Kyyhkynen on tunnettu rauhansymboli, joka edustaa kristinuskossa myös Pyhää Henkeä. Kuva: Wenjin Chen / iStock
”Sota on aina puhututtanut, mutta nyt se on tullut meitä lähelle” – asiantuntija Mikko Wirtanen kertoo miten rippikouluissa käsitellään sotaa ja rauhaa
Rippikoulussa keskustellaan suurista kysymyksistä ja harjoitellaan kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä.
Piispainkokouksen hyväksymän rippikoulusuunnitelman mukaan rippikoulun tarkoituksena on, että nuoret kokevat yhteyttä, turvallisuutta, pyhyyttä ja iloa sekä oppivat kanavoimaan ajatuksiaan maailmasta kristinuskon tarjoamin välinein. Mutta millaisia nämä välineet ovat ajassa, jossa sodat tuntuvat vyöryvän lähemmäs nuortenkin arkea?
Kirkkohallituksen rippikoulun ja kirkon kasvatuksen kehityksen asiantuntija, pappi Mikko Wirtanen kertoo 31 vuoden kokemuksella, miten rippikoulussa käsitellään sodan ja rauhan teemoja.
Miten sotaa ja rauhaa käsitellään rippikoulussa?
– Rippikoulussa nuoren on tarkoitus oppia kantamaan vastuuta itsestään, toisista ihmisistä ja luomakunnasta. Sota ja rauha kytkeytyvät rippikoulun ydinsisältöön, eli pohdintaan oikeasta ja väärästä ja siitä, minkälaisia valintoja elämässään voi tehdä ja miten kristittynä eletään tässä maailmassa. Sota liittyy syntiin, kärsimykseen ja kuolemaan, ja rauha taas esimerkiksi Herran siunaukseen ja Jeesuksen opetuksiin. Nuoret saavat itse vaikuttaa rippikoulunsa sisältöön, joten sodan ja rauhan kysymyksiä voidaan ryhmän toiveesta nostaa ihan omaksi teemakseenkin.
Mitkä sodan tai rauhan kysymykset nousevat yleisimpinä esiin rippikoululaisten parissa?
– Nuoret nostavat usein esiin ikuisuuskysymyksen: jos Jumala on olemassa ja on hyvä, miksi hän sallii sodat. Teologian ja filosofian historiassa on esitetty kysymykseen monenlaisia ratkaisuja, mutta rippikoulussa tärkeämpää on aiheesta heräävä pohdinta.
– Lisäksi eri rippikouluissa nousee esiin yksilöllisiä ja paikallisia näkökulmia. Esimerkiksi vastuu maanpuolustuksesta saattaa mietityttää nuoria erityisesti paikkakunnilla, joissa on varuskuntia ja useita riparilaisten vanhempia puolustusvoimilla töissä.
Nuoret nostavat usein esiin ikuisuuskysymyksen: jos Jumala on olemassa ja on hyvä, miksi hän sallii sodat.
Ovatko sota ja rauha olleet aina suosittuja keskustelunaiheita rippikoulussa, vai vaikuttavatko sodat Ukrainassa ja Gazassa rippikoululaisten mielenmaisemaan?
– Useat epävarmuustekijät vaikuttavat siihen, miten nuoret tällä hetkellä miettivät omaa elämäänsä ja tulevaisuutta. Sota on aina puhututtanut, mutta nyt se on tullut meitä lähelle. Erityisesti runsas kriisikuvasto uutisissa ja sosiaalisessa mediassa ajaa nuoria pohtimaan, mitä samanikäiset joutuvat konfliktien keskellä kokemaan.
– Lisäksi rippikouluihin osallistuu myös nuoria, joita konfliktit koskettavat suoraan, esimerkiksi ukrainalaisia, venäläisiä tai nuoria, joilla on sukua Lähi-idän kriisialueilla.
