Patti Smith esiintymässä 22. heinäkuuta Tukholmassa. Lauantaina on vuorossa Helsinki. Kuva: Anna Hållams / TT / Lehtikuva
”Pyhimyksen harhautunut tytär”, muusikko Patti Smith oli lapsena Jehovan todistaja, nyt hän on Vatikaanin arvostama taiteilija
Monilahjakas Patti Smith täyttää tänä vuonna 80 vuotta ja esiintyy lauantaina Helsingissä. Enkelten leipää -muistelmateoksessa hän kertoo perheestään ja musiikkinsa taustoista.
1970-luvun alussa Patti Smith oli paikkaansa hakeva taiteilijanalku New Yorkissa. Hänellä oli tapana istua iltaisin asuntonsa palotikkailla lukemassa. Samalla hän piti vahtia enkeleiden varalta. Hän pohdiskeli Raamatun kertomuksia enkelien ja ihmisten kohtaamisista ja enkeleiden tehtävästä lohduttajina, viestintuojina ja ilmestysten välittäjinä.
”Varmasti enkeleitä oli edelleen keskuudessamme. Mutta suostuisivatko ne enää puhumaan meille? Halusin palata aikaan, jolloin tieto kaikissa muodoissaan oli ulottuvillamme eikä ymmärrystä säännöstelty, vaan se kieppui ympärillämme ilmassa, jota hengitimme”, Smith kirjoittaa muistelmateoksessaan Enkelten leipää (suom. Antti Nylén, Siltala 2026).
Raamatun kertomukset ja niiden enkelit olivat Smithille tuttuja hänen lapsuudestaan. Isä, joka vierasti järjestäytyneitä uskontoja, kuitenkin luki ja tutki Raamattua säännöllisesti. Äiti puolestaan oli isänsä kuoltua ollut hankalassa elämänvaiheessa ja löytänyt lohtua Jehovan todistajilta, jotka lupailivat jälleennäkemistä edesmenneiden rakkaiden kanssa. Äiti otti myös Patti-tyttärensä mukaan Jehovan todistajien kokoontumisiin.
Muistelmissaan Smith kertoo, kuinka hän jo alle 10-vuotiaana lauantaisin kulki saarnaamassa ovelta ovelle. Tuolloin, 1950-luvulla, suhtautuminen Jehovan todistajiin oli avoimen vihamielistä. Ei ollut harvinaista, että heidän päälleen heitettiin jopa virtsaa ja ulosteita. Smithiä se ei lannistanut, päinvastoin, sillä hänellä oli voimakas kutsumus asettua syrjittyjen puolelle.
Sitten eräänä päivänä Grant-isä vei perheensä taidemuseoon ja tuli avanneeksi tyttärelleen aivan uudenlaisen maailman. Syttyi rakkaus, joka määritti tuolloin varhaisessa teini-iässä olleen Pattin elämän suunnan. Rakkaus taiteeseen ja kauneuteen ei kuitenkaan tuntunut olevan sovitettavissa yhteen Jehovan todistajien opin kanssa. Smith muistelee istuneensa raamattukoulussa ja kuunnelleensa puhetta tuomiopäivästä ja uudesta maailmasta. Häntä huoletti, kuinka taiteelle kävisi tuomiopäivän jälkeen. Asiasta kyseltyään hän sai kuulla, ettei taiteelle olisi sijaa Kristuksen valtakunnassa ja hänen pitäisi miettiä, mihin todella uskoo.
Unettomien öiden jälkeen hän sitten teki ratkaisunsa: lakkasi käymästä raamattukoulussa ja valtakunnansalilla. Se oli yhtä aikaa sekä surullinen että vapauttava päätös.
Kaikuja vapautumisen ilosta ja kapinasta on kuultavissa Smithin Horses-albumin avauksessa: ”Jesus died for somebody’s sins but not mine…” Teksti on hänen parikymppisenä kirjoittamastaan runosta, jonka hän yhdisti Van Morrisonin alun perin tekemään Gloria-nimiseen kappaleeseen. Muutamaa vuotta myöhemmin Smith huomasi, etteivät kaksikymppisen uhmakkaat sanat enää vastanneet hänen kokemustaan – hän oli kasvanut niistä ulos. Gloriaa laulaessaan hän näki nyt mielessään sellaisen vallankumouksellisen Jeesuksen, jota Pier Paolo Pasolini kuvaa Matteuksen evankeliumi -elokuvassaan.
Patti Smith täyttää joulukuussa 80 vuotta. Viime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta hänen Horses-esikoisalbuminsa julkaisusta. Kuva: Nicklas Thegeström / TT / Lehtikuva
Hengellisyys ja jonkinlainen haltioitunut näkeminen näyttävät lapsuudesta asti kuuluneen Smithin tapaan hahmottaa maailmaa. Hän kuvaa hetkeä, jolloin katseli Grant-isäänsä ruokkimassa lintuja. Näky toi hänen mieleensä Franciscus Assisilaisen.
”Tuolla hetkellä olin varma siitä, että hän kuului pyhien joukkoon. Hän ei ollut täydellinen ihminen, eikä hän tiettävästi ollut tehnyt yhtään ihmettä, mutta hänessä oli pyhien yksinkertaisuutta. Ja minä olin pyhimyksen harhautunut tytär”, Smith kirjoittaa.
Kun isä sairastui vakavasti, Patti Smith oli konsertoimassa Israelissa. Isä kielsi häntä lentämästä kotiin ja pyysi lukemaan lavalla Vanhaa ja Uutta Testamenttia sekä Koraania ja vetoamaan uskontojen yhteyden puolesta. Tunnelma konsertissa oli toiveikas, mutta seuraavana yönä Smith näki painajaista, jossa enkeli tempaisi hänet raunioituneen Jerusalemin ylle. Ihmiset epäonnistuvat ja autiomaa tulee peittämään kaiken, oli näyn viesti.
Paavi Franciscus tervehtii Patti Smithiä Pietarinaukiolla Vatikaanissa elokuussa 2013. Smith on kertonut suuresti ihailevansa Franciscusta ja esiintynyt Vatikaanissa tämän kutsusta. Kuva: AFP / Lehtikuva
Menetysten ja ehkä myös iän myötä Smithin hengellisyys on tuntunut pelkistyvän, tummuvankin. Vuonna 2004 julkaistun Trampin’-albumin nimikappale on Smithin versio spirituaalista, joka kuvaa kaipaavan vaeltajan matkaa kohti taivasta. Muistelmissaan Smith kertoo myös ajasta, jolloin alkoi epäillä uskonsa kadonneen. Eräänä iltana hänet temmattiin mystiseen vuoropuheluun, jossa päädyttiin siihen, että Jumala on läsnäoloa kärsimyksen äärellä.
Tänä vuonna Patti Smith on yksi Vatikaanin paviljongin taiteilijoista Venetsian biennaalissa. Paviljonkiin on haettu inspiraatiota keskiajalla eläneeltä nunnalta Hildegard Bingeniläiseltä, ja Smithin ja muiden mukana olevien taiteilijoiden äänitaideteokset on sijoitettu karmeliittaluostarin puutarhaan.
Patti Smith Quartet esiintyy Allas Livessä Helsingissä lauantaina 25.7.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kauanko vielä kätket minulta kasvosi?” – Ahdistus, syyllisyys ja kuolema ovat kestoaiheita, kun ihminen purkaa tuskaansa Jumalalle
HengellisyysLeonard Cohen, Paul Simon ja Nick Cave liikkuvat psalmeissaan vanhatestamentillisissa mielenmaisemissa.
Kulttuurimuija: What would Patti Smith do?
Puheenvuorot