”Kun puhumme lähimmäisen rakastamisesta, luomakuntakysymykset liittyvät siihen vahvasti” – piispa Kaisamari Hintikka teki metsäkatselmuksen Espoon Velskolassa
Piispa Kaisamari Hintikka päätti lähteä tutustumaan Espoon seurakuntien omistamaan metsään Pohjois-Espoossa. Mukaan lähti luonnonsuojelijoita, viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä.
– Ai kun hyvää hevosen kakkaa, ilahtuu Espoon piispa Kaisamari Hintikka löydöksestä metsäpolulla.
Taskusta löytyy koirankakkapussi.
– Vien näitä raparpereille.
Varsinaisesti piispa on Velskolan metsäpoluilla Pohjois-Espoossa tutustumassa Espoon seurakuntien omistamaan alueeseen, jonka hakkuusuunnitelmat ovat herättäneet keskustelua.
Piispa Hintikka ehdotti Luontoliiton vapaaehtoiselle metsäkartoittajalle Otto Snellmanille metsään tutustumista sen jälkeen, kun Espoon ympäristöyhdistyksen toimija Kristiina Mod oli ottanut piispaan yhteyttä.
Luontoliiton metsäryhmän ja Metsäliikkeen selvitys Velskolan metsien suojelusta ja hakkuiden perumisesta valmistui lokakuussa 2025.
Avohakkuut ovat yksi toimenpiteistä, jotka sisältyvät Espoon seurakuntien metsäsuunnitelmaan vuosille 2022–2031. Espoon yhteisessä kirkkovaltuustossa on joulukuussa 2025 tehty aloite hakkuista luopumiseksi ja alueen suojelemiseksi.
On hirveän vaikea istua konttorissa ja olla jotain mieltä. Ajattelin, että mennään katsomaan.
- piispa Kaisamari Hintikka
Seurakuntien oma selvitystyö suojeluvaihtoehdoista ei ole vielä edennyt päätöksentekoon.
– On hirveän vaikea istua konttorissa ja olla jotain mieltä. Ajattelin että mennään katsomaan. Siten hahmottuvat ne kohdat, joista on erilaista tulkintaa, piispa taustoittaa.
Hän on usein ottanut aktiivisesti kantaa luonnon puolesta. Kirkon pitää näyttää siinä esimerkkiä, hän sanoo.
– Kun puhumme lähimmäisen rakastamisesta, luomakuntakysymykset liittyvät siihen vahvasti. Kaikki luotu on lähimmäisiä.
Retkikunta pysähtyy Velskolassa metsässä, jossa on tarkoitus tehdä avohakkuita.
Otto Snellman ja hänen kollegansa Ida Korhonen opastavat retkiryhmää. Ensimmäinen pysähdys on jyhkeän kuusikon keskellä.
– Tämä on vanhaa talousmetsää, kertoo Espoon seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Petteri Leinonen.
– Tämä on hakkuualuetta, jonne on tarkoitus hakata aukkoja, Snellman sanoo.
Keskustelua herättävät monet elolliset liito-oravista kirjanpainajiin.
Eräs elollinen haukkuu vieressä kohoavalla kivisellä rinteellä. Isokokoisen koiran ulkoiluttaja tiedustelee retkiläisiltä, hakataanko metsä.
– Jos hakataan, katsokaa edes, että metsän pohja ei tuhoudu, ulkoilija toivoo.
Kuvassa on piirtojäkälä.
Otto Snellmanin kädessä on palmusammal.
Lahopuun sammaleessa kasvaa rusokantokääpää.
Lahopuun alapinnalla kasvaa riukukääpää.
Snellman kaivaa taskustaan luupin ja tutkii korpiluppoa. Velskolan metsäalue on kasvustoltaan monilajinen. On koivua, haapaa, kuusta. On lahopuuta, metsävaahteraa. On lehtometsää, jossa kesäisin kasvaa runsaasti ruoholajeja.
– Tuolla kasvaa vaarantunut kääpälaji, kalvaskääpä, Snellman osoittaa kaatuneen rungon alle.
– Ai se kasvaa tuollaisessa maapuussa? piispa innostuu.
