Ville Mäkipelto on teologian tohtori ja psykologi. Hän on myös suosittu tubettaja, joka käsittelee videoissaan esimerkiksi uskontoja.
”Raamattu ei ole lakikokoelma, ja sen kanssa saa olla eri mieltä”, sanoo Raamatun käsikirjoitusten historiaa tutkinut Ville Mäkipelto
Jeesuksen elämästä kertovat evankeliumit eivät ole silminnäkijäkertomuksia eivätkä neutraalia historiankirjoitusta vaan uskon dokumentteja, muistuttaa teologian tohtori Ville Mäkipelto.
Aika niukoille faktoille me kristityt olemme kirkkomme rakentaneet: Jeesus oli historiallinen henkilö. Hän keräsi ympärilleen seuraajia, teki ihmeiksi tulkittuja tekoja ja julisti Jumalan valtakuntaa, joka tulisi pian. Jeesus vangittiin Jerusalemissa juutalaisten pääsiäisjuhlan aikaan, ja roomalaiset teloittivat hänet. Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen seuraajiensa parissa syntyi usko ylösnousemukseen.
Siinä onkin aika lailla kaikki, mitä Jeesuksesta voidaan varmuudella sanoa, summaa teologian tohtori Ville Mäkipelto.
Mäkipellon tiivistys saattaa ensi alkuun kuulostaa oudolta, sillä Uudessa testamentissa on neljä evankeliumia, joissa Jeesuksen toiminnasta, opetuksista ja lopulta kuolemasta ja ylösnousemuksesta kerrotaan. Eivätkö ne pidäkään paikkaansa?
Mäkipelto muistuttaa, että evankeliumit eivät ole silminnäkijäkertomuksia. Jeesuksen kuoleman ja evankeliumeista vanhimman, eli Markuksen evankeliumin, kirjoittamisen välillä ehti kulua noin neljäkymmentä vuotta. Siihen asti kertomukset Jeesuksesta elivät ja muokkautuivat suullisena perimätietona.
Ensimmäisinä vuosikymmeninä kristityillä ei ollut tarvetta omille pyhille teksteille tai opille, sillä he odottivat Jeesuksen palaavan vielä heidän elinaikanaan.
Kuilu ei ole vain ajallinen. Jeesus ja hänen oppilaansa olivat Galilean maaseudulla eläneitä alempiluokkaisia, vähemmän koulutettuja ihmisiä, joiden äidinkieli oli aramea. Evankeliumit taas ovat selvästi koulutetumpien ihmisten kirjoittamia, ja kielikin on vaihtunut kreikaksi. Ei tiedetä, missä ne tarkalleen on kirjoitettu, mutta luultavasti muualla kuin Jeesuksen elämän tapahtumapaikoilla – mahdollisesti esimerkiksi Roomassa tai Syyriassa.
– Ensimmäisinä vuosikymmeninä kristityillä ei ollut tarvetta omille pyhille teksteille tai opille, sillä he odottivat Jeesuksen palaavan vielä heidän elinaikanaan. Kun suurta käännettä ei tullutkaan, alettiin muistella tarkemmin, mitä Jeesus oikein opettikaan ja tekikään, Ville Mäkipelto kertoo.
Evankeliumit ovat ensisijaisesti uskon dokumentteja, jotka todistavat tietystä kristillisestä uskosta.
Kannattaa myös pitää mielessä, että evankeliumeja ei kirjoitettu siksi, että jälkipolville tallennettaisiin mahdollisimman tarkka ja puolueeton kuvaus Jeesus Nasaretilaisen elämästä.
– Se käy ehkä selvimmin ilmi Johanneksen evankeliumin 20. luvun lopussa, jossa sanotaan, että ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden”, Mäkipelto sanoo.
– Evankeliumit ovat ensisijaisesti uskon dokumentteja, jotka todistavat tietystä kristillisestä uskosta. Lukija tai kuulija sitten arvioi, onko tämä sellainen uskontulkinta, johon hän haluaa liittyä.
