Lemmikin kuolema surettaa kuin minkä tahansa perheenjäsenen poismeno: ”Kissan menettäminen oli kovempi paikka kuin joidenkin ihmisten”
Läheisen eläimen hyvästelleet lukijat kertovat tuskasta, yksinäisyydestä ja tunteidensa vähättelystä. ”Työkaverini totesi, että mitä sinä jotain eläintä suret, kun ihmisiäkin kuolee. Silloin piti taistella, etten olisi motannut häntä.”
”Viimeinen päivä oli satuttavin koskaan. Kahden lähes 16-vuotiaan koiran lähtö aiheutti kovan shokin, ahdistuksen, unettomuuden, tuskan, surun ja masennuksen. Sairaslomallakin olin. Nukuin töiden ohella kaiken vapaa-aikani, en jaksanut mitään muuta. Elämä menetti merkityksensä, koti tuntui tyhjältä, arki muuttui kertaheitolla. Olen perheetön, ja koirat olivat minulle kaikki kaikessa.” Nainen, 35
Koiriensa kuolemasta kertova nainen on yksi lähes kolmestasadasta Kirkko ja kaupungin lukijasta, jotka vastasivat kyselyyn lemmikin menetyksestä.
Surun ensimmäinen vaihe on shokki, jossa olo tuntuu epätodelliselta ja hajanaiselta. Ihminen saattaa kieltää läheisen kuoleman, koska mieli ei kestä kerralla liian musertavaa menetystä.
”Etsin aamuisin kania asunnostani. Itkin aina, kun näin sen lempilelun, sinisen pallon. Oli kamalaa kuulla sellaisia kommentteja, että se oli vain kani. Lemmikistä tulee ajan kanssa aivan yhtä rakas kuin ihmisestä.” Nainen, 27
”Edelleen nousen joka aamu avaamaan koiralle ovea ulos. Kun olen poissa kotoa, tulee mieleen, että olisi palattava ulkoiluttamaan eläintä. Yksinäisyys on kuin tyhjiö, jossa ei meinaa saada henkeä. Elämä on vailla kiintopistettä. Yksinäisyys, tyhjyys täyttää korvien välin mustalla huminalla. Tällaista en ole aikaisemmin tuntenut.” Nainen, 62
Jos menetys tulee yllätyksenä, järkytys viivästyttää tapahtuman käsittelyä. Joku jää yksin kotiin, jonka hankki koiransa tarpeita ajatellen. Toinen etsii ja etsii tuloksetta kadonnutta kissaansa.
Shokkivaihe voi näkyä myös käytännön asioihin uppoutumisena: menetetyn läheisen tilalle hankitaan saman tien korvaaja tai elämä järjestetään muuten välittömästi uuteen uskoon.
Mitä ei ainakaan pidä tehdä, kun toinen suree eläintä?
Kaikille lemmikin kuolema ei ole iso asia, mutta joidenkin elämän se mullistaa täysin.
Kun suru etenee reaktiovaiheeseen, ihminen alkaa ymmärtää, että menetys on totta. Tapahtunutta on tarve kerrata yhä uudelleen.
”Rocky oli paras ystäväni, tuki ja turvani. Minulla todettiin Aspergerin oireyhtymä 13-vuotiaana. Erilaisena nuorena minulla ei oikein ollut ihmisystäviä. Olin koulukiusattu. Rocky oli ainoa, joka auttoi jaksamaan ja hyväksyi minut täysin sellaisena kuin olen. Sydämeni särkyi, kun se vietiin viimeiselle matkalle.” Nainen, 34.
Pappi Sofia Tuomenvirta on pitänyt kuluvana keväänä lemmikkinsä menettäneiden sururyhmää Malmin seurakunnassa. Se saattaa olla pääkaupunkiseudulla ensimmäinen laatuaan.
– On tärkeä kunnioittaa toisen surua, antaa hänen käydä läpi tapahtumaa ja puhua menetyksestä. Kuollutta voi muistella vaikka katsomalla yhdessä valokuvia, Tuomenvirta sanoo.
Itkin aluksi paljon, mutta en julkisesti, kun olisi pidetty hulluna.
Eläimen kuolemaa sureva kohtaa kuitenkin usein vähättelyä.
