”Afganistanin naiset ovat kautta historian taistelleet oikeuksiensa puolesta”, kertovat Elina Hirvonen ja Shakiba Adil.
”Nämä naiset todella halusivat tulla kuulluiksi” – Shakiba Adil ja Elina Hirvonen dokumentoivat nuorten afgaaninaisten elämää tiukkojen rajoitusten ja väkivallan alla
Talibanin noustua valtaan nuoret naiset menettivät tulevaisuutensa. he kuvasivat elämäänsä salaa matkapuhelimilla The Secret Reading Club of Kabul -elokuvaa varten.
Elina Hirvosen puhelimessa on tallessa viestiketju elokuulta viiden vuoden takaa. Se liittyy dramaattiseen tapahtumasarjaan, jota Hirvonen ja hänen ystävänsä Shakiba Adil ovat joutuneet kertaamaan useasti.
Elokuussa 2021 Shakiba Adil, afganistanilaissyntyinen Suomen kansalainen, oli Kabulissa. Hän työskenteli Suomen rahoittamassa rauhankasvatusprojektissa ja oli yhdistänyt työmatkaan loman perheensä luona. Yhdysvallat oli käynyt rauhanneuvotteluja Talibanin kanssa, ja ulkomaalaisten sotilaiden poistumista Afganistanista osattiin tuolloin jo odottaa. Adilin mukaan paikalliset myös tiesivät, ettei Taliban ollut muuttunut – sen sijaan kukaan ei osannut ennakoida, että Taliban valtaisi Kabulin niin pian.
Adilin ystävät ja kollegat olivat anelleet häntä palaamaan Suomeen jo aikaisemmin. Yhtäkkiä se olikin melkein liian myöhäistä, varsinkin kun hän ei suostunut jättämään perhettään. Kabulin lentokenttä oli kaaoksen vallassa, kun ihmiset yrittivät paeta henkensä hädässä. Tiedettiin, että kenttä suljettaisiin muutaman päivän sisällä ja sitten toivoa ei olisi.
Suomessa Hirvonen oli valvotun ja juhlitun yön jälkeen junassa palaamassa Naantalin Kirjajuhlilta, kun hän näki puhelimestaan uutiset Talibanin valtaannoususta. Hän aloitti sinnikkään viestittelyn ja lobbaamisen eri tahoille, ja lopulta ranskalaisen elokuvaohjaajatutun avulla myös Adilin perhe saatiin evakuoitua.
The Secret Reading Club of Kabul -elokuva näyttää, kuinka Talibanin valtaannousu vei Afganistanin naisilta ihmisoikeudet. Kuva: Rakkautta ja anarkiaa.
Edes naisten ääniä ei saa kuulua julkisilla paikoilla
Jo ennen Talibanin valtaannousua Shakiba Adil ja Elina Hirvonen, jotka molemmat ovat dokumenttielokuvaohjaajia, olivat suunnitelleet elokuvaa Afganistanin naisista.
– Halusimme näyttää, kuinka rohkeita afganistanilaiset naiset ovat. He ovat kautta historian taistelleet oikeuksiensa puolesta. Jo Talibanin ensimmäiseltä valtakaudelta on filmimateriaalia, jota naiset kuvasivat salaa dokumentoidakseen, mitä maassa tapahtui. On ollut naisten salaisia kouluja ja erilaisia tapoja vastustaa Talibanin ideologiaa, Hirvonen kertoo.
Kun tilanne Afganistanissa muuttui, Adilin ja Hirvosen oli muutettava suunnitelmiaan.
– Siitä tulikin elokuva naisista, jotka menettivät hetkessä kaiken. Nuoret naiset olivat saaneet kasvaa suhteellisessa vapaudessa, käydä koulua, opiskella ja harrastaa ja osallistua maansa asioihin, mutta sitten kaikki muuttui, Hirvonen sanoo.
