Felix Adje on metodistipastorin poika. Suomessa hän on löytänyt paikkansa luterilaisesta seurakunnasta.
Kristinuskon Jumala on beniniläiselle Felix Adjelle ykkönen, mutta hän harjoittaa myös vodouta – "Vodou on sopivaa, kun voimia käytetään hyvään"
Alkuvuonna Felix Adje menetti toisen jalkansa auto-onnettomuudessa. Kun Adje rusentui auton alle, hänen huulilleen nousi Isä meidän -rukous.
Joulukuussa 2015 Felix Adje kiipeää puuhun Calavissa, Beninissä. Hän haluaa näyttää suomalaisille ystävilleen, miten mangoja oikeaoppisesti kerätään.
Suomalaiset ovat ihmeissään sekä Felixin ketteryydestä että mangon makeudesta, joka on aivan toista kuin pohjoisten maiden marketeissa.
Maaliskuussa 2018 tilanne on toinen. Felix majailee Mäntsälän terveyskeskuksessa ja esittelee meille ”Pikku-Felixiä”, polven yläpuolelta amputoitua vasenta jalkaansa.
Amputointiin johtanut auto-onnettomuus tapahtui alkuvuodesta, jolloin Felix vieraili entisessä kotimaassaan. Hän oli pysähtynyt ostamaan vihanneksia tien varteen, kun huomasi hallitsemattomasti lähestyvän auton.
Ennen törmäystä hän ehti täpärästi varoittaa nuorta vihannesmyyjää.
– Jos myyjä olisi ollut vanha ihminen, olisin ottanut kohteliaisuudesta mopokypärän päästäni. Koska hän oli nuori, jätin kypärän päähäni, mikä oli onni onnettomuudessa.
Myyjä säilyi naarmuitta. Felix rusentui pahasti auton alle, lausui Isä meidän -rukousta ja punnersi omin voimin pois. Tämä rukous on tullut Felixille tärkeäksi niinä liki kymmenenä vuotena, jotka hän on asunut Suomessa. Kristinusko oli tosin kiinteä osa hänen elämäänsä jo Beninissä.
Jumala on ykköspaikalla
Metodistipastori-isän ja vodou-uskoisen äidin toinen lapsi Felix syntyi vuonna 1980 Beninissä, Lakossan kaupungissa. Eriuskoisten avioliitto ei ollut mahdollinen. Vanhempien yhteiselo päättyi Felixin ollessa neljävuotias. Hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa isän ja tämän uuden perheen kanssa. Sisko jäi äidin huollettavaksi.
– Beninissä poika kuuluu isälle ja tytär äidille. Olin muutenkin isän poika, Felix selittää.
Felix seurasi aktiivisesti isänsä vetämiä jumalanpalveluksia sekä lauloi ja soitti seurakunnan tilaisuuksissa. Kun Felix tapasi äitiään, tämä muistutti, miten tärkeää on uhrata ruokaa vodoun monille jumalille. Felix totteli, sillä vain esi-isiä kunnioittamalla voisi menestyä opinnoissa ja välttyä onnettomuuksilta.
Hän selventää, ettei kahden uskomusjärjestelmän välissä eläminen ole ollut hänelle hankalaa.
Usko on minulle jotain korkeaa, joka suojelee.
– Felix Adje
– Vodou on Beninissä enemmän kulttuuri kuin uskonto. Se on elämäntapa, joka kattaa filosofian, taiteen ja parantamisen, Felix kuvailee.
Vodou on joka tapauksessa Beninin virallinen uskonto, jonka piiriin kuuluu tilastojen mukaan noin 40 prosenttia väestöstä. Paikalliset saattavat tosin arvioida, että vaikka puolet väestöstä on kristittyjä, sata prosenttia harjoittaa vodouta. Se on ihmisten tapa olla suhteessa henkimaailmaan
– Vodou on elämässäni edelleen mukana. Tavallaan sen merkitys on vahvistunutkin sinä aikana, kun olen elänyt Suomessa, mutta se ei ole samalla ykköspaikalla kuin Jumala.
Felix tarkentaa, ettei hän ole vodoun jäsen eikä hänellä ole voimia, joiden avulla papit Beninissä suorittavat taikoja. Vodou on hänen mielestään sopivaa niin kauan, kun voimia käytetään hyvän tekemiseen.
– Sitä en hyväksy, että voimaa käytetään pahoihin tarkoituksiin. Sellaistakin tapahtuu.
Suhde kirkkoon on vahvistunut
Suomeen muutettuaan Felix hakeutui evankelisluterilaisen seurakunnan toimintaan, vaikka se oli aluksi kielitaidottomana hankalaa. Suomalainen vaimo tuli mukaan jumalanpalveluksiin ja käänsi puheet ranskaksi.
Avioliitto päättyi eroon, mutta suhde kirkkoon on vahvistunut vuosien myötä kielitaidon karttuessa.
Jeesus ei kuollut vain valkoisen ihmisen puolesta vaan meidän kaikkien.
– Felix Adje
Kerran jumalanpalveluksen jälkeen häntä tultiin pyytämään seurakunnan kuoroon. Kaunis ja vahva ääni oli erottunut veisaajien joukosta. Sittemmin hän on myös soittanut kirkon tilaisuuksissa rumpuja ja vetänyt seurakunnan tiloissa lapsille rumpukursseja.