”Kaikki eivät ymmärrä, että joku voi surra lemmikin kuolemaa kovastikin.” Mies, 72
”Lemmikitön ihminen ei usein käsitä, miten valtava merkitys eläimellä voi olla.” Nainen, 48
”Erehdyin kertomaan työpaikalla, että kissakaverini lopetettiin edellisenä päivänä. Työkaverini totesi, että mitä sinä jotain eläintä suret, kun ihmisiäkin kuolee. Silloin piti taistella, etten olisi motannut häntä.” Nainen, 70.
”Ihmiset vielä jotenkin ymmärtävät surua, jos koira tai kissa kuolee, mutta eivät, jos hevonen kuolee. Minulle tokaistiin, että eihän se edes asunut teidän kanssanne.” Nainen, 54
Jotkut suojelevat itseään suremalla piilossa.
”Itkin aluksi paljon, mutta en julkisesti, kun olisi pidetty hulluna.” Nainen, 61
Läheistä eläintä surevalle ehdotetaan usein ratkaisuksi uuden lemmikin hankkimista. Kehotus loukkaa monia.
”Kissat eivät ole helposti korvattavia, vaan yksilöitä ja tärkeitä perheenjäseniä. Tämä kissa oli erityisen ainutlaatuinen luonteeltaan ja paras ystäväni.” Nainen, 36
Hevonen voi olla tärkeimmän kiintymyssuhteen kohde
Läheisen eläimen menettäneiden kirjoituksissa toistuvat yksinäisyys, tyhjä koti ja rutiinien katoaminen. Sureva käy surun käsittelyvaiheessa läpi kaikkea, mitä hän on menettänyt. Tunnetilat voivat vaihdella ikävästä vihaan, pelkoon, masentuneisuuteen ja katkeruuteen.
Lemmikin poismeno näkyy ihmisen elämässä monella tavalla. Esimerkiksi koiran kuolema merkitsee ihmiselle usein myös liikunnan vähenemistä. Juttutuokiot koirapuistossa päättyvät. Läheisyyttäkään ei ole tarjolla kuten ennen.
”Aamut ovat pahimpia; ei enää kissaa tervehtimässä, ei harjausta, ruuanlaittoa eikä vessanpesua. Vein kissan joka aamu lenkille. Jää enemmän tyhjää aikaa. On hiljaista.” Nainen, 67
Moni eläimen kuolemaa sureva kertoo menettäneensä perheenjäsenen.
”Kun iäkäs koirani nukkui ikiuneen, menetin hänessä oman ydinperheeni ja parhaan ystäväni. Suru on valtava. Sairastuinkin.” Nainen, 56
”Hevonen oli elämäni keskipiste. Kun tärkein kiintymyssuhde menee, se on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Hevosen menetys oli samanlainen kokemus kuin tärkeän ihmisen menettäminen kaikkine siihen liittyvine tunteineen.” Nainen, 48
”Kissan menettäminen oli kovempi paikka kuin joidenkin ihmisten. Menetetyt sukulaisetkin olivat tärkeitä, mutta kissa kuitenkin läheisempi” Nainen, 35
”Koin koiran kuolemasta yhtä suurta tuskaa kuin isäni poismenosta.” Nainen, 49
”Kuin oma lapsi olisi kuollut. Säilytän tuhkia edelleen 20 vuoden jälkeen.” Nainen, 56
”Kun vauvamme kuoli, moni koiraihminen sanoi ymmärtävänsä tunteitamme, koska heiltä on kuollut koira. Kyse ei ole ihmisen ja eläimen asettamisesta samanarvoisiksi vaan siitä, että surun olemus on kaikissa isoissa menetyksissä yhtäläinen.” Nainen, 70
Kesäkuussa tulee täyteen kaksi vuotta siitä, kun Sofia Tuomenvirralta kuoli kissa, jonka kanssa hän jakoi lähes 19 vuotta elämästään. Sinä aikana perheen lapset aikuistuivat ja muuttivat pois kotoa. Kissa oli viimeinen jokapäiväisen huolenpidon kohde.
Tuomenvirta korostaa, että jokaisen suru etenee yksilöllisesti.
– On väkivaltaa vaatia, että suru läheisen kuolemasta pitäisi hoitaa alta pois. Kaipuu jää pysyväksi, mutta sen kanssa oppii elämään. Tämä pätee myös läheisen eläimen kuoltua.
Milloin on oikea aika lopettaa eläin?
Erityisen raskasta läheisen eläimen lopussa on sen kuolinhetkestä päättäminen.
