Pääkirjoitus: Piispojen mitta täyttyi, kun naisten pappeuden vastustajat hakivat pappisvihkimyksen Pietarista
Vuosikymmeniä kiristynyttä umpisolmua on hankala avata.
”Samassa kirkossa kaikkien on mahduttava samalle alttarille.” Näin kiteytti piispa Mari Leppänen Helsingin Sanomien kolumnissaan 31.10. sen, mitä kirkon sisäinen yhteys tarkoittaa. Kun näin ei nyt ole, kirkon yhtenäisyys on vaakalaudalla.
Helsingissä koolla ollut piispainkokous päätti käynnistää kuulemismenettelyn kahdelle kirkon lähetysjärjestölle. Piispat katsovat Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) ja Kansanlähetyksen rikkoneen kirkon kanssa solmimaansa perussopimusta, joka velvoittaa järjestöjä noudattamaan kirkon yhteisiä toimintaperiaatteita. Piispojen mitta täyttyi, kun mainittujen järjestöjen viisi työntekijää vihittiin Venäjällä toimivan Inkerin kirkon papeiksi samana päivänä, kun Mari Parkkinen vihittiin Mikkelin hiippakunnan piispaksi Suomessa.
Syynä pappisvihkimyksen hakemiseen Pietarista oli se, että naisten pappeutta vastustavat papit halusivat vihkimyksen, jossa naisia ei ole mukana. Inkerin kirkon emerituspiispa Aarre Kuukauppi vieläpä korosti vihkimyssaarnassaan vihkivänsä Suomeen ”oikeita työntekijöitä, ettei tilanne menisi surkeaksi”. Nyt vakavissa ongelmissa on paitsi näiden järjestöjen myös Inkerin kirkon suhde Suomen kirkkoon.
Järjestöjen olisi nyt hyvä kysyä itseltään, onko valittu toimintatapa kantanut vuosien varrella hyvää hedelmää.
Naisten pappeutta vastustavat papit ja järjestöt korostavat, ettei näkemystä, jonka mukaan pappisvirka kuuluu vain miehille, ole kirkossa tuomittu opillisesti vääräksi. He muistuttavat, että kristikunnan suurissa kirkoissa, kuten katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa, papit ovat miehiä. Totta, mutta Suomen luterilaisessa kirkossa naisten pappeus hyväksyttiin vuonna 1987.
Kun järjestöt toimivat yhteistyössä kirkon ja sen seurakuntien kanssa, niiden pitäisi hyväksyä se, että toimitaan kirkon ehdoilla. Järjestöjen olisi nyt hyvä kysyä itseltään, onko valittu toimintatapa kantanut vuosien varrella hyvää hedelmää. Onko se todella edistänyt evankeliumin asiaa? Onko se tuonut ihmisiä lähemmäs Jeesusta?
Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä on ilmoittanut järjestönsä ottavan piispainkokouksen kuulemisen vakavasti ja olevan valmis neuvottelemaan. Tämä on positiivista. Jos ei edes yritetä, vuosikymmeniä kiristynyttä umpisolmua on hankala avata.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Piispainkokous: Kansanlähetyksen ja Sleyn pitää jatkossa kelpuuttaa kirkon tavanomaiset pappisvihkimykset – määräaika toukokuun loppuun
AjankohtaistaPiispat ottivat kantaa sopimusrikkomukseen, jonka taustalla ovat Inkerin kirkosta haetut pappisvihkimykset. Hakemalla vihkimyksen itärajan takaa Sleyn ja Kansanlähetyksen työntekijät ovat välttäneet osallistumasta samaan pappisvihkimykseen naisten kanssa.
