– Oikeassa kädessäni on välillä hirvittävä kipu, mutta muuten elämässäni on kaikki hyvin. Olen joutunut vääntämään tästä asiasta monelle lääkärille, Miira Hellsten sanoo.
Koiran hihna hajotti käden, ja Miira Hellstenistä tuli kipukroonikko kolmekymppisenä: ”Minulle väitettiin, että vain päässäni on vikaa”
Kun CRPS-kipu alkaa, Hellsten tarvitsee nopeasti endorfiineja. Irtokarkit, punaviini, liikunta tai seksi saattavat pysäyttää kipukohtauksen, ennen kuin se vie toimintakyvyn.
Se mikä ei tapa, vahvistaa.
Kärsimys jalostaa.
Ajattele myönteisesti!
Miira Hellsten, 48, inhoaa näitä lauseita. Kun Hellstenin oikea käsi sykkii kivusta, pakkopositiivisuus on viimeinen asia, jota hän kaipaa.
Hellsten ei pysty vertaamaan monimuotoisen kipuoireyhtymä CRPS I:n tuottamaa tuskaa muihin kipuihin, koska mikään muu hänen kokemansa ei yllä lähellekään sitä. Ortonin kipuklinikalla hänen kipukohtauksiaan on verrattu syöpä- ja synnytyskipuihin.
– En ole itse synnyttänyt, mutta paha kipukohtaus sattuu kuulemma vielä enemmän. Sekin vaikuttaa, että synnytyksessä kivun tietää loppuvan aikanaan. Kroonisen kivun kanssa elävä ei voi tietää, meneekö se ohi.
Hellsten on ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja sekä koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän perustaja. Kun hoikka nainen juoksee koiratreeneissä ympäri hallia, ei millään uskoisi, että siinä menee kipukroonikko.
– Ihmisten on vaikea ymmärtää sairauttani. Tilanne olisi toinen, jos olisin vaikka pyörätuolissa.
Käsituki suojaa hihnalenkillä.
Oikealla hoidolla kaikki voisi olla toisin
Onnettomuus sattui Vetämättä hihnassa -kurssilla, jota Miira Hellsten ohjasi vuonna 2009 koulutustiloissaan Helsingin Pitäjänmäessä. Hänellä oli mukanaan valkoinenpaimenkoiransa Joki, jota sen alkuperäinen omistaja ei ollut halunnut pitää ja joka näytti nyt esimerkkiä kauniista hihnakäytöksestä.
Yhden asiakkaan koira pääsi vahingossa irti ja singahti moikkaamaan Jokia, joka säpsähti ja hyppäsi taaksepäin. Hellsten oli kietaissut koiran kangashihnan rystystensä ympäri, ja noin 40-kiloisen eläimen riuhtaisu rutisti hänen sorminivelensä kasaan ja hajotti keskisormen rystysen kokonaan.
Hellsten veti koulutustunnit loppuun, vei koiran kotiin ja hakeutui sitten lääkäriin. Tämä lastoitti käden kuukaudeksi. Pitkä liikkumattomuus edesauttoi kivun kroonistumista. Käsi olisi tarvinnut liikettä ja fysioterapiaa.
Tältä näyttää kipeä käsi. Pienikin naarmu käteen laukaisee herkästi täysimittaisen kipukohtauksen.
– Käteni oli retkahtanut taakse olkapäätä myöten, mutta sitä ei huomattu. Kärsin kivuista ensimmäiset puolitoista vuotta ilman diagnoosia. Minulle väitettiin, että vain päässäni on vikaa ja tarvitsen psykologia.
CRPS eli complex regional pain syndrome on monimuotoinen kipuoireyhtymä, joka alkaa usein käden tai jalan vauriosta. Oireyhtymä jaetaan kahteen tyyppiin, joista Hellstenillä on lievempi. Suurin osa toipuu siitä, jos hoito on alusta asti oikeanlaista.
– Välillä näytti jo, että nujersin CRPS:n. Minulla oli kuukausien hyviä jaksoja. Nyt olen menettänyt toivoni paranemisesta, ja lääkärit ovat vahvistaneet, että kehoni ei pysty enää unohtamaan kipua kokonaan.
Pihta-terrieri varoittaa kipukohtauksesta
Haastatteluhetkellä Hellstenin oikea käsi tärisee, keskisormi sojottaa vinossa ja rystyset punertavat. Särky on yltymässä.
Kipukohtauksen lähenemisen havaitsee usein ensimmäisenä parsonrussellinterrieri Pihta, joka pyrkii nuolemaan särkynyttä kättä.
– Muutun kipeänä usein kiukkuiseksi, jolloin muut eläimeni väistävät minua.
Jos Hellsten keskittyy hoitamaan särkyä, kun se on vielä pientä, hän saa usein katkaistua kipukohtauksen alkuunsa. Olennaista on saada endorfiineja – ja äkkiä.
Töissä Hellsten saattaa hakea mielihyvää pyrähtämällä juoksuun tai napsimalla vegaanisia irtokarkkeja.
– Kotona pieni lasillinen punaviiniä voi tehota, vaikka lääkärit eivät halua julkisesti suositella alkoholia. Myös seksistä on apua. Onneksi minulla on ihana puoliso! Se hullu meni rakastumaan, vaikka minulla on CRPS.
Myös tanssi tekee hyvää keholle ja mielelle. Yleensä Hellsten harrastaa sitä olohuoneessaan. Hän tanssi yhtä mittaa neljä tuntia, kun pääsi pitkästä aikaa teknoreiveihin.
Miira Hellsten pelasti parsonrussellinterrieri Pihtan lopetukselta. Koira näykki ensimmäisen perheensä lasta, mutta Hellstenien luona se ei ole ollut aggressiivinen.
Päivystyksessä epäiltiin narkomaaniksi
Toimintakyky hajoaa täysin, jos kipu pääsee yltymään täysimittaiseksi kohtaukseksi. Ennen Miira Hellsten aneli silloin päivystyksessä särkylääkkeitä.
– Minua syytettiin monesti narkomaaniksi.
Nykyään kotona on yksityislääkärin määräämiä vahvoja särkylääkkeitä, joita Hellsten ottaa, kun on pakko.
– En ole koskaan syönyt pitkään särkylääkkeitä putkeen, koska en halua addiktiksi. Vaara on varmaan pieni, koska en saa lääkkeistä mitään mielihyvää, mutta silti.
Kipeimpinä päivinä Hellsten sulkeutuu katsomaan yksin televisiota ja odottamaan lääkkeiden vaikutusta. Hänen perheeseensä kuuluvat aviomies, Etelä-Afrikasta adoptoitu lapsi, neljä uudelleen sijoitettua kissaa ja kolme koiraa.
Myös Pihtalla on toisinaan kipuja. Terrierin selkä jumittaa.
Lapsi huolestuu, jos näkee Hellstenin kovin kipeänä, joten tämä pyrkii toipumaan katseilta piilossa.
– Adoptiolapsi on lähtökohtaisesti herkempi äitinsä stressille kuin biologinen lapsi, koska adoptoidulla on taustalla trauma hylätyksi tulemisesta.
Hellsten muistelee, miten epäreilulta tuntui, kun häneltä vaadittiin adoptioprosessissa lääkärintodistuksia. Hänellä oli silloin nykyistä parempi vaihe CRPS:n kanssa.
– Enää en ihmettele vaatimuksia. Kipukohtaukseni kuormittavat puolisoakin. Hänen pitää huolehtia niiden aikana yksin lapsesta, eläimistä ja firmani peruutuksista.
Hellsten naurahtaa, ettei suosittele pienyrittäjän työtä muille kipukroonikoille. Säännöllisen kuukausitulon puute aiheuttaa stressiä, ja se puolestaan altistaa kipukohtauksille.
Kipu on vienyt harrastuksia ja ystävyyssuhteita
Valtaosan aikaa CRPS-kipu pysyy siedettävänä varotoimilla. Miira Hellsten lakkasi esimerkiksi opettamasta agilityä, koska painavien esteiden kantaminen rasitti kehoa liikaa.
