”En ole koskaan ennen ollut tilanteessa, jossa jonkun ihmisen henki on kiinni siitä, mitä minä teen” − Elokuussa Elina Hirvonen alkoi taas rukoilla
Vaikka moni asia tässä ajassa huolettaa Elina Hirvosta, hän löytää ihmisistä valtavasti hyvää.
Kun talibanit valloittivat Kabulin elokuun puolivälissä, Elina Hirvonen alkoi taas rukoilla. Lapsena iltarukous kuului hänen jokailtaisiin rutiineihinsa, mutta rukoileminen oli jäänyt jo vuosia sitten.
− Rukoilin viikon ajan aamusta iltaan, koska olin epätoivoinen ja pelkäsin afganistanilaisen ystäväni hengen puolesta, Hirvonen kertoo.
Kyseinen ystävä on afganistanilainen naisten oikeuksia puolustava aktivisti. Kun Yhdysvallat ja sen liittolaiset olivat kukistaneet Taliban-hallinnon loppuvuodesta 2001, ystävä oli ensimmäinen naistoimittaja, joka julisti televisiossa Talibanin kaatuneen. Hän esiintyi ohjelmassa ilman huivia.
Kun Hirvonen kuuli uutiset Kabulin valloittamisesta, hän alkoi välittömästi etsiä keinoa, jolla saisi ystävänsä ja hänen ihmisoikeuksien parissa työskentelevän veljen perheineen turvaan Afganistanista.
− En ole koskaan ennen ollut tilanteessa, jossa jonkun ihmisen henki on kiinni siitä, mitä minä teen, mutta nyt oli. En enää koskaan haluaisi kokea samaa uudestaan, Hirvonen sanoo.
Kuin ihmeen kaupalla Hirvonen sai yhteyden hänelle ennalta tuntemattomaan ranskalaiseen dokumentaristiin, joka muisti Hirvosen ystävän 2000-luvun alusta.
Nyt ystävä on perheineen Suomessa. Hirvonen harkitsee sanojaan tarkkaan ja kertoo tapahtumista varoen. Hän kokee, että tarinan kertominen kuuluu hänen ystävälleen, ei hänelle.
Yhteistyötä edelläkävijänaisten kanssa
Noin viikko dramaattisten tapahtumien jälkeen Hirvonen vaikuttaa Zoom-tapaamisessa iloiselta ja rentoutuneelta. Hän on Hailuodossa kirjailijaresidenssissä.
Hailuodossa Hirvonen käy aamulenkillä ja kirjoittaa sen jälkeen pari tuntia. Edellisenä päivänä hän kävi lounastauolla kollegansa ja ystävänsä Johanna Vehkoon kanssa puolukassa ja kotiseutumuseossa.
Illalla on mahdollisuus kirjoittaa oman huoneen riippumatossa niin pitkään kuin siltä tuntuu.
− En oikeastaan koskaan kirjoita pöydän ääressä. Työhuoneellani Lapinlahden entisessä sairaalassa Helsingissä minulla on futon.
On hauskaa, että minulla on samaan aikaan työn alla kirjat kahden edelläkävijänaisen kanssa.
− Elina Hirvonen
Tällä hetkellä Hirvosella on teossa muun muassa kirja Tytöt, jotka kokevat olevansa yksin. Hirvonen kirjoittaa sitä yhdessä ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmedin kanssa. Kirjan on tarkoitus ilmestyä ensi keväänä. Hirvonen ja Ahmed ovat työstämässä aiheesta myös teatteriesitystä.
Heti haastattelun jälkeen Hirvosella on toinen Zoom-tapaaminen. Hirvonen haastattelee Katri Helenaa, jonka elämäkertaa hän kirjoittaa parhaillaan. Näillä näkymin se ilmestyy parin vuoden päästä.
− En ole nähnyt itseäni elämäkertakirjoittajana, mutta Katri Helena on aina ollut mielestäni kauhean kiinnostava tyyppi. Näen hänessä rohkeutta ja oman tiensä kulkijaa, vaikka toisaalta hän on kuin yksi meistä.