Adilin ja Hirvosen elokuva The Secret Reading Club of Kabul rakentuu nuorten afganistanilaisnaisten salaa puhelimillaan kuvaaman materiaalin ympärille. Samalla seurataan, kuinka tyttöjen ja naisten elämää koskevat rajoitukset kiristyvät ja miten väkivallan ja jopa kuoleman uhka varjostaa naisten elämää koko ajan.
Teloitukset ja pieksämiset eivät ole yksittäisiä, shokeeraavia tapahtumia vaan ihan arkea.
Ensin julkisilla paikoilla liikkuvilta naisilta saa näkyä vain silmät. Sitten naiset eivät saa liikkua kodin ulkopuolella ilman miespuolista sukulaista. Heiltä kielletään pääsy esimerkiksi puistoihin ja kuntosaleille. Lopulta edes naisten ääniä ei saa kuulua julkisilla paikoilla. Sääntöjen rikkomisesta syytettyjä naisia voidaan kiduttaa ja raiskata.
Elokuvan järkyttävintä materiaalia ovat salaa kuvatut julkiset teloitukset ja pieksämiset.
– Me keskustelimme paljon siitä, laitetaanko niitä elokuvaan. Mutta minusta niiden pitää olla mukana, koska se on todellisuutta, jossa afganistanilaiset elävät, Adil sanoo.
– Emme halunneet sensuroida päähenkilöidemme elämää suojellaksemme katsojien tunteita. Eivätkä teloitukset ja pieksämiset ole yksittäisiä, shokeeraavia tapahtumia vaan ihan arkea siellä. Väkivallan uhka on läsnä koko ajan, ja ihmisiä myös pakotetaan katsomaan teloituksia, jotta pelko leviäisi, kertoo Hirvonen.
”Minulla ei ole varaa luovuttaa, koska minun täytyy taistella niiden puolesta, jotka ovat Afganistanissa. Sen jälkeen kun tulin Suomeen, ei ole mennyt päivääkään, etten olisi tehnyt jotain afganistanilaisten naisten hyväksi”, Shakiba Adil sanoo. Hän esimerkiksi tuottaa Maailman Kuvalehden julkaisemaa Afgaaninaisen katse -blogia, jota kirjoittavat maassa elävät naistoimittajat.
Eikö kukaan välitä?
Shakiba Adil joutui jättämään koulunkäynnin kesken Talibanin noustua ensimmäisen kerran valtaan vuonna 1996. Hän muistaa silloin miettineensä, tietääkö muualla maailmassa kukaan, mitä Afganistanissa tapahtuu – vai eikö kukaan vain välitä.
Myöhemmin hänen käsiinsä osui Anne Frankin Päiväkirja. Sen kirjoittaja on juutalainen teinityttö, joka toisen maailmansodan aikaan piileskeli natseja paossa ja samalla eristyksissä ulkomaailmasta.
– Kun luin sitä, tajusin, että emme me olleetkaan ainoita. Joku toinen toisella puolella maailmaa oli kokenut ihan saman. Joten kun tilanne Afganistanissa muuttui, lähetin kirjan PDF-tiedostona ystävilleni siellä, Adil kertoo.
Yksi heistä, nimellä Rakhshana elokuvassa esiintyvä nainen, innostui kirjasta niin paljon, että halusi perustaa lukupiirin. Tuolloin, vuoden 2022 lopulla Taliban oli sulkenut yliopiston, mutta nuoret naiset halusivat lukea ja kokoontua keskustelemaan. Adil ja Hirvonen tajusivat heti, että lukupiiristä tulee heidän elokuvansa ydin.
– Nämä naiset todella halusivat tulla kuulluiksi. He halusivat kertoa tarinansa omalla äänellään, Hirvonen sanoo.