– On ikävää, että Raamattu on julkisuudessa profiloitunut kirjaksi, jolla satutetaan lähimmäisiä, sanoo Ville Mäkipelto.
Uuden testamentin evankeliumeissa korostuvat Jeesuksen elämän viimeiset vaiheet. Niiden ympärille on sitten syntynyt kertomuksia siitä, mitä Jeesuksen muisteltiin tai ajateltiin opettaneen. Monet evankeliumien pitkät puhejaksot, kuten Matteuksen evankeliumin vuorisaarna ja Johanneksen evankeliumin jäähyväispuhe, ovatkin kasvaneet matkan varrella.
Toinen selkeästi myöhempi kerros ovat Luukkaan ja Matteuksen evankeliumien kertomukset Jeesuksen syntymästä. Ville Mäkipelto huomauttaa, että niitä varhaisemmissa apostoli Paavalin kirjeissä tai Markuksen evankeliumissa ei vielä olla millään lailla kiinnostuneita asiasta. Ajatus siitä, että Jeesuksen syntymässä olisi ollut jotakin erikoista, on selvästi myöhäisempi, ja siihen ovat Mäkipellon mukaan todennäköisesti vaikuttaneet kreikkalais-roomalaisen kulttuurin kertomukset joidenkin suurmiesten ihmeellisestä syntymästä.
Eri käsikirjoitusten väliset erot osoittavat, että evankeliumeja on muokattu ja toimitettu.
Kertomukset Jeesuksen elämästä ovat eläneet ja muuttuneet vielä senkin jälkeen, kun ne lopulta olivat saaneet kirjallisen muodon. Täydellisimmät evankeliumien käsikirjoitukset ovat peräisin vasta 300-luvulta. 100- ja 200-luvuilta on kuitenkin säilynyt papyrusfragmentteja, jotka osoittavat, että tekstit ovat ainakin jossakin muodossa olleet jo silloin olemassa.
– Eri käsikirjoitusten väliset erot osoittavat, että evankeliumeja on muokattu ja toimitettu. Merkittävin esimerkki tästä on Markuksen evankeliumin loppu, josta on olemassa kolme erilaista versiota. Niistä lyhin on varhaisin, Mäkipelto kertoo.
Raamatun tekstit voidaan nähdä myös läpeensä inhimillisinä kertomuksina, jotka kuvaavat ihmisten uskoa sekä pohdintaa ja kokemusta Jumalasta.
Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin maaliskuussa ilmestynyt kirja Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava) on ollut myyntimenestys ja herättänyt myös paljon keskustelua.
Kirjan keskeinen teesi on, että Raamattu ei ole muuttumaton kirjakokoelma. Mäkipelto kertoo yllättyneensä siitä, kuinka monelle kyseinen ajatus tuntuu olevan ongelma.
– Raamattu haluttaisiin nähdä muuttumattomana ja kirjaimellisesti totta olevana. Kristillinen teologia kuitenkin antaa tilaa sille, että Raamatun tekstit voidaan nähdä myös läpeensä inhimillisinä kertomuksina, jotka kuvaavat ihmisten uskoa sekä pohdintaa ja kokemusta Jumalasta, Mäkipelto sanoo.
– Minä en ajattele, että Raamatulla olisi arvovaltaa itsessään – että se olisi joku lakikokoelma. Raamatun kanssa saa olla eri mieltä. Ihan avoimesti voi sanoa, että me tulemme erilaisesta ajasta ja kysymme siksi erilaisia kysymyksiä kuin mihin tekstien kirjoittajat ovat halunneet vastata.
Ville Mäkipelto on suosittu tubettaja, jonka videot käsittelevät muun muassa psykologiaa, uskontoja, historiaa ja salaliittoteorioita.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Puhetta uskonnoista ja uskomuksista – katso tästä tärpit Kirjamessuille
HengellisyysTämänvuotisilla Helsingin Kirjamessuilla 26.–29. lokakuuta puhutaan muun muassa antiikin magiasta, keskiajan pyhimyksistä ja nykypäivän hengellisyydestä.