Pelkkää auvoa kaikki ei ole ollut. Kun Felix oli joitakin vuosia sitten pääsiäiskirkossa soittamassa, pappi nosti esityksen jälkeen saarnassaan esille sen, ettei muiden kulttuurien vaikutusten tuominen kirkkoon ole sopivaa. Huomautus satutti, ja Felix oli ensin aikeissa lähteä kesken kaiken pois. Sitten hän päätti rukoilla ja sai sielunsa rauhoittumaan.
– Ajattelen toisin päin kuin se pappi. Jeesus ei kuollut vain valkoisen ihmisen puolesta vaan meidän kaikkien.
Uuden identiteetin opettelua
Toukokuussa Felix on siirretty terveyskeskuksesta kuntoutuskeskukseen Kiljavalle. Hän haluaa päästä mahdollisimman pian jatkamaan työtään puutarhurina.
Felix kokeilee saamaansa harjoitusproteesia. Tuntuu mahtavalta seisoa pitkästä aikaa ilman sauvoja. Toistaiseksi pystyssä pysymiseen tarvitaan peiliä. Liikeradat ja tasapaino pitää opetella uudestaan.
Kävelemisen lisäksi Felixin pitää opetella uusi identiteetti. Hän on nyt vammainen ja haluaa tunnustaa ja tunnistaa sen. Niin hän uskoo edistyvänsä parhaiten. Uskosta on ollut tässäkin elämänvaiheessa paljon apua.
– Usko on minulle jotain korkeaa, joka suojelee. Rukoilemisella ei ollut ennen niin suurta merkitystä kuin nykyään, onnettomuuden jälkeen. Rukous on vahvistus ja vakuutus elämälleni.
Jos rukous on Felixille vakuutus, musiikki on hänen "laturinsa". Siitä hän saa energiaa. Huhtikuun lopussa hän nousi ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen lavalle Kaveri special -bilebändinsä kanssa. Ja rukoili sekä ennen keikkaa että sen jälkeen.
Heinäkuussa Felix vastaa puhelimeen Huljalan luomutilan pellolta. Ennen onnettomuutta hän oli työstämässä tilan omistajien kanssa luomutuotteiden verkkokauppaa, josta voisi tilata esimerkiksi suomalaisia perinteisiä juureksia ja vihanneksia, kuten lehtikaalia, keräkaalia ja punajuurta mutta myös maissia ja papuja. Suunnitelma on edelleen elossa, vaikka aikataulu on viivästynyt Felixin kohtaaman onnettomuuden takia.
– Pellolla oleminen on minulle sekä työtä että terapiaa, hän toteaa ja kertoo olevansa iloinen.
Monimuotoinen ja monijumalainen vodou
Vodou, vodun, voodoo, vodoun, voudoun – kirjoitustapoja on monia, mutta kyse on samasta asiasta: Länsi-Afrikassa syntyneestä monimuotoisesta uskontoperinteestä, joka sittemmin kulkeutui orjiksi myytyjen afrikkalaisten mukana Atlantin yli ja elää muun muassa kuubalaisessa santeriassa, brasilialaisessa candombléssa ja haitilaisessa vodoussa. Afrikassa vodou-uskonnoissa on kaksi päähaaraa: Beninissä ja Togossa harjoitettava vodou ja Nigerian, Beninin ja Togon jorubakansojen jorubauskonto.
On arvioitu, että vodou-uskontojen harjoittajia on maailmassa yli 70 miljoonaa. Vodou on oikeastaan pikemminkin kokonaisvaltainen maailmankatsomus kuin uskonto, sillä se ulottuu lähes kaikille elämänalueille.
Vodou-uskonnoissa on satoja jumalia, joilla on yleensä monia ilmentymiä. Osa jumalista on paikallisia, osa laajalti tunnettuja. Kaukaisen ylijumalan puoleen ei yleensä käännytä, vaan ihmisten arkisia asioita hoitavat alemmat jumaluudet. Monien jumalien ajatellaan syntyneen esivanhempien hengistä, osa taas on luonnonvoimien henkilöitymiä. Jumalat eivät ole yksinomaan hyviä, vaan ambivalentteja hahmoja, jotka yritetään saada suosiolliseksi omalle asialle.
Voudou-riiteissä jumalia edustavat jumalesineet eli fetissit, joiden katsotaan kantavan jumalan voimaa. Näiden esineiden välityksellä pidetään yhteyttä jumaliin ja uhrataan heille. Usein uhri on jonkun eläimen, kuten vuohen tai kanan, verta.
Muihin uskontoihin suhtaudutaan suvaitsevasti: vodou ei sulje muita perinteitä pois vaan pikemminkin omaksuu niistä vaikutteita. Varsinkin Atlantin takana siihen on sulautunut aineksia katolisesta kristinuskosta pyhimyksineen. Se ei ole yllättävää, sillä katolisten pyhimysten lailla myös vodoun lukuisien jumalien ajatellaan erikoistuneen joihinkin tiettyihin asioihin ja tilanteisiin, joihin heiltä haetaan apua ja neuvoa.
Kaisa Halonen
Lähde: Sinikka Tarvainen: Ennen syntiinlankeemusta – Vodoun maailma. Teos 2007.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yksi näkyvä ominaisuus saattaa Tansaniassa merkitä kuolemaa, mutta luterilainen kirkko kamppailee taikauskoa vastaan
AjankohtaistaPerinteiset parantajat uskottelevat, että albinismi muuttaa ihmisten ruumiinosat onnenkaluiksi.
