Ville Mäkipelto kertoo tuoreessa kirjassaan myös omasta kasvustaan konservatiivisessa uskonyhteisössä ja siitä, miten sen maailmankuva jäi taakse.
”Kun joku ei mahdu muottiin, asialle täytyy tehdä jotain” – Ville Mäkipelto selvitti, miten eheyttäminen syntyy uskonyhteisöissä
Psykologi ja teologian tohtori Ville Mäkipellon mukaan seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävä eheyttämistoiminta saa usein alkunsa spontaanisti uskonnollisen yhteisön opetuksista ja asenteista. Uudessa kirjassaan Mäkipelto tarkastelee ilmiötä myös oman uskonnollisen taustansa kautta.
Manaaja aloittaa intensiivisen rukouksen, jonka aikana hän puhuttelee latinan kielellä 16-vuotiaan Samuelin sisällä olevia pahoja henkivaltoja. Henkien on vastattava Samuelin kautta, ja niin tapahtuukin: hän tuottaa kuulemansa kaltaista latinan kieleltä vaikuttavaa puhetta ja kiroilee voimakkaasti. Hänestä tuntuu, että loisteputket välkkyvät katossa, kun henget riepottelevat häntä.
Psykologi ja teologian tohtori Ville Mäkipellon tietokirja Sittenkin ehjä – miten eheytystoiminta rikkoo ihmistä (Otava) alkaa pysäyttävällä kertomuksella, jossa helluntailaisessa kodissa kasvanut nuorukainen on manaajan vastaanotolla homoseksuaalisuutensa vuoksi. Toimenpide tapahtuu tavallisessa terapeutin vastaanottotilassa Lahden keskustassa. Manaaja on kristillisissä musiikkipiireissä tunnettu nuori mies, jolla uskotaan olevan henkien erottamisen armolahja.
Samuelin lapsuuden helluntailaiseen maailmankuvaan on liittynyt paljon turvaa, mutta myös ahdistavia tunteita. Hän on kärsinyt kauhuelokuvia muistuttavista painajaisunista, vaikka sellaisia elokuvia ei saanut kotona katsoa. Murrosiän kynnyksellä Samuel havahtui siihen, että hänellä on samaan sukupuoleen kohdistuvia eroottisia tunteita.
Olen kamppaillut uskonnon, seksuaalisuuden ja sukupuolen välisten teemojen kanssa melkein koko elämäni ajan.
Samuel uskoutui kristillisen järjestön nuorisotyöntekijälle ja alkoi etsiä tämän opastuksella seksuaalista eheytymistä ja kasvua kohti Jumalan tarkoittamaa mieheyttä ja seksuaalisuutta. Hän haki apua ahdistukseensa myös kristilliseltä pohjalta toimivalta sielunhoitoterapeutilta. Tämä selitti homoutta isäsuhteen rikkinäisyydellä, mutta tapaamiset eivät tuoneet toivottua eheytymistä ja apua.
Manaajan vastaanotolla väsynyt ja hiestä märkä Samuel puristaa tiukasti terapiatuolin käsinojia, kun tämä häätää demoneja ulos Jeesuksen nimessä. Tilanne on lopulta keskeytettävä, kun nuorukaisen voimat ehtyvät. Manaaja valittelee, että jotakin on jäänyt vielä Samuelin sisälle.
Eheytystoiminta syntyy kristilliskonservatiivisesta maailmankuvasta
Ville Mäkipelto alkoi suunnitella tietokirjaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta hengellisestä väkivallasta, kun eheytystoiminnan kriminalisointia ajavan kansalaisaloitteen käsittely eduskunnassa nosti asian julkiseen keskusteluun maaliskuussa 2025.
– Tunsin, että minulla oli tähän keskusteluun jotakin annettavaa. Olen kamppaillut uskonnon, seksuaalisuuden ja sukupuolen välisen tematiikan kanssa sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti melkein koko elämäni ajan.
Raamatuntutkijana Mäkipelto on selvittänyt erityisesti Raamatun tekstien historiaa. Seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät raamatuntulkinnat ovat työllistäneet tutkijoita viime vuosikymmeninä, ja aihepiiriä käsitteleviä tutkimuksia on julkaistu paljon. Tällä hetkellä Mäkipelto tekee toista väitöskirjaansa kliinisestä psykologiasta.
– Olen nähnyt läheltä, miten vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä voidaan satuttaa eheyttämispyrkimyksillä kristillisissä yhteisöissä. Kirjan tekeminen alkoi kahden tutun ihmisen haastatteluilla.