Hellsten reissaa viikonloppuisin ympäri Suomea noseworkin eli koirien hajukokeiden ylituomarina. Rasituksen vuoksi maanantait ovat usein kivuliaita, joten Hellsten hoitaa silloin kevyitä paperitöitä.
Laji on Hellstenille tärkeä. Se kehitettiin alun perin rescue-koirille, joita hänellä on ollut useita.
Miira Hellsten on noseworkin eli koirien hajukokeiden ylituomari. Hän treenaa kuvassa lajia koira- ja kissakoulunsa tiloissa Porvoossa.
Sairaus on vienyt Hellsteniltä monta rakasta harrastusta ja läheisiä ihmisiäkin. Hän jätti esimerkiksi harrastajateatteriryhmän, jota oli aikanaan ollut perustamassa. Näytellessä oli hankala jatkuvasti varoa oikeaa kättä, ja sairauspoissaolot sotkivat esityksiä.
– Olin ennen tosi aktiivinen ja sosiaalinen. Nykyään minulla on murto-osa entisistä sosiaalisista suhteistani. Se on tyypillistä kipukroonikoille.
– Olen joutunut tekemään paljon ohareita, joista on aiheutunut riitoja. Ihmiset eivät ole aina ymmärtäneet, että olen oikeasti tuskissani, kun kipukohtaus on päällä. Ne ystävät, jotka ovat jääneet, ovat todella tärkeitä.
Perheessä elää myös karvaisia kipukroonikoita
Kivulias elämä on herkistänyt Miira Hellstenin eläintenkin säryille. Hän huomaa yleensä ennen puolisoaan, että nyt joku laumasta liikkuu oudosti tai lepää kummassa asennossa. Välillä hän vie eläimiänsä fysioterapeutille, välillä käy hoidettavana itse.
– Kaikki muut perheessämme ovat kipukroonikoita paitsi puoliso, lapsi ja nuorin koira.
Useimmilla Hellstenin eläimistä on karu tausta. Pentuaikojen stressi ja huono ruokavalio ovat altistaneet ne selkä-, lonkka- ja polvivaivoille.
Hellsten on nähnyt työssään, että eläimen ei-toivotun käytöksen taustalla on usein kipua. Pohjavillattoman koiran selkää voi särkeä jo siksi, että sitä on ulkoilutettu talviviimassa ilman takkia. Jomottava nivelrikko on yleinen vanhemmilla koirilla.
– Inhoan sanontaa, että koira on drama queen. Koira on aina aito.
Miira Hellsten toivoo, että eläinten kipuja hoidettaisiin paremmin. – Minut olisi lopetettu moneen kertaan, jos kipukohtaus merkitsisi eutanasiaa.
”En halua tehdä elämästäni nyyhkytarinaa”
On päiviä, joina kivun kanssa taistelu väsyttää Miira Hellsteniä. Krooninen kipu altistaa masennukselle.
Myönteisen ajattelun tyrkyttäminen ärsyttää, mutta hän muistuttaa itseään siitä, että katkeruus ei johda mihinkään hyvään. Että kannattaisi miettiä asioita, joita voi tehdä, eikä niitä, joihin ei pysty.
– Tykkään terrierikoirista, koska olen itsekin terrieriluonne. Lähden koirien kanssa lenkille, vaikka sattuisi. Metsällä on tunnetusti hyvä vaikutus ihmisiin ja eläimiin.
Hellsten yrittää ajatella myös, miten moni perusjuttu hänellä on kunnossa. On perhe, työtä, turvaa.
– En halua tehdä elämästäni nyyhkytarinaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Menen töihin joko koiran kanssa tai en ollenkaan” – Vaula Kuuluvainen etsii toimistohommia itselleen ja kääpiövillakoira Leeroylle
Hyvä elämäKaksivuotias Leeroy on hypokoirakokelas. Jos puolentoista vuoden koulutus sujuu suunnitelmien mukaan, puudeli oppii tökkimään diabetesta sairastavan omistajansa lonkkaa, kun tämän verensokerit romahtavat.
