Mikael Jungner ei liiemmin suunnittele tulevaisuuttaan, vaan antaa elämän yllättää. ”Puhelin soi, ja minut kutsutaan saarnaamaan kirkkoon tai antamaan haastattelu televisioon.” 5. toukokuuta hän saarnaa Helsingin tuomiokirkossa, osana Tuomiokirkkoseurakunnan yhteiskunnallisten saarnojen sarjaa.
Mikael Jungnerin mielestä uskonvalinta kannattaa tehdä viisaasti: ”Aloin käsittää, kuinka syvällisiä käsitteitä, kuten armo, kristinusko pitää sisällään”
Auton tai asunnon voi valita intuitiolla, mutta uskon Mikael Jungner valitsisi sen perusteella, minkälainen ihmiskäsitys siinä on ja minkälaisen polun se avaa.
Viestintäjohtaja Mikael Jungner viihtyy Helsingin Bulevardilla. Hän on asunut puistokadun varrella jo yli 16 vuotta.
– Tällä alueella on niin paljon tuttuja kenen kanssa muistella, miten kaikki oli ennen paremmin. Nostalgia on silmänlumetta, mutta silti se on hieno tunne.
Vapaa-aikanaan Jungner istuu mielellään alueen lukuisissa kahviloissa ja ravintoloissa. Hänen pöytäänsä löytävät tiensä paitsi ystävät myös tuntemattomat ihmiset.
– Se on jännä ilmiö. Ei mene kuin kymmenen minuuttia, niin pöytään saapuu joku. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen asunut niin pitkään Helsingissä, vai siitä, että olen ollut pitkään julkisuudessa. En kuitenkaan ole koskaan yