”Menen töihin joko koiran kanssa tai en ollenkaan” – Vaula Kuuluvainen etsii toimistohommia itselleen ja kääpiövillakoira Leeroylle
Kaksivuotias Leeroy on hypokoirakokelas. Jos puolentoista vuoden koulutus sujuu suunnitelmien mukaan, puudeli oppii tökkimään diabetesta sairastavan omistajansa lonkkaa, kun tämän verensokerit romahtavat.
1. Valmistuit merkonomiksi Espoon Omniasta tilanteessa, jossa Suomen työllisyystilanne on paras vuosikymmeniin. Millaista työpaikkaa haet?
– Unelmatyöpaikassani on säännölliset työajat, ja firma toimii siten, että tulevillakin sukupolvilla on elinkelpoinen maapallo.
– Haen töitä kääpiövillakoirani Leeroyn kanssa. Kävimme yhdessä opiskeluun kuuluvassa työharjoittelussa, ja hän hyppi innosta piukkana aina, kun lähdimme töihin.
– Leeroy huomaa hyvin, jos alan huokailla tietokoneen ääressä. Silloin hän heiluttaa pallo suussa häntäänsä, että nyt otetaan tauko. Leikittyäni pikkuhetken koiran kanssa stressini hellittää.
2. Otatko vastaan vain työpaikan, johon toimistokoira on tervetullut?
– Hmm. Sanon tähän, että menen töihin joko Leeroyn kanssa tai en ollenkaan.
– Olen ykköstyypin diabeetikko. Leeroy on parhaillaan koulutuksessa, jossa hänestä pitäisi tulla hypokoira, joka ilmaisee romahtavat verensokerini.
– Valmiilla hypokoiralla on samat oikeudet kuin opaskoiralla, eli hänellä on yhdenvertaisuuslain mukaan oikeus seurata minua töihin ja minne vain muuallekin. Siksi on parempi, että työpaikka on alusta asti koiraystävällinen.
3. Mitä tehdään, jos työkaveri on allerginen koirille?
– Leeroy on ollut pennusta asti paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. En ole vielä tavannut ketään, joka saisi hänestä allergiaoireita. Valitsin kääpiövillakoiran hypokoirakseni siksi, että rotu allergisoi aika harvoja ja kulkee helposti mukana pienen kokonsa vuoksi.
– Jos työkaverilleni tulisi Leeroysta oireita, pitäisi miettiä, miten pystyisimme olemaan toimistolla mahdollisimman etäällä toisistamme.
4. Millaisen työntekijän sinusta saa?
– Jos pomo kysyy, voitko jäädä tänään pidempään, se on minulle ok. Joustan mielelläni, kunhan työpaikkakin joustaa välillä.
– Olen oppinut firmauskollisuuden isältäni, joka on ollut 17-vuotiaasta alkaen samassa työpaikassa. En halua hyppiä työpaikasta toiseen vaan viihtyä yhdessä paikassa pitkään.
– Edellisessä työssäni olin lentokentän turvatarkastaja. Tapasin päivittäin kymmenistä tai sadoista maista tulevia matkustajia. Ympärivuorokautisessa työssä tehtiin pitkiä vuoroja, ja lepoajat olivat huonot. Terveyteni ei oikein kestänyt sitä komboa, kun diabetes vielä heikentää vastustuskykyäni.
5. Mikä sinulle on pyhää?
– En hae luksusta. Minulle pyhiä asioita ovat koti, lautapeli-illat mieheni ja bonustyttäreni kanssa sekä mukavasti eteenpäin rullaava arki. Olisi uskomatonta saada työpaikka, jota rakastaisin, jossa työpanostani arvostettaisiin ja jonka ansiosta en joutuisi stressaamaan rahasta.
– Vinkuvat minitennispallot ovat Leeroylle pyhiä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Koiran hihna hajotti käden, ja Miira Hellstenistä tuli kipukroonikko kolmekymppisenä: ”Minulle väitettiin, että vain päässäni on vikaa”
Hyvä elämäKun CRPS-kipu alkaa, Hellsten tarvitsee nopeasti endorfiineja. Irtokarkit, punaviini, liikunta tai seksi saattavat pysäyttää kipukohtauksen, ennen kuin se vie toimintakyvyn.