− On hauskaa, että minulla on samaan aikaan työn alla kirjat kahden edelläkävijänaisen kanssa.
”On oikeasti oltava kiinnostunut kuuntelemaan”
Tänä syksynä Hirvosen pitävät kiireisenä syyskuussa alkavat Kirkko ja kaupungin Keskusteluja kryptassa -sarjan uudet jaksot. Hirvonen on ideoinut ohjelmakonseptin yhdessä tuottaja Suna Vuoren kanssa.
Keskusteluissa viivytään suurien teemojen, kuten häpeän, toivon ja oikeudenmukaisuuden äärellä. Hirvonen odottaa innolla uusia hetkiä Helsingin tuomiokirkon kryptassa ajankohtaisten vieraiden kanssa.
− Kaikki teemat ovat sellaisia, että ne voivat lähteä ennalta arvaamattomiin suuntiin. Keväällä keskusteluissa tuli aina esiin jotain yllättävää, joka jäi pitkäksi aikaa mieleen liikkumaan.
Hirvonen on nähnyt aiempien töidensä kautta, mitä hyvää myönteinen keskusteluilmapiiri voi saada aikaan. Vuonna 2017 hän teki Kiehumispiste-dokumenttielokuvan, joka käsitteli vihapuhetta ja väkivaltaa.
Elokuvaa näytettiin seurakunnissa, kouluissa ja tilaisuuksissa, joissa oli maahanmuuttoon eri tavoin suhtautuvia ihmisiä. Elokuvanäytöksen jälkeen halukkaille tarjottiin turvallinen tila, jossa he pääsivät keskustelemaan moderoidusti.
Kun olen käynyt puhumassa nuorille kouluissa, olen halunnut kertoa, että oman polun etsiminen voi olla todella vaikeaa.
− Elina Hirvonen
Lopussa tuotantotiimi teki kyselyn siitä, millaisia vaikutuksia keskusteluilla oli ihmisiin. Tulokset olivat hyviä.
− Hyvä keskustelu lähtee siitä, että on kiinnostunut toisen ajatuksista ja maailmasta. On oikeasti oltava kiinnostunut kuuntelemaan, Hirvonen sanoo.
Kun tilanne ja ympäristö ovat turvalliset, keskusteluissa voi parhaimmillaan syntyä uudenlainen luottamus ja ymmärrys toista kohtaan.
− Ne ovat valtavan hienoja hetkiä, kun jokin raja ylittyy ja syntyy todellinen kohtaaminen.
”Vaikeidenkin tapahtumien jälkeen on mahdollista löytää paikkansa”
Elina Hirvonen oppi lukemaan nelivuotiaana. Se oli elämän mullistava kokemus. Perjantaisin pikku-Elina kävi isänsä kanssa kirjastoautossa, josta hän lainasi viikonlopuksi itselleen kasan kirjoja. Hauras haave kirjailijan urasta syntyi jo tuolloin.
− Tein mummille kuvakirjan, jossa oli pieni enkeli, joka itki, ja Jumala lohdutti häntä, Hirvonen kertoo.
− Kirjoittaminen tuntui pitkään epärealistiselta haaveelta, ja mitä lähempänä aikuisuutta olin, sitä kaukaisemmalta mahdollisuudelta se tuntui.
Vuonna 1994 Hirvonen kirjoitti ylioppilaaksi Kallion lukiosta. Välivuoden jälkeen hän päätti opiskella kirjoittamista Oriveden opistossa. Siellä hän tapasi tulevan puolisonsa Ilpo Kiiskisen sekä Anna-Riikka Carlsonin, josta tuli myöhemmin Hirvosen WSOY:n kustantaja.
Yliopistoaikana Hirvonen tutustui yhteisen ystävän kautta tulevaan toimittajaan ja Long Playn perustajajäseneen Anu Silfverbergiin.
Pian Hirvonen ja Silfverberg makasivat vierekkäin Silfverbergin lattialla ja söivät kinuskijäätelöä, joivat kokista ja kirjoittivat. Ensimmäisen jutun julkaisi Anna-lehti, ja se käsitteli kaupallista seksiä ja naisen roolia.
