Naisteologit ry:n mukaan sukupuoleen perustuva syrjintä ei ole vain harmiton erilainen mielipide. Kuva: Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva
”Normalisoi ja kaunistelee syrjintää” – Naisteologien yhdistys kritisoi piispojen lähetysjärjestöratkaisua
Naisteologit ry pettyi piispainkokouksen päätökseen hyväksyä Kansanlähetyksen ja Sleyn jatkaminen kirkon virallisina lähetysjärjestöinä sopimusrikkomuksista huolimatta.
Evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous päätti äänestyksen jälkeen, etteivät Kansanlähetys ja Sley menetä asemaansa kirkon lähetysjärjestöinä. Vähemmistöön jääneet piispa Mari Leppänen, arkkipiispa Tapio Luoma ja piispa Mari Parkkinen jättivät päätökseen eriävän mielipiteen.
Piispainkokous piti Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ja Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen hallituksilta saamiaan selvityksiä sopimusrikkomuksen korjaavista toimenpiteistä kuitenkin osittain puutteellisina. Mikäli järjestöt jatkossa toimivat lähetyksen perussopimuksen ja peruslinjauksen vastaisesti, piispainkokous totesi käynnistävänsä välittömästi sopimuksen purkamismenettelyn.
Piispainkokouksen ratkaisun taustalla on tilanne, jossa naisten pappeutta vastustavien Sleyn ja Kansanlähetyksen työntekijät hakivat syyskuussa 2023 pappisvihkimyksen Venäjällä toimivasta Inkerin kirkosta, jossa vain miehet voivat toimia pappeina.
Naisteologit ry kertoo julkilausumassaan olevansa pettynyt piispainkokouksen ratkaisuun. Yhdistys katsoo, että päätös on jatkoa kirkolliselle tavalla normalisoida ja kaunistella syrjintää ja puhua tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta mielipideasioina.
Naisteologien mielestä molempien lähetysjärjestöjen antamat selvitykset jättävät selkeästi oven auki naisten syrjinnälle tulevaisuudessakin. Niiden selvitysten hyväksyminen on siksi erittäin ongelmallista.
Naisteologit ry pitää huolestuttavana, että kirkossa näyttäisi vahvistuvan tulkinta, jonka mukaan vuonna 1986 tehdyn naispappeuspäätöksen yhteydessä hyväksytty ponsi oikeuttaisi ”rinnakkaisen virkakäsityksen”. Sekä naisia syrjivä että ei-syrjivä käsitys pappisvirasta olisivat siten molemmat yhtä perusteltuja. Tämä alentaisi sukupuolten tasa-arvon mielipidekysymykseksi.
Vanhan virkakäsityksen puolustajat vetoavat siihen, ettei heidän käsityksensä pappeuden kuulumisesta vain miehille ole harhaoppi. Perustelu antaa Naisteologit ry:n mukaan ymmärtää, että harhaoppisuuden välttäminen yksistään riittää tekemään jostain käsityksestä ja siihen perustuvista käytännöistä kirkon eettisten linjausten mukaisia.
Muissa kirkoissa esiintyvä syrjintä ei riitä oikeuttamaan syrjintää meillä.
Naisteologit ry:n mukaan näyttää siltä, että sukupuoleen perustuvan syrjinnän oikeuttaminen tällä tavoin olisi leimallista Suomen luterilaiselle kirkolle. Esimerkiksi Luterilaisen maailmanliiton (LML) asiakirjassa Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta (2013) ei sanota, että naisten pappeuden torjuva käsitys olisi hyväksyttävissä, koska se ei ole harhaoppi. Sen sijaan LML:n linjauksessa korostetaan, että koko maailmanlaajan luterilaisen kirkkoyhteisön tulisi noudattaa käytäntöä, jonka mukaan naiset voivat toimia pappisvirassa.
Toisinaan naisia syrjiviä rakenteita kirkossa perustellaan sillä, että joissain muissakin kirkoissa, kuten Norjassa ja Tanskassa, on naispapittomia rakenteita. Naisteologit ry katsoo, että muissa kirkoissa esiintyvä syrjintä ei riitä oikeuttamaan syrjintää meillä.
Kirkossa tulee Naisteologit ry:n mukaan olla tilaa kirkkopoliittisille erimielisyyksille ja teologisille näkemyseroille. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät kuitenkaan ole mielipidekysymyksiä eikä sukupuoleen perustuva syrjintä ole harmiton ”erilainen mielipide”. Keskustelunavausten, joissa pyritään puolustamaan miesten yksinoikeutta toimia pappeina, olisi Naisteologit ry:n mukaan syytä jo jäädä menneisyyteen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