Sittenkin ehjä -kirjassa Mäkipelto kertoo myös omasta matkastaan. Hän varttui Pietarsaaressa pienen pohjalaisen helluntaiseurakunnan tiiviissä yhteydessä. Kasvuympäristön aikuisten puhuessa seksuaalisuudesta sävy oli varoittava ja syntiä korostava.
– Kun kokemukset omasta seksuaalisuudestani heräsivät teininä, ensimmäinen ajatukseni oli, että tässä on mahdollisuus mennä synnin puolelle johonkin, mikä on Jumalan silmissä väärin. Seksuaalisuuteen nivoutui nopeasti syyllisyyttä ja häpeää ruokkiva moraalikäsitys.
Nuorena Ville Mäkipelto juonsi helluntaiseurakunnissa Vedä Henkeä -tilaisuuksia, joissa käsiteltiin vaikeitakin asioita. Kuva vuodelta 2010. Kuva: Ville Mäkipellon kotialbumi.
Eheytys-sana vie Ville Mäkipellon mukaan ajatukset harhaan, koska siihen sisältyy oletus, että olisi jotakin rikkinäistä tai hajanaista, jota tulisi eheyttää. Sana nousee eheytystoimintaa ohjaavasta kristilliskonservatiivisesta maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä. Ilmiötä käsittelevässä tutkimuksessa puhutaan eheyttämisen sijaan vähemmistöjen seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja näiden ilmaisuun kohdistuvista muutospyrkimyksistä.
Tutkimusten mukaan eheyttäminen on laajempi ja monitahoisempi ilmiö kuin Mäkipelto oli ajatellut. Erään laajan tutkimuskatsauksen mukaan sateenkaari-ihmisistä reilut kahdeksan prosenttia on kokenut jonkinlaista eheyttämistä. Tämän perusteella Mäkipelto arvioi, että asia koskettaa Suomessa tuhansia ihmisiä. Ilmiön ajankohtaisuudesta kertoo se että moni hänen kirjansa haastateltava kuuluu nuorten aikuisten ikäryhmään.
Tarvitaan tietoisuuden lisäämistä ja eheytystä kokeneiden äänen esiin tuomista. Se, mitä heille on tehty, ei ole ok.
Mäkipelto vertaa eheytysilmiön moninaisuutta ja kirjavuutta pyramidiin. Sen leveä pohja muodostuu konservatiivisten uskonnollisten yhteisöjen stereotyyppisistä käsityksistä ja asenteista, jotka liittyvät seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja vähemmistöihin, sekä näiden uskomusten hengellistämisestä. Tällä tasolla kyse ei ole suorasta muutoksen vaatimisesta, mutta yhteisö ylläpitää maailmankuvaa, joka johtaa helposti muutoksen tavoitteluun.
– Eheyttäminen näyttää syntyvän organisoitumattomasti konservatiivisissa uskonyhteisöissä, joissa opetetaan, että seksi on hyväksyttävää vain miehen ja naisen välisessä avioliitossa, homoseksuaalisuutta ei ole olemassa ja kaikki ihmiset ovat selkeästi joko miehiä tai naisia. Konservatiivisesta ihmiskuvasta syntyy spontaanisti ajatus, että kun joku ihminen ei mahdu siihen muottiin, asialle täytyy tehdä jotain.
Eheytyshoidot tulisi kriminalisoida – lisäksi tarvitaan uskonyhteisöjen toimia
Pyrkimykset muuttaa seksuaalista suuntautumista tai kokemusta omasta sukupuolesta voivat sisältää erilaisia toimia, kuten aihetta käsittelevien kirjojen lukemista, raamattuopetusta, sielunhoitoa ja rukousta. Ihminen voi lähteä itse etsimään muutosta, ja jotkut uskovat, että he voivat auttaa toisia muuttumaan.
Radikaaleihin eheyttämistoimiin kuuluvat muutoshoidot, terapiat ja pahojen henkien manaaminen, joilla tähdätään seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen. Nämä muodostavat pyramidin kapean ja Ville Mäkipellon mukaan harvinaisen huipun.
– Kaikki eheyttämistapaukset, jotka tulivat minua vastaan kirjaa tehdessäni, liittyivät konservatiivisiin uskonyhteisöihin, mutta eheyttämiseen tähtäävät toimet eivät välttämättä tapahtuneet seurakunnissa. Ne voivat tapahtua esimerkiksi perheen tai suvun piirissä, tai toimijana voi olla luotettu sielunhoitaja.
Ville Mäkipelto kirjoitti Sittenkin ehjä -kirjaan myös konservatiivisten uskonyhteisöjen raamatuntulkintaa käsittelevän luvun.
Sittenkin ehjä -kirjaa tehdessään Ville Mäkipellon tietoon tuli myös terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat tarjonneet apuaan seksuaalisuuden alueella muutosta etsiville.
– Nämä henkilöt olivat aktiivisia jossain konservatiivisessa uskonyhteisössä ja ajoivat eheytystilanteissa kaksilla rattailla, Mäkipelto arvioi.
Hän korostaa, että pyrkimykset ihmisen seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolisuuden muuttamiseen ovat henkistä väkivaltaa, jossa puututaan itsemääräämisoikeuteen ja identiteettiin syvälle menevällä tavalla. Tutkimusten mukaan eheytys aiheuttaa mielenterveyden ongelmia. Se on erityisen vahingollista, kun kohteena on lapsi tai nuori, joka tarvitsee kokemusta turvasta ja hyväksynnästä omana itsenään.
– Eheytys voi johtaa vahvoihin hylätyksi tulemisen kokemuksiin sekä tunne-elämään, minäkuvaan ja pystyvyyden kokemukseen liittyviin vaikeuksiin. Moni kirjani haastateltavista on käsitellyt henkisen väkivallan aiheuttamia mielenterveysoireita ja traumoja pitkäkestoisessa psykoterapiassa ja vertaistuen piirissä.
Kun menimme Jennan kanssa naimisiin, seksuaalisuuteen liittyvät syyllisyyden ja häpeän tunteet eivät automaattisesti hävinneet.
Mäkipellon mielestä eheytysilmiön äärimmäisiin muotoihin pitäisi puuttua lainsäädännöllä.
– Tarvitsemme eheytystoiminnan kriminalisoivan lain, joka pätee ainakin selkeisiin ja suoriin muutosyrityksiin, kuten terapioihin ja manauksiin. Ajattelen kuitenkin, että kriminalisoiminen ei vielä poista ilmiötä. Asiaa voi verrata lähisuhdeväkivaltaan, joka on myös laitonta, mutta silti sitä tapahtuu paljon. Eheytys on kokonaisvaltainen ja monenkirjava ilmiö, ja siksi myös siihen vaikuttavien keinojen on oltava monenlaisia.
Eheytyksessä ei ole kyse vain yksittäisistä tilanteista. Muutospyrkimysten kohteena olevat ihmiset ovat usein syntyneet ja kasvaneet konservatiivisten uskonyhteisöjen piirissä ja perheissä, joissa heidän seksuaalisuutensa ja sukupuoli-identiteettinsä on leimattu vääräksi. Teini-ikäisen nuoren lähiympäristössä paineet ja muutosvaatimukset voivat tulla joka suunnasta.
Lain lisäksi tarvitaan Mäkipellon mukaan sitä, että konservatiivisissa uskonyhteisöissä syntyy aito halu puuttua ylilyönteihin ja etsiä sellaista hengellisyyttä, jossa ihmisiä ei satuteta eikä pakoteta uskomaan ja ajattelemaan samalla tavalla. Uutta ajattelua vaatii myös sen sisäistäminen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät ole jotakin, joka on oman yhteisön ulkopuolella.
– Tähän tarvitaan tietoisuuden lisäämistä ja eheytystä kokeneiden ihmisten äänen esiin tuomista. On tärkeää ymmärtää, että se, mitä heille on tehty, ei ole ok.
Kesäkuussa 2025 Ville Mäkipelto ja hänen puolisonsa Jenna osallistuivat ensimmäisen kerran Helsinki Prideen. Kuva: Ville Mäkipellon kotialbumi.
Vatsanpohjassa pyörähti, kun puoliso otti asian puheeksi
Kun Ville Mäkipelto aloitti Sittenkin ehjä -kirjan tekemisen, hän soitti tutuille ihmisille, jotka oli tuntenut helluntailaisesta nuoruudestaan saakka. Hän katseli myös vanhoja valokuvia ja tallenteita tuolloin vetämistään nuorten tilaisuuksista.
Aluksi tuntui vaikealta päästä sisälle taakse jääneeseen konservatiiviseen maailmankuvaan ja tavoittaa sen sisäinen logiikka. Sitten mieleen alkoi nousta nuoruudesta vaikeita kokemuksia ja tunteita. Mäkipelto uskoo, että jos hänen vointiaan olisi tuolloin tutkittu, jotkut masennus- ja ahdistuneisuusdiagnoosien kriteerit olisivat täyttyneet.
– Kun menimme nykyisen puolisoni Jennan kanssa naimisiin, nuoruusvuosien seksuaalisuuteen liittyvät syyllisyyden ja häpeän tunteet eivät automaattisesti hävinneet. Olemme prosessoineet yhdessä paljon sitä, mitä meille oli opetettu seksuaalisesta nautinnosta, ja miten se oli yhdistetty syntiin. Näitä asioita piti työstää tosi paljon.
