Kaisamari Hintikka toivoo, että piispainkirje rauhasta ja konflikteista herättää keskustelua. ”Ajatus ei ole se, että kun piispat sanovat yhdessä jotakin, se on näin.” Hintikka on ollut mukana toimittamassa piispojen puheenvuoroa.
Piispoista sota on joskus pienempi paha, eikä Jeesus ollut pasifisti – Kutsu rauhaan -puheenvuoro puhuu kristittyjen tehtävästä
Piispa Kaisamari Hintikka: Seurakunnat voivat ehkäistä uskontojen käyttämistä vastakkainasettelujen lietsomiseen. Piispainkirje kutsuu jokaista rakentamaan rauhaa arkisesti omassa lähiympäristössään.
Evankelis-luterilaisen kirkon piispat julkaisivat 19. syyskuuta yhteisen puheenvuoron, jonka otsikko on Kutsu rauhaan. Miksi rauhan ja sodan kysymyksiin paneutuva piispainkirje tarvitaan juuri nyt, Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka?
– Piispoilla on ollut tavoitteena julkaista kahden vuoden välein puheenvuoro jostakin kristillisen elämän perusasiasta. Tätä edeltävissä piispainkirjeissä on käsitelty Raamattua ja rukousta. Nyt julkaistun kirjeen aihe löytyi kaksi vuotta sitten, kun pohdimme, millaiset asiat ovat ihmisten mielen päällä tässä ajassa. Ukrainan sota oli silloin jo olemassa ja toi nämä asiat ihmisiä lähelle.
Piispainkirje käsittelee rauhaa sekä sotilaallisten konfliktien ja yhteiskuntarauhan näkökulmasta että yksilön sisäisenä mielenrauhana. Miksi näitä näkökulmia on tarpeen käsitellä samassa kirjeessä?
– Nämä asiat liittyvät vahvasti toisiinsa. Usein ajattelemme, että rauha on konfliktien, sotien ja yhteiskunnallisen epävakauden vastakohta, mutta kun Raamatussa ja kristillisessä perinteessä puhutaan rauhasta, sana kuvaa myös ihmisen sisäistä tilaa.
– Kirjeen punaisena lankana on kutsu rauhaan. Kristinuskon näkökulmasta rauha on ennen muuta Kristuksen läsnäoloa. Kutsumme kristittyjä pohtimaan, mihin Jeesuksen antama rauha kutsuu meitä arjen päivittäisissä valinnoissa. Rauha ei tarkoita kuohuttavien asioiden siirtämistä pois mielestä, vaan kristittynä eläminen on rauhan jakamista ja toteuttamista henkilökohtaisessa elämässä.
Piispainkirjeen alkupuolella oikeutetun sodan kriteerit saavat melko paljon tilaa. Piispat toteavat muun muassa, että kristitty voi tarvittaessa osallistua oikeutettuun sotaan, kun sota on käsillä olevista vaihtoehdoista vähiten huono. Onko maan johto toivonut piispoilta ”maanpuolustuskirjettä” Euroopan kiristyneen tilanteen vuoksi?
– Tähän on helppo vastata: ei ole. Ajatus rauhaa käsittelevästä puheenvuorosta on lähtenyt piispoilta itseltään.
– Piispainkirjeen valmistelun aikana maailmanpoliittinen tilanne on ottanut uusia kierroksia, ja rauhan ja sodan maisemassa on tapahtunut paljon. Tämä herätti huolen siitä, onko teksti vanhentunut jo julkaisuhetkellä. Mutta ainakin minulle itselleni on vahvistunut se, että kysymys rauhasta on ikiaikainen ja aina ajankohtainen, eikä sidoksissa joihinkin aikakausiin. Rauha ei ole koskaan itsestäänselvyys, vaikka ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Euroopassa elettiin pitkä rauhan kausi.
”Myös oikeutettu sota rikkoo Jumalan ihmiselle tahtoman ja tarkoittaman rauhantilan”, piispa Kaisamari Hintikka sanoo.
Piispainkirjeessä ei mainita siviilipalvelusta tai aseetonta varusmiespalvelua, ja sen mukaan Jeesuksen opetus väkivallattomuudesta ei viittaa pasifismiin, vaan sisäiseen ja jokapäiväisissä suhteissa koettavaan rauhaan. Mikä on piispojen viesti niille, jotka kieltäytyvät aseista eettisistä syistä?
– Kirjeessä tuodaan esiin se, että sota ja siihen sisältyvä väkivalta ja tuho on aina ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Myös oikeutettu sota rikkoo Jumalan ihmiselle tahtoman ja tarkoittaman rauhantilan, mutta tilanteissa, jossa sodan vaihtoehtona näyttää olevan vielä suuremman tuhon aiheutuminen, sota voi olla hinta, jonka yksilö ja yhteisö joutuvat maksamaan.
– Nuori henkilö voi päätyä oman eettisen pohdinnan pohjalta myös toiseen vaihtoehtoon ja valita asepalveluksen sijasta aseettoman palveluksen tai siviilipalveluksen. Kun ihminen pohtii, millainen toiminta edistää rauhaa parhaiten, silloin hänen ratkaisunsa ovat arvostettavia.
– Kirjeessä nostetaan esiin myös mennoniitat ja kveekarit, jotka ovat väkivallattomuuteen ja pasifismiin sitoutuneita kristinuskon suuntauksia, sekä suomalainen kristillinen rauhantyö, jonka osaamista löytyy esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavusta ja lähetysjärjestöistä.