”Eutanasia on todella vaikea asia.” Nainen, 56
Moni jää potemaan syyllisyyttä: Ehtikö eläin kärsiä, ennen kuin se lopetettiin? Olisiko sillä ollut vielä elämisen arvoista elämää edessä? Jos eläin lopetettiin pitovaikeuksien vuoksi, niin olisiko se voinut saada hyvän elämän toisessa kodissa?
”Tein eutanasiapäätökset, ja kolme chihuahuaa lähti puolen vuoden sisällä. Kaikki ehtivät sairastaa useamman vuoden. Tyhjyyden tunne oli valtava, kun viimeinen koira lähti. Kävelin surua lähimetsään kuukausien ajan.” Nainen, 52
”Eläinlääkäri veikkasi, että koiralla on kolmisen kuukautta elinaikaa. Pyysin lopettamaan koiran, ja olen katunut sitä vuosia. Kesän loppuun olisi voinut antaa nauttia, ja kenties se olisi elänyt kauemminkin. Päätös oli tyhmä.” Nainen, 59
”Leikkaus olisi maksanut 4000 euroa. Isäpuoleni ihmetteli, että miksi maksettaisiin, sehän on vain kissa. Tuskaa lisää se, että en ole kykenevä saamaan lapsia.” Mies, 32
”Vauva tuli taloon, eikä iäkäs kissa hyväksynyt sitä. Oli pari läheltä piti -tilannetta, jolloin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nukuttaa kissa. Lopettaminen tuntui pahalta pitkään, mutta kissa ei olisi sopeutunut uuteen kotiinkaan.” Nainen, 54
Traumaattinen kokemus eroaa muusta surusta
Kun kuolema järkyttää ihmistä erityisen voimakkaasti, puhutaan traumaattisesta surusta. Sietämättömältä tuntuva menetys yhdistetään läheisen ihmisen äkilliseen tai väkivaltaiseen kuolemaan.
Traumaattisessa surussa voi tuntua siltä, että menetetyn läheisen mukana kuoli pala itsestä. Pitkittynyt suru saattaa muuttua masennukseksi.
”Muutos jätti aukon sieluun.” Mies, 34
”Minusta kuoli Ransun mukana iso osa. Sielu ja sydän tuntuvat murskautuneilta ja sellaisilta, etteivät ne enää tule kokonaiseksi.” Nainen, 28
”Muutos romahdutti elämäni, ja toipuminen on kestänyt kohta kaksi vuotta. Olen hajonnut ihan kokonaan.” Nainen, 36
”Kun koira kuoli, en enää halunnut mennä ulos ja masennuin.” Mies, 52
Elämä tuntuu traumaattisessa surussa merkityksettömältä, ja kuolleesta muistuttavia asioita tekee mieli vältellä. Järkyttävät hetket voivat toistua painajaisissa.
”Menetin koirani, kun vieras koira hyökkäsi lenkillä ja tappoi sen. Väkivaltainen loppu oli traumatisoiva. Pelkään nyt hyökkääjän oloisia koiria, enkä halua liikkua suunnalla, jossa tämä tapahtui. Olen parhaillaan pitkällä sairaslomalla, koska koira puri minuakin pahasti.” Nainen, 50
”Koiran turha kärsimys ja kuolema olivat hyvin raskas kokemus. Perheestäni on kuollut kaksi ihmistä hoitovirheen seurauksena, ja eläinklinikan laiminlyönti oli viimeinen pisara. Päädyin psykologin juttusille koiran kuoleman jälkeen, vaikka tunsin itseni idiootiksi.” Nainen, 39
Läheisen eläimen kuolema voi aktivoida aiemman murheen.
”Kissat tulivat elämääni, kun kipuilin lapsettomuuttani pahiten. Vaikka talouteen jäi kissoja, juuri näiden kahden menetys nosti pinnalle kivun lapsettomuudesta ja muistot vakavasta masennuksesta. Ilman niitä en välttämättä olisi hengissä.” Nainen, 41
”Kun yksi rakkaimmista kaneistani kuoli, suru nosti pintaan vanhoja suruja, kuten isän kuoleman 20 vuotta aiemmin.” Nainen, 60
”Itkin syöpään kuolleen koiran poismenoa monta kertaa päivässä yhdeksän kuukauden ajan. Edesmenneen äidin menetys nousi samalla uudelleen tunteisiin.” Nainen, 51
Elämä jatkuu kaikesta huolimatta
Pikkuhiljaa sureva hyväksyy tosiasiat, tekee välitilinpäätöstä elämästään ja pystyy jatkamaan sitä. Tätä kutsutaan surun sopeutumisvaiheeksi. Hyvien muistojen ajatteleminen tuo lohtua.