Kirjassa Mäkipelto kertoo myös toisesta sen teemaan liittyvästä prosessista, jonka vuoksi tämän kirjan kirjoittaminen tuntui aiempia henkilökohtaisemmalta. Vapaakirkollisessa seurakunnassa kasvanut Jenna ei ollut koskaan ajatellut omaa seksuaalisuuttaan siitä näkökulmasta, että se voisi kohdistua muihin kuin miehiin. Kaksi vuotta sitten hän kertoi Villelle, että oli ihastunut naiseen.
Mäkipelto tietää, että ihmisen seksuaalisuus on osoittautunut monissa tutkimuksissa aiempia käsityksiä joustavammaksi. Parisuhteessa eläminen vastakkaisen sukupuolen kanssa ei tarkoita, että ihminen olisi umpihetero. Silti jokin pyörähti vatsanpohjassa, kun puoliso otti asian puheeksi ensimmäisen kerran.
– Tilanne olisi voinut herättää mustasukkaisuuden tunteita tai epävarmuutta siitä, riitänkö Jennalle. Meillä oli kuitenkin vahvana sellainen ajatus, ettei kumpikaan ole menossa mihinkään. Olemme luoneet turvallisen suhteen, ja luotamme toisiimme tosi paljon.
Keskustelut johtivat siihen, että he osallistuivat yhdessä Helsinki Pride -kulkueeseen kesällä 2025. Mäkipelto koki mukana olemisen mielenilmaukseksi ja konkreettiseksi teoksi ihmisoikeuksien puolesta.
– Tunsin, että yksi henkilökohtainen matka on kuljettu loppuun ja jotakin uutta on alkamassa.
Näissä uskonyhteisöissä on ollut eheyttämistä
• Tiedejulkaisuissa eheytyksestä käytetään kirjainlyhennettä SOGIECE. Se tarkoittaa seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja ilmaisun muutosyrityksiä (Sexual Orientation and Gender Identitety and Expression Change Efforts).
• Yleisimmät muutospyrkimysten muodot 2000-luvulla ovat perinteisten sukupuoliroolien vahvistaminen, rukous, terapeuttiset ryhmätapaamiset, sekulaari yksilöllinen keskusteluapu, pahojen henkien poisajaminen, hengellinen sielunhoito, selibaattiin ja pidättäytymiseen rohkaiseminen, ystävyyssuhteiden vahvistaminen saman sukupuolen kanssa ja aversiohoidot, joilla ei-toivottuun käytökseen yritetään liittää kielteisiä tuntemuksia.
• Sittenkin ehjä -kirjaa tehdessään Ville Mäkipelto löysi Suomesta kymmeniä eheytystapauksia. Niissä esiintyviä kristillisiä yhteisöjä ovat helluntailaisuus, adventtikirkko, vapaakirkko ja uuskarismaattiset yhteisöt sekä evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeistä lestadiolaisuus, Sley ja Kansanlähetys. Muutosyrityksiä on koettu myös Jehovan todistajien ja islamin piirissä. Mikään näistä uskonyhteisöistä ei virallisesti tarjoa eheytyshoitoja.
• Eduskunnassa on vireillä Saara Hyrkön (vihr) kesäkuussa tekemä lakialoite, jossa esitetään vähemmistöihin kohdistuvan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muutospyrkimysten kriminalisointia. Sen on allekirjoittanut Hyrkön lisäksi 109 kansanedustajaa. Oikeusministeriö tekee selvitystä asiasta.
• Eheytyshoitojen kieltämisestä on säädetty lailla muun muassa Norjassa, Islannissa, Ranskassa, Saksassa, Uudessa-Seelannissa, Kanadassa ja joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa. Euroopan unionin komissio ja parlamentti ovat kehottaneet jäsenmaita säätämään eheytyshoidot kieltävän lain.
Lähde: Ville Mäkipelto: Sittenkin ehjä (Otava 2026)
Tietolaatikkoon lisätty luettelo yleisimmistä muutospyrkimysten keinoista 25.8. klo 10.00.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ville Mäkipelto: Eheytyshoidot tulisi kriminalisoida – ilmiön poistamiseen tarvitaan myös uskonyhteisöjen toimia
AjankohtaistaPsykologi ja teologian tohtori Ville Mäkipelto löysi tuoretta tietokirjaa tehdessään kymmeniä tapauksia, joissa uskonyhteisö yritti muuttaa ihmisten seksuaalisuutta ja sukupuolta. Osa tapauksista liittyy evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeisiin.
