meistä se pomo, voimakastahtoisempi. Minä luovin siellä mukana, Margit jatkaa.

Marika ja Margit Pulkkinen ovat työpari, lastenohjaajia Roihuvuoren seurakunnassa Laajasalon kirkolla. Kun toinen saa töissä hyvän idean, toinen ei jarruttele vaan painaa kaasua.

Marika ja Margit Pulkkinen ovat työpari, lastenohjaajia Roihuvuoren seurakunnassa Laajasalon kirkolla. Kun toinen saa töissä hyvän idean, toinen ei jarruttele vaan painaa kaasua.

Väliin ei pääse kukaan, viereen kyllä

Margit ja Marika Pulkkinen ovat kumpikin olleet puolisoidensa kanssa yli 25 vuotta ja heillä on kummallakin kaksi lasta. Kaksosuus vaikuttaa myös parisuhteiseen.

– Puolisolta vaaditaan, että hän ymmärtää symbioottista kaksossuhdetta. Minun elämänkumppanini on sisko. Mies on puoliso muttei missään nimessä puolisko. On turha yrittää tunkea minun ja kaksossiskoni väliin, mutta viereen pääsee, Marika selittää.

– Me ollaan ne, joilla on samanlaiset tuulipuvut. Marikan mies on varmasti myös ottanut tilanteesta ilon irti. Hänen ei tarvitse käydä Marikan kanssa teatterissa, leffassa tai lenkillä, koska minä käyn. Emme vaadi puolisolta täyttä sielunkumppanuutta, koska sitä varten on sisko. Ovatko puolisot sitten päässeet vähemmällä vai jääneet vähemmälle, en tiedä, Margit pohtii.

Perheet ovat tiivisti tekemisissä, mutta viikonloppuisin ja kesälomalla vietetään aikaa myös ydinperheen kesken.

Pisimmillään Marika ja Margit ovat olleet erossa toisistaan kolme kuukautta. Tämä tapahtui vähän päälle parikymppisinä, kun Margit lähti au pairiksi Yhdysvaltoihin. Marika tuli perässä toiseen perheeseen viiden mailin päähän. Vuosi ulkomailla oli ollut yhteinen unelma.

– Se oli hauska vuosi, mutta kun olin aluksi yksin Jenkeissä, tuntui, että Marika puuttuu. Vain silloin kun ollaan yhdessä, tuntuu kokonaiselta, Margit toteaa.

Rukoukset tuplana

Margit ja Marika Pulkkisella tuntuu olevan hyvät suhteet Jumalaan. Heidän jutuissaan toistuu se, että he ovat toivoneet ja rukoilleet jotakin ja niin on sitten käynytkin. Kaksoset itse arvelevat, että kyse on siitä, että rukoukset tulevat tuplateholla.

– Seurakunnan kesäleirillä vuonna 1979 rukoiltiin, että koska täällä on ollut niin huippua, anna meistä tulla isona leiriohjaajia. Nyt me sitten työskentelemme myös leireillä, Margit kertoo.

Samaan työpaikkaan päätyminenkin tuntui suorastaan johdatukselta.

– Olimme yhtenä iltana sauvakävelemässä ja Laajasalon kirkon kohdalla todettiin, että voi kun me päästäisiin joskus samaan paikkaan töihin, vaikka tuolle kirkolle. Kului jonkin aikaa, niin Päivi Meriläinen Roihuvuoren seurakunnasta soitti, että heillä olisi kaksi lastenohjaajan paikkaa auki, Margit jatkaa.

– Päivi on itsekin identtinen kaksosen ja ymmärtää kaksosuutta. Hän lupasi, että tulevaisuudessa voimme tehdä töitä työparina.

Marika ja Margit Pulkkinen kokevat, että työparina heidän ei tarvitse paljon neuvotella asioista, vaan kaikki sujuu lähes itsestään. Kun toisen tuntee hyvin, voi luottaa siihen, että siinä missä toinen takeltelee, toinen tukee.

Työyhteisössä Margit ja Marika arvelevat olevansa aikamoinen voimakaksikko, hyvässä ja pahassa.

– Kun me saadaan jokin uusi idea, me lietsotaan toisiamme ja painetaan kumpikin lisää kaasua. Työkavereiden tehtävä on jarrutella, Marika sanoo.

Kun me saadaan jokin uusi idea, me vaan lietsotaan toisiamme ja painetaan kumpikin lisää kaasua. - Marika Pulkkinen

Työkaverit ja perheet oppivat kyllä tuntemaan kumpi on kumpi, erot ja yhtäläisyydet, sekaannuksia tulee lähinnä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ollaan vähemmän tekemisissä.

– Jos olemme rippileirillä töissä, sanomme aina esittäytymisen yhteydessä, että minulla on sitten identtinen kaksossisko, joten jos en moikkaa kaupungilla, olette ehkä moikanneet siskoani, Marika kertoo.

Nuorempana Marika ja Margit pohtivat, ovatko he liian räväköitä ja eläväisiä seurakuntatyöhön. Nyt he kokevat, että työ lasten parissa seurakunnassa on juuri heidän juttunsa. Seurakunnassa saa olla luova ja raamit asettaa lähinnä kirkkovuosi, ei tarvitse mennä tiukan rytmin mukaan kuten vaikka päiväkodissa.

Margit ja Marika Pulkkinen tahtovat tuoda työyhteisöön iloa ja näyttää, että erilaisuus on rikkaus.

– Kaksoset voivat olla maailmalle voimavara. Mekin ollaan sellainen dynaaminen duo. Seurakunta kaipaa naurua, iloa ja heittäytymistä, Margit kiteyttää.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi