”Nuoret tajuavat äkkiä aitouden, falskius ei heidän kanssaan toimi” – Riparityöntekijät kertovat, mitä ihailevat nuorissa
Pappi, kokki, kesäteologi, ulkotyöntekijä ja nuorisotyönohjaaja kertovat, kuinka he tekevät riparista ikimuistoisen kokemuksen riparilaisille.
Heikki Hietanen, pappi ja ripariohjaaja
Pappi Heikki Hietasen mukaan nuoret osaavat ja uskaltavat kyseenalaistaa rippikouluopetusta, eivätkä päästä ohjaajia helpolla.
”Koen olevani etuoikeutettu, kun saan olla mukana ripareilla. Ohjaajana olo on jokapaikanhöylä-hommaa. Pidän esimerkiksi oppitunteja, luotsaan isosia ja olen yhteydessä koteihin.
Nuoret saavat suunnitella ja toteuttaa riparia todella paljon itse. Pyrimme ottamaan huomioon nuorten toiveita mahdollisimman paljon sekä ennen leiriä että leirin aikana. He pääsevät esimerkiksi vaikuttamaan teemoihin, joita leirin aikana käsitellään.
Tämän ryhmän opetuksessa ovat korostuneet pohdiskelevammat aiheet. He ovat halunneet mennä syvään päätyyn ja keskustella oikeasta ja väärästä sekä elämän tarkoituksesta ja kuolemasta.
Joka kerta ripareilla oppii taas sen, ettei kannata ajatella tajuavansa jotain.
Koen, että nuoret ovat hyvin pohtivaisia ja heillä liikkuu päässä paljon. Nuoret osaavat kysyä ja kyseenalaistaa, eivätkä päästä helpolla. Se on jokaisen opettajan unelma.
Nuorten elämäntavat ovat muuttuneet vuosien varrella. Moni asia on mennyt hyvään suuntaan. Esimerkiksi tupakoinnista käytiin aiemmin paljon enemmän vääntöä. Jatkuva puhelin kädessä -maailma hajottaa nuorten huomiota moneen paikkaan. Minusta se ei ole enää kauhistelun paikka. Nuoret ovat tottuneet elämään monessa paikassa samaan aikaan.
Nuorten seura pitää hyvällä tavalla nöyränä. Jos nuorille puhuu älyttömyyksiä, on-off-näppäin menee nopeasti off-tilaan. Siinä sitä sitten huomaa, että okei, setä meni taas pöpelikköön.
Ihailen nuorissa todella paljon heidän rohkeuttaan. Jos minut heitettäisiin tuntemattomien keskelle outoon paikkaan, en tiedä, olisiko itsellä samaa taitoa kohdata uusia ihmisiä ja tilanteita sekä kanttia toisinaan kyseenalaistaa vanhempien ihmisten sanomisia.
Tältä Hvittorpin viikolta on erityisesti jäänyt mieleen sellainen yleinen olemisen helppous ja se, miten asiat ovat sujuneet kivasti startista lähtien.”
Hanna Jauhiainen, kokki
– Meidän tehtävämme on tehdä hyvää ruokaa, jutella ja toivottaa hyvät huomenet, sanovat kokit Kerstin Österlund (vas.) ja Hanna Jauhiainen.
”Suunnittelen ja valmistan yhdessä toisen kokkimme, Kerstin Österlundin, kanssa riparilaisille viisi ateriaa päivässä: aamupalan, lounaan, välipalan, illallisen ja iltapalan. Tällä viikolla rippikoululeirejä on ollut käynnissä kaksi, joten ateriamäärä pitää kertoa kahdella. Ripareiden vaihtopäivinä neljän leirin nuoret saattavat olla syömässä samaan aikaan.
Jotta valmistamamme ruoka maistuisi nuorille, käymme alkuvuodesta Kerstinin kanssa läpi edellisvuoden riparilaisilta saamaamme palautetta. Sen perusteella suunnittelemme rippikoululeireille ruoat, joita testataan hiihtoloma- ja pääsiäisleireillä.
Erityisruokavaliot ovat yleistyneet hurjasti: allergioita on paljon ja vegaaniruokavalio on koko ajan suositumpaa, se on jopa ajanut kasvisruokailun ohitse. Ruoka on nykyään huomattavasti hienompaa ja monipuolisempaa kuin oman riparini aikana, silloin ei ollut jälkiruoaksi jätskiä ja pullaa. Suosituimmat ruokalajit ovat kebab-pannu ja tortillat.
Nuoret tuovat meille tuulahduksen siitä, mitä maailmalla liikkuu.
Työhöni kuuluvat myös kuorman purkaminen ja keittiön ja ruokalan siivous. Toisinaan leiriläiset tulevat hakemaan vesileikkeihin ämpäreitä tai laastareita ja kylmäpussin. Jos olen iltavuorossa, tehtäviini kuuluu myös saunan lämmittäminen sekä nuotiomakkaroiden ja lettutarpeiden valmistaminen riparilaisille.
Nykynuoret ovat ihania, eläväisiä ja ulospäinsuuntautuneita. On myös kiva huomata, että pojat ja tytöt ovat kavereita keskenään. Tällä riparilla on ollut kiellettyä käyttää kännykkää ruokailun aikana. Ruokasalista kantautuukin keittiöön puheensorina ja naurua.
Jotkut tulevat viimeisenä päivänä kiittämään hyvästä ruuasta ja juttelemaan. Nuoret tuovat meille tuulahduksen siitä, mitä maailmalla liikkuu.”
Laura Oikarinen, kesäteologi ja ripariohjaaja
Kesäteologi Laura Oikarisen mielestä kesäteologin homma on paras kesätyö ikinä.
”Päätyöni riparilla on opettaminen. Eilen käsittelimme koko päivän Jeesuksen elämää ja kuolemaa. Nuoret heittivät niin hankalia kysymyksiä, että jouduin käyttämään koko teologista osaamistani ihan kunnolla. Se oli elämäni parasta keskustelua rippikoulun yhteydessä.
Tänään on tiedossa opetusta ihmissuhteista ja ystävyydestä. Käymme läpi parisuhteen palikoita, joita ovat luottamus ja kommunikaatio. Käsittelemme myös parisuhteeseen sitoutumista kristillisestä näkökulmasta.
Tämä on todella fiksu ja heittäytyvä ryhmä, joten kaikki on mennyt omalla painollaan. Nuoret lähtevät kaikkeen mukaan ihan satasella, oli kyse sitten opetuksesta tai isosten järjestämistä iltaleikeistä.
Ripareilla on aina oma ihana kuplansa, jota ei löydy muualta.
Isosilla on ollut massiivinen rooli siinä, miten nuoret uskaltavat heittäytyä. Täällä on turvallinen ilmapiiri ja nuoret uskaltavat kysyä ja haastaa sekä isosia että ohjaajia.
Olen ollut riparilla mukana isosena, leiriohjaajana ja nyt kesäteologina. Tämä on ihan eittämättä paras kesätyö, mikä minulla on koskaan ollut. Voisin hyvin tehdä samaa jatkossakin, mutta valmistun ensi vuonna maisteriksi, enkä todennäköisesti enää jatka ripareilla.
Rippikoululeireillä on aina oma ihana kuplansa, jota ei löydy muualta. Eilen olimme uimassa ja eräs tyttöporukka lausui Isä meidän -rukouksen keskellä järveä.
Täällä saa kokea sellaista elämäniloa, jota nuoret eivät välttämättä aina pääse kokemaan arkielämässä.”
Tomi Tuulaniemi, Espoon seurakuntien ulkotyöntekijä
Ulkotyöntekijä Tomi Tuulaniemen mukaan hän on onnistunut hyvin työssään silloin, kun riparilaiset eivät kiinnitä häneen tai hänen työnsä jälkiin huomiota.
”Pidän Hvittorpissa huolta siitä, että joka paikassa on siistiä. Teiden pitää olla hoidettuja ja kukkapenkkien huollettuja niin, etteivät kasvit kasva liian pitkiksi. Tällä viikolla kunnostimme ulkokalusteita ja pesimme niiden lakkaukset. Huolehdin myös esimerkiksi siitä, että laituri on kunnossa, jotta mitään vaaratilanteita ei tule.
Jos sisätiloissa palaa lamppu, vaihdan senkin, vaikka pääasiassa vastuullani ovat ulkotilat.
Elämme leiriläisten kanssa rinnakkain samoissa tiloissa sisällä ja ulkona, mutta riparilaiset eivät juuri kiinnitä minuun huomiota.
Lähes poikkeuksetta riparilaiset on reippaita, eikä ongelmia ole. Joskus meno saattaa yltyä, niin kuin usein käy, kun koolla on paljon nuoria. Välillä on mukana sellaista väkeä, joka ei niin välitä siisteydestä. Silloin minä muistutan, että paikat pitää pitää siisteinä. Joskus on pitänyt sanoa, että lintuja tai luontoa ei saa häiritä.
Tältä viikolta on jäänyt mieleen seuraava sattumus: Olin saunalla pesemässä työkaluja. Nuoret olivat pitämässä siellä hauskaa. Joku sanoi, että kivitetään tuo käärme. Pelästyin, että älkää! Onneksi se oli vain vitsi, ja naureskelimme sille sitten yhdessä.
Elämme leiriläisten kanssa rinnakkain samoissa tiloissa sisällä ja ulkona, mutta riparilaiset eivät juuri kiinnitä minuun huomiota. Silloin olen onnistunut työssäni hyvin.”
Pentti Airaksinen, rippikouluasiantuntija ja nuorisotyönohjaaja
Rippikoulutyön asiantuntija Pentti Airaksinen on ollut mukana ainakin 50 rippikoululeirillä.
”Tatsi nuorten ihmisten maailmaan ja siihen, mikä siellä on in, pysyy yllä, kun on silloin tällöin mukana rippikoululeirillä. Näin vanha ei olisi näin nuori, jos ei olisi tekemisissä nuorten ihmisten kanssa.
Työ Hvittorpin rippikoulun eteen alkoi jo kuukausia sitten. Työskentelen Espoon tuomiokirkkoseurakunnan rippikouluasiantuntijana. Tehtäväni on suunnitella, millaisia ripareita järjestämme minäkin vuonna ja missä. Suurin osa nuorista osallistuu edelleen kesän rippikoululeirille. Myös erityisriparit, kuten laskettelu-, vaellus- tai seikkailuripari, ovat suosittuja.
Työhöni kuuluu lisäksi ohjaajien etsiminen ja palkkaaminen. Olen myös itse ohjaajana kolmella rippikoululeirillä vuodessa. Hvittorpin ripari on viimeinen leirini tänä vuonna.
Nuorten kanssa oleminen haastaa yhtä paljon kuin se antaa.
Tämän viikon riparilaisten vahvuus on se, että he suhtautuvat kunnioittavasti toisten tekemiseen. Kun isoset esittävät iltaohjelmaa tai pitävät hartautta, he eivät häiritse. Vaikka oma show olisi kiva, he antavat tilan ja kunnioittavat toisten työtä.
Nuorten kanssa oleminen haastaa yhtä paljon kuin se antaa. Sukupuolikysymys on yksi tällä hetkellä pinnalla olevista asioista. Itse teen töitä, että pääsen eroon tytöttelystä ja pojittelusta, ja opettelen, että sanon 'tyypit' tai 'hemmot'. Toivon kovasti, että näistä asioista ei syntyisi konflikteja leireillä.
Nuoret tajuavat äkkiä aitouden, falskius ei toimi heidän kanssaan. En tiedä, osaanko itse olla joka käänteessä aivan aito, mutta paikkaan sen mahdollista puutetta ammattitaidolla.
Minulle on kertynyt takataskuun vähintään viisikymmentä rippikoululeiriä. Toisinaan vastaan tulee vielä yllätyksiä, mutta ei enää sellaisia 'oho, katos' -hetkiä.”
Korjattu 28.7. klo 9.50 sana 'nuoriso-ohjaaja' nuorisotyönohjaajaksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kasvisruokien määrää lisättiin Espoon seurakuntien rippileireillä – kasvissosekeitto ja pinaattiletut ovat ikisuosikkeja
AjankohtaistaOsa nuorista piti muutoksesta, mutta kritiikkiäkin tuli.
Mielipide: Kiitos kauniista konfirmaatiomessusta
Puheenvuorot