”Saksanseisojan tuhka on haudattu takapihalle. Siinä on sydämenmuotoinen kivi, jonka löysimme koiran viimeiseltä riekkometsältä.” Nainen, 63
”Koira lähti ikuisille metsästysmaille, joilla paistaa aina aurinko. Se lepää maanpovessa mökillä, jonne halusi aina mukaan. Siellä tulee mieleen mukavia muistoja koirasta.” Mies, 54
”Kun itse lähenee elämänsä loppua, on onni ottaa menetetyn tilalle uusi pentu ja nousta surusta. Kukaan ei tiedä päiviensä määrää.” Nainen, 66
Kieltäydymme menemästä semmoiseen taivaaseen, jossa koiramme eivät odota meitä.
Menetetystä läheisestä saatetaan nähdä lohduttavia unia. Jotkut eläimen kuolemasta kertovat odottavat jälleennäkemistä.
”Toivon, että koiralla on kaikki hyvin, missä ikinä hän onkaan. Toivon myös, että pääsisin joskus takaisin hänen luokseen voidakseni olla taas aidosti onnellinen.” Nainen, 34
”Koiramme on tullut uniini, joissa se kommunikoi kanssani sanallisesti. Ja muuten: uskon, että eläimet pääsevät taivaaseen.” Nainen, 49
”Monet rakkaat lemmikit ovat ehtineet rajan tuolle puolen. Siellä uskon tapaavani ne jälleen. Herra armahtaa syntiset ihmissielut – miksi hän ei ottaisi näitä viattomia luomuksiaan luokseen?” Nainen, 54
”Vastikään saatoin hautaan ystäväni, jonka kanssa laskimme vain puoliksi leikkiä siitä, että kieltäydymme menemästä semmoiseen taivaaseen, jossa koiramme eivät odota meitä.” Nainen, 70
Artikkelissa on käytetty lähteenä myös Mieli ry:n suruun liittyviä materiaaleja.
Pappi suunnitteli jäähyväisrukouksen lemmikille
Pappi Sofia Tuomenvirran mielestä lemmikin kuolemaan liittyvät kysymykset ovat kirkossa vielä osittain tabu. Kun Tuomenvirran kissa kuoli, hän kirjoitti lemmikin muistohetkeen sopivan rukouksen. Se sopii eläimen hautauksen, tuhkan sirottelun tai muun jäähyväisrituaalin yhteyteen.
”Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. On tullut aika luopua rakkaasta lemmikistä (nimi).
Herra, anna voimaa kohdata tämä suru ja ikävä. Herra, ota hänet luoksesi ja sulje hänet syliisi. Vie hänet vihreille niityille.
Herra, kiitos kaikista yhteisistä hetkistä ja touhuista, kiitos ystävyydestä ja rakkaudesta. Kiitos siitä, että hän toi elämään iloa ja riemua, vastuuta ja velvollisuuksia. Kiitos kaikesta mitä saimme yhdessä kokea ja oppia.
Anna kauniiden muistojen lohduttaa keskellä surua ja ikävää.”
Rukous julkaistiin viime vuonna kirjassa Alkuja ja loppuja – rukousten kirja (Kirjapaja). Siinä ehdotetaan, että eläimen muistohetkeen voisi kuulua rukouksen lisäksi laulua, halukkaiden osallistujien jäähyväissanat lemmikille ja raamatunteksti, kuten Psalmi 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.”
Tuomenvirta on toimittanut pappina rukoushetken seurakuntalaisen menehtyneen lemmikin muistolle.
– Perheenjäsen on aina perheenjäsen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkon diakoniatyö huomioi karvaisetkin perheenjäsenet toisin kuin sosiaaliturvajärjestelmä
Hyvä elämäLemmikkimarkkinat tuottavat jatkuvasti uusia palveluja ja tuotteita. Tiedämme myös enemmän eläinten hyvinvoinnista. Nämä seikat vaikuttavat siihen, millaista lemmikin hoitoa pidämme riittävän hyvänä.