Piispainkirjeessä todetaan, että uskonnot ovat osana kahdessa kolmesta maailman konfliktista. Samalla piispat tuovat esiin useita esimerkkejä uskontojen rauhantyöstä ja uskontodialogista. Näetkö uskonnot enemmän konfliktien aiheuttajina vai rauhan rakentajina?
– On totta, että uskonto on kietoutunut aivan liian moneen konfliktiin ympäri maailman. Konfliktitilanteissa uskontoja on suhteellisen helppo käyttää hyväksi, ja niiden avulla ihmisiä voidaan lietsoa toisiaan vastaan. Uskonto on merkityksellinen elämään vaikuttava tekijä valtaosalle maailman ihmisistä. Kun jokin asia on ihmisille merkityksellinen, sitä on helppo politisoida ja käyttää sekä hyvään että pahaan.
– Samaan aikaan uskonnollisilla yhteisöillä on ollut merkittävä rooli useissa rauhanprosesseissa. Kun uskonnolliset johtajat saadaan rauhanprosessin taakse, heidän kauttaan voidaan tavoittaa ja liikuttaa laajempia yhteisöjä. Tässä ei ole kyse vain kerrannaisvaikutuksista, vaan rauhan ajatus yhdistää kaikkia suuria maailmanuskontoja. Ei ole sattumaa, että yksi merkittävimmistä globaaleista uskontojen yhteistyöelimistä on nimeltään Religions for peace.
Millaisena näet kirkon roolin rauhanrakentajana pääkaupunkiseudulla, missä elää paljon eri uskontoihin kuuluvia ja uskonnottomia ihmisiä?
– Jos paikallisen seurakunnan lähellä on moskeija tai buddhalainen temppeli, ensimmäinen asia on tutustuminen ruohonjuuritasolla. Uskon vahvasti, että kun toinen tulee tutuksi, ennakkoluulot ja vastakkainasettelujen lietsominen niitä hyväksi käyttämällä vähenevät. Silloin eri tavalla uskovat voivat yhdessä kysyä, miten voimme rakentaa yhdessä parempaa elämää sille yhteisölle, jonka keskellä elämme. Tämä kirkon työ tapahtuu paljolti pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kaupungeissa.
Piispainkirje kutsuu jokaista ihmistä olemaan Jumalan rauhan välikappale maailmassa. Millaisia pieniä tekoja tämä voi tarkoittaa omassa lähipiirissä ja työpaikalla?
– Aina kun valitsemme arjen keskellä sovinnon ja riidan tai vihamielisyyden välillä, meidän tulisi valita sovinnon puolesta, jos se on mahdollista. Kun toimimme näin arjessamme ja päivittäisissä suhteissamme, vaikutus skaalautuu myös laajempiin suhteisiin. Jokapäiväiset valintamme eivät ole merkityksettömiä.
– Jokainen ihminen tekee arjessaan näitä valintoja: astunko vastakkainasettelujen tielle vai tunnistanko sen, että eri mieltä oleminen ei tee toisesta ihmisestä vastustajaa tai vihollista. Viime vuosina suomalainen yhteiskunta on mennyt tässä asiassa huonoon suuntaan, enkä tarkoita vain sosiaalista mediaa. Julkisessa keskustelukulttuurissa usein ovat äänessä ja saavat näkyvyyttä ne, jotka haluavat ruokkia vastakkainasetteluja.
– On tärkeää, että kristityt ja erityisesti kirkon työntekijät edistäisivät toisenlaista toimintatapaa. Myös seurakuntien työyhteisöissä pitää puhua siitä, rakentaako tapamme viestiä sovintoa ja rauhaa vai syventääkö se vastakkainasetteluja.
Piispa Kaisamari Hintikan mukaan rauha ei tarkoita kristinuskossa kuohuttavien asioiden siirtämistä pois mielestä, vaan tarkoituksena on jakaa ja toteuttaa rauhaa jokapäiväisessä elämässä.
Miten Kutsu rauhaan -piispainkirjettä voi käyttää rauhan rakentamisen apuna?
– Toivon, että seurakunnat saavat tekstistä lähtökohtia yhteiseen keskusteluun ja monenlaiset ihmiset löytävät siitä kosketuskohtia omaan elämäänsä. Ajatus ei ole se, että kun piispat sanovat yhdessä jotakin, se on näin, vaan lukijalla on tilaa sanoa, että tästä olen eri mieltä tai tässä kohdassa luen Raamattua eri tavalla.
– Tällaisena aikana on helppo mennä sellaiseen moodiin, jossa sota alkaa näyttäytyä ainoana vaihtoehtona. On tärkeää, että emme sivuuta kriittistä ja laadukasta keskustelua rauhaan ja konflikteihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä, vaan käymme sitä monesta näkökulmasta. Tässä asiassa yksinuottisuus ei ole vahvuus.
– Minulle on tullut henkilökohtaisesti merkittäväksi vuorisaarnan kohta, jossa Jeesus sanoo oppilailleen, että rauhan rakentajat ovat autuaita, koska heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Kyseessä ei ole palkinto jostakin, koska mehän kaikki olemme Jumalan lapsia, vaan Jeesus tarkoittaa, että rauha on Jumalalle niin ominaista, että siitä ihmiset tunnistavat hänen seuraajansa.
Lue piispojen puheenvuoro Kutsu rauhaan täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Sota on aina puhututtanut, mutta nyt se on tullut meitä lähelle” – asiantuntija Mikko Wirtanen kertoo miten rippikouluissa käsitellään sotaa ja rauhaa
Hyvä elämä HengellisyysRippikoulussa keskustellaan suurista kysymyksistä ja harjoitellaan kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä.