Myös sammalet kiinnostavat piispaa. Soisella lehtoalueella kasvaa rahkasammal.
Myös lehtometsät ovat uhanalaisia, Ida Korhonen sanoo.
– Ne ovat ravinteikkaita, ja siksi niitä on raivattu pelloiksi.
Ravinteikkuuden ansiosta lehtometsissä on myös suuri lajikirjo.
– Tuolta puskee jänönsalaatti, Otto Snellman osoittaa maahan.
Löytyy myös isokastesammal, palmusammal, rakkosammal – sekin silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen.
Piispa tutkii luupilla rakkosammalta.
– Siellä näkyy jotain vihreää. Näyttää kuin se voisi avautua.
”Metsäomaisuudella ei ole Espoon seurakunnille taloudellisen selviytymisen merkitystä”, sanoo Espoon seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Petteri Leinonen.
”Luonnonsuojelu on kirkossa tärkeä arvo, joka näkyy päätöksenteossa jatkuvasti enemmän myös Espoon seurakunnissa”, sanoo Päivi Raunu (oik.). Meri Löyttyniemi ja Päivi Raunu kuvattiin Velskolan leirikeskuksen pihassa.
Velskolan hakkuusuunnitelman mahdollistaa seurakuntien nykyinen metsäsuunnitelma, joka astui voimaan vuonna 2022.
– Virkamiehillä on vastuu toteuttaa sitä tavalla tai toisella, Petteri Leinonen sanoo.
– Jos uutta tietoa löytyy, metsäsuunnitelmaa on voitava tarkastella, Espoon seurakuntien yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Päivi Raunu muistuttaa.
Jos uutta tietoa löytyy, metsäsuunnitelmaa on voitava tarkastella.
- yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Päivi Raunu
Noustaan iso mäki ylös kohtaan, josta monilajista puustoa on tarkoitus hakata. Tilalle istutettaisiin mäntyjä.
Yhteisen kirkkovaltuuston jäsentä, vihreiden varavaltuutettuna kaupunginvaltuustossa toimivaa Meri Löyttyniemeä kiinnostaa, mikä on seurakunnan intressi metsän suhteen.
– Onko se taloudellinen ajatus vai mikä?
– Metsäomaisuudella ei ole Espoon seurakunnille taloudellisen selviytymisen merkitystä, Pettteri Leinonen sanoo.
Päivi Raunu muistuttaa, että maanmyynnillä tai metsänmyynnillä ei ratkaista seurakuntien yhä haasteellisemmaksi käyvää taloustilannetta.
– Luonnonsuojelu on kirkossa tärkeä arvo, joka näkyy päätöksenteossa jatkuvasti enemmän myös Espoon seurakunnissa, sanoo Raunu.
– On hyvä tieto, että Espoon seurakuntien talous ei seiso tai kaadu metsäomaisuuden varassa, piispa Hintikka toteaa.
Piispa Kaisamari Hintikka tutkii luupilla korpiluppoa.
Kaisamari Hintikka pitelee korpiluppoa, jota esiintyy vanhoissa kuusimetsissä.
Retkikunta viivähti myös lehtometsässä, jossa esiintyy suuri lajikirjo.
Luontoliitto esittää hakkuista luopumista ja Velskolan metsien suojelemista. Otto Snellman sanoo yllättyneensä iloisesti, kun piispa otti yhteyttä ja ehdotti metsäretkeä.
– Ja kun tästä saatiin tällainen laajempikin kokoontuminen, niin vielä parempi.
Petteri Leinonen toivoo, että metsäretken kautta kirkon päättäjille välittyy konkretiaa.
Piispa Hintikan mielestä seurakunnat voisivat käydä keskustelua enemmänkin luonnonsuojelijoiden kanssa.
– Menkää hyvät ihmiset metsään. Se on kaikin puolin opettavaista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Espoon seurakuntien metsiin Velskolassa tehdään avohakkuita, jotta ne voidaan tulevaisuudessa välttää
AjankohtaistaEspoon seurakuntien nykyinen metsäsuunnitelma on siirtymävaihe jaksottaisesta metsänhoidosta jatkuvaan metsänhoitoon.