Salaiset kokoontumiset, materiaalin kuvaaminen ja sen lähettäminen eteenpäin olivat naisille iso riski. Hirvonen kertoo, että elokuvan teossa oli alusta asti apuna turvallisuusasiantuntija, jonka kanssa kaikki ratkaisut käytiin läpi. Edelleen, elokuvan jo valmistuttua Adil ja Hirvonen ovat tarkkoja siitä, mitä he voivat kertoa, jotta eivät vahingossa vaarantaisi naisten turvallisuutta.
Elokuvassa kaksi sen keskushenkilöä pakenee Afganistanista. He ovat nyt turvassa, mutta kolmas ja nuorin naisista on edelleen Afganistanissa. Tällä hetkellä ulospääsyä ei ole. Adil kertoo, että aiemmin käytössä olleet reitit Iranin ja Pakistanin kautta ovat nyt kiinni eikä kukaan enää saa viisumia ulkomaille.
”Jokainen voi tehdä jotain. Voi esimerkiksi seurata somessa afganistanilaisia naisaktivisteja, tukea heidän kampanjoitaan ja levittää tietoa. Jos se on mahdollista, voi lahjoittaa rahaa naisten projekteihin. Voi myös ottaa yhteyttä poliitikkoihin ja yrittää vaikuttaa päätöksentekoon”, Elina Hirvonen luettelee.
Naiset tarvitsevat kansainvälistä tukea
Enää elokuvaa ei voisi tehdä, arvioivat Shakiba Adil ja Elina Hirvonen. Rajoitukset ja kontrolli ovat tiukentuneet entisestään. Tytöiltä ja naisilta on viety kaikki ihmisoikeudet. Heihin voi ihan laillisesti kohdistaa fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Lapsiavioliitot ja orjuus ovat niin ikään laillisia.
– Kansainvälinen yhteisö ei ainoastaan katso poispäin vaan on ollut myös normalisoimassa Taliban-hallintoa. Talibanin edustajat esimerkiksi kutsuttiin Euroopan Unioniin keskustelemaan, Hirvonen sanoo.
Taliban edustaa ääriajattelua, ei islamia.
Hänen mielestään Afganistanin naisten kohteluun pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin aikoinaan Etelä-Afrikan apartheidiin. Häntä suututtaa, kun hänelle vastataan, että ”Afganistanin tilanteeseen puuttuminen on vaikeaa”.
– Ei meillä ole mitään oikeutta sanoa, että se on vaikeaa, koska me täällä olemme turvassa ja vapaita. Naiset tarvitsevat kansainvälistä tukea, sillä järjestelmää ei pysty muuttamaan yksinomaan sisältäpäin.
Adil on huomannut, että Talibanin propaganda on mennyt läpi Euroopassakin. Usein hän on kuullut sanottavan, että kyse on kulttuurista ja uskonnosta.
– Se ei ole totta. Afganistan on ollut aina islamilainen maa – ei Taliban ole tuonut islamia sinne. Minun isoäitini ja äitini olivat muslimeja. Minä kävin lapsena moskeijassa ja luin Koraania. Elokuvamme tytötkin ovat muslimeja. Taliban edustaa ääriajattelua, ei islamia. He ovat luoneet ihan uuden uskonnon.
The Secret Reading Club of Kabul esitetään Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalilla 24.9. Elokuvateattereissa sen voi nähdä 25.9. alkaen.
Shakiba Adilin tuottamaa Afgaaninaisen katse -blogia kirjoittavat Afganistanissa asuvat naistoimittajat.
Afganistan on yksi teema myös Elina Hirvosen uudessa romaanissa Kauneuksien lokikirja (WSOY).
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Afganistanissa koulunkäynti on kielletty liki 4 miljoonalta tytöltä, ja rikoslaki sallii väkivallan naisia kohtaan – ainoa keino vaikuttaa tilanteeseen on lisätä poliittista painetta
AjankohtaistaUPI:n vanhemman tutkijan Katariina Mustasillan mukaan EU ja sen jäsenmaat haparoivat Afganistan-politiikan suhteen.
