null ”Meissä on elämää, meissä on voimaa!” – Rollaattorit, kävelykepit ja pyörätuolit marssivat Helsingin keskustassa

Rollaattorimarssi lähti eduskuntatalolta ja päätyi Kansalaistorille.

Rollaattorimarssi lähti eduskuntatalolta ja päätyi Kansalaistorille.

Ajankohtaista

”Meissä on elämää, meissä on voimaa!” – Rollaattorit, kävelykepit ja pyörätuolit marssivat Helsingin keskustassa

Rollaattorimarssiksi kutsuttu mielenilmaus hyvän ja arvokkaan vanhuuden puolesta eteni eduskuntatalolta Kansalaistorille .

”Meissä on elämää, meissä on voimaa!”

Näin raikasi eduskuntatalon edustalla 8. toukokuuta, kun ympäri Suomea samanaikaisesti pidetty rollaattorimarssi kulki kohti Kansalaistoria. Tuhannet mielenilmaukseen osallistuneet ikäihmiset ja heidän tukijansa osallistuivat Helsingin marssille vanhuspalveluiden puolesta.

Mielenilmauksen taustalla on aito huoli ikääntyneiden hoidon tulevaisuudesta. Marssille lähtijöitä huolestuttivat mm. palvelujen heikentyminen, omaishoitajien kasvava kuormitus ja se, että viime aikoina keskustelukulttuuri ikäihmisistä puhuttaessa on muuttunut kärjekkääksi ja paikoin halventavaksi.

Vantaan seurakuntien sairaalapappi Krista Valtonen keskusteli rouva Leila Vuorelan (oik.) kanssa eduskuntatalon edustalla rollaattorimarssilla.

Vantaan seurakuntien sairaalapappi Krista Valtonen keskusteli rouva Leila Vuorelan (oik.) kanssa eduskuntatalon edustalla rollaattorimarssilla.

Mielenosoitukseen osallistunut Leila Vuorela saapui paikalle viimeaikaisen uutisoinnin vuoksi, ja hänen kokemustensa mukaan ikäihmisten epäasiallinen kohtelu on lisääntynyt myös perusterveydenhuollossa.

– Ymmärrän kyllä, että valtion taloustilanne on vaikea, mutta iäkkäistä ihmisistä puhutaan aivan liian rumaan sävyyn. Minullakin viimeaikaiset kohtaamiset esimerkiksi terveysasemilla tai lääkärissä ovat olleet pääsääntöisesti negatiivisia. Välillä on tuntunut, että vaikkeivat he sitä suoraan sano, niin he katsovatkin sinua halveksuvasti.

Ei meistä kukaan esimerkiksi haluaisi kuulla olevansa kuluerä.

Myös monet pääkaupunkiseudun seurakunnat osallistuvat Helsingin mielenilmaukseen. Hakunilan seurakunnan diakoniatyöntekijä Heli Leskisen mielestä vanhuksista puhutaan todella alentavaan sävyyn julkisuudessa.

– Minulle rollaattorimarssille lähteminen tuntuu erityisen tärkeältä juuri nyt, sillä taloustilanteen heikennyttyä ja leikkausten lisääntyessä julkisessa keskustelussa kova puhe on lisääntynyt todella paljon. Ei meistä kukaan esimerkiksi haluaisi kuulla olevansa kuluerä.

Helsingin marssin koordinaattorin ja Vanhustyön keskusliiton viestintäjohtajan Merja Lankisen mukaan marssi syntyi ajatuksesta, ettei vanhuus ole pelkkä elämänvaihe.

– Alusta asti rollaattorimarssi on ollut iloinen ja yhteisöllinen mielenilmaus, joka muistuttaa, että hyvä ja arvokas vanhuus kuuluu kaikille. Marssi on kutsu nähdä ikääntyneet ihmiset voimavarana ja kuulla heidän äänensä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Marssille todellakin on ollut tilausta pääkaupunkiseudulla. Viime vuonna marssi järjestettiin ensimmäisen kerran Tampereella, jolloin marssiin osallistuneita oli reilu 2000. Vuodessa rollaattorimarssi on kasvanut valtakunnalliseksi, ja se järjestettiin tänään samanaikaisesti yli 30 paikkakunnalla.

Ikäihmisten yhteydenotoissa Vanhustyön keskusliitolle on Lankisen mukaan korostuneet erityisesti huoli palvelujen saatavuudesta, omaishoitajien jaksamisesta sekä siitä, että hoivavastuuta siirretään yhä enemmän perheille ja omille lapsille yhteiskunnan sijaan.

– Suomi ikääntyy, meistä on tullut pitkäikäisten yhteiskunta. Iäkkäiden ihmisten moninaisuus ja erilaisuus pitää saada näkyville. Yhteiskunnan on muututtava, toteaa Lankinen.

Vantaalainen vapaaehtoinen Sirpa Savela ja Hakunilan seurakunnan diakoni Heli Leskinen eduskuntatalon edustalla rollaattorimarssilla.

Vantaalainen vapaaehtoinen Sirpa Savela ja Hakunilan seurakunnan diakoni Heli Leskinen eduskuntatalon edustalla rollaattorimarssilla.

Iloisessa ja yhteisöllisessä mielenilmauksessa marssijoita yhdistää yhteinen huoli. Hakunilan seurakunnan yhteisöruokailussa vapaaehtoisena toimivaa Sirpa Savelaa huolettaa ennen kaikkea vanhuspalveluiden tulevaisuus.

– Minä itse olen vielä terve, mutta meilläkin käy syömässä monia vanhoja, jotka eivät pysty enää mihinkään mielenilmaukseen osallistumaan. Vaikka en itse vielä ole siinä pisteessä, että tarvitsisin hoitoa, niin mielestäni tärkeintä olisi se, että kaikkia kohdeltaisiin ihmisinä. Ainakin niin, ettei kukaan jäisi yksin. En edes halua ajatella sitä, että resurssien puutteiden takia jotkut eivät välttämättä saa edes ruokaa päivän aikana hoitokodeissa.

Savela toivoo, että päättäjät seurasivat marssia, näkivät heidät ja ottivat heidän viestinsä huomioon. Hänen mukaansa marssin perimmäinen viesti on, että vanhuksetkin ovat ihmisiä ja että heidät tulee nähdä osana yhteiskuntaa.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin ilmaisia uutiskirjeitä.