− Teimme pitkään yhdessä freelance-juttuja Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen. Meitä kutsuttiin nylon beatiksi, koska menimme aina yhdessä palavereihin.
Hyvä keskustelu lähtee siitä, että on kiinnostunut toisen ajatuksista ja maailmasta. On oikeasti oltava kiinnostunut kuuntelemaan.
− Elina Hirvonen
Vuonna 2001 Hirvonen yhdessä tuotantotiimin kanssa paljasti seksuaalisesta ahdistelusta syytetyn Matti Ahteen nimen suorassa Palaneen käry -ohjelmassa. Ohjelmasta nousi kohu, joka keskittyi Hirvosen ympärille.
Hirvonen oli tuolloin 25-vuotias, mutta asia on hänelle kipeä edelleen.
Kohun seurauksena Hirvonen pettyi journalismiin, joten hän pyrki opiskelemaan dokumenttielokuvien tekoa ja alkoi kirjoittaa esikoisromaaniaan Että hän muistaisi saman. Kirja oli ilmestymisvuonnaan 2005 Finlandia-palkintoehdokkaana.
− Kun olen käynyt puhumassa nuorille kouluissa, olen halunnut kertoa, että oman polun etsiminen voi olla todella vaikeaa.
− On hetkiä, jolloin tuntuu, ettei tästä tule mitään, mutta vaikeidenkin tapahtumien jälkeen on mahdollista löytää oma paikkansa, omat ihmisensä ja oma tapansa toimia.
”Hyvää löytyy valtavasti, kun sitä etsii”
Pienestä pitäen Hirvonen on rohkeasti etsinyt yhteyttä toisiin, eikä ole epäröinyt lähestyä ylempiäkään tahoja.
Päiväkoti-ikäisenä hän lähetti Jeesukselle kortteja taivaaseen ilmapalloilla. Koettuaan yhteiskunnallisen heräämisen alakouluikäisenä hän huolestui sairaanhoitajien matalasta tulotasosta ja lähetti Mauno Koivistolle kirjeen, jossa peräsi heille parempia palkkoja.
Tällä hetkellä etenkin ilmastonmuutos huolettaa matkustamista rakastavaa Hirvosta. Silti hän vaikuttaa toiveikkaalta.
− Vaikka maailmassa tapahtuu paljon pahaa, hyvää löytyy valtavasti, kun sitä etsii. Hyvä ei nujerru millään, Hirvonen sanoo.
Ystävät, maailman paras puoliso ja lapset sekä taide. Ne kannattelevat, kun arki käy raskaaksi. Pyhiä asioita Hirvoselle ovat luonto ja elämä.
− Pyhyyttä on myös ihmisen kyvyssä pyyteettömään rakkauteen ja hyvyyteen, ja niissä hetkissä jolloin se tulee esiin. Kuten viime viikolla, kun yhtäkkiä Ranskasta ilmestyi ihminen, joka muisti ystäväni ja oli valmis tekemään kaikkensa saadakseen hänet ja hänen perheensä turvaan.
Kuka?
Elina Hirvonen on 46-vuotias toimittaja, kirjailija, dokumentaristi ja ihmisoikeusaktivisti.
Mitä?
Keskusteluja kryptassa -livekeskustelut 16.9.–28.10. joka torstai klo 17.30–18.30 Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Voit seurata keskusteluja Kirkko ja kaupungin Facebook-sivulla ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan YouTube‑kanavalla. Tutustu ohjelmaan täällä.
Motto
Jos voit tehdä hyvää, tee.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Häpeä ei ole vain yksilön kokemus, vaan kyse on myös yhteiskunnan normeista ja ideaaleista – Puhuminen purkaa häpeää, mutta sitä ei saa vaatia keneltäkään
Hyvä elämäSosiaalinen media tuottaa aggressiivisuutta, ja sen taustalla on häpeä, sanoivat Minja Koskela ja Ruben Stiller Keskusteluja kryptassa -tilaisuudessa.