– Joillekin ripari voi olla kaivattu hengähdystauko, jonka aikana sotia ei halua käsitellä lainkaan, ja toisille taas optimaalinen ympäristö vaikeiden aiheiden pohtimiselle.
Miten rippileireillä puhutaan Palestiinasta?
– Jos Palestiina nousee rippikouluryhmässä vahvasti esille, sitä tulee totta kai käsitellä. Nuorilla voi olla poliittista taustaa ja lähtökohtaisesti aiheesta hyvin erilaisia näkemyksiä. Tärkeintä on, että jokainen saa halutessaan kertoa näkemyksistään rakentavassa ilmapiirissä. Toisten ajatuksia kuunnellessa voi pohtia, että enpä tullut ajatelleeksi tuota.
Miten rippikoulun keskustelutilanteissa otetaan huomioon eriävät näkemykset ja mielipiteet?
– Keskustelutilanteet vaativat alustusta, jossa käydään läpi turvallisen tilan ja rakentavan keskustelun periaatteet. Sovitaan yhdessä, että keskustelussa saa kertoa oman kokemuksen, mutta samalla tulee myös antaa tilaa toisen äänelle ja ymmärtää, että meillä on hyvin erilaisia näkökulmia asioihin. Rippikoulussa opetellaan käsittelemään sitä, että okei, sä ajattelet noin, mä ajattelen ihan eri tavalla.
– Ja jos vaikuttaa siltä, että keskustelu riistäytyy käsistä, se tietysti keskeytetään. Kun tilanne on rauhoittunut, on tärkeää palata siihen, mitä tapahtui ja miksi se herätti suuria tunteita. Ei ole vaarallista, että joltain palavat käämit, koska niin käy kuitenkin jossain kohtaa elämää. Rippikoulun on tarkoitus olla turvallinen ympäristö, jossa harjoitellaan käsittelemään negatiivisiakin tunteita.
Ukrainan ja Gazan sodat ovat herättäneet rippikouluissa keskustelua jo aiempina kesinä. Tänä vuonna keskusteluun nousevat todennäköisesti myös muut Lähi-idän konfliktit, kuten Yhdysvaltojen tuore isku Iraniin. Kuva: MohelenaUK / iStock
Mikä on rippikoulupapin tai leiriohjaajan rooli ja valta rippikoululaisten maailmankuvan rakentamisessa?
– Valta onkin tähän hyvä sana, sillä leirin työntekijän pitää tiedostaa olevansa auktoriteettiasemassa. Hyvää vallankäyttöä on se, että edistää työskentelyä nuorisolähtöisesti ja ryhmäläisten tarpeet huomioon ottaen. Aikuisen tehtävä on antaa eväitä nuorten omaan ajatteluun ja huolehtia samalla konkreettisista vastuuseikoista, kuten turvallisuudesta ja leirin sujumisesta.
Mitä eväitä rippikoulu tarjoaa elämään, ja ovatko ne eväät riittäviä tässä konfliktien värittämässä ajassa?
– Olen joskus ohjeistanut rippikoululaisia keskittymään sellaisiin omasta navasta käsivarren mitan päässä oleviin asioihin, joihin voi aidosti vaikuttaa. Dialogia, sekä konfliktien sietämistä ja ratkaisemista pystyy harjoittelemaan omassa arkielämässä ja se toivottavasti johtaa joskus johonkin suurempaan. Tärkein rippikoulun sanoma on, että on muita ihmisiä ja on Jumala enkä minä ole tässä yksin. Elämässä on kantavia tekijöitä ja turvaverkkoja, sekä inhimillisiä että niitä voimallisempia.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Atro Juneja halusi liittyä kirkon jäseneksi hyvissä ajoin ennen rippileiriä – päätökseen vaikuttivat oma pohdinta ja netin algoritmit
HengellisyysKastetta ja kirkkoon liittymistä edelsi muun muassa Raamattuun perehtyminen. ”En kääntyisi uskoon tietämättä, mistä se kertoo”, Atro Juneja sanoo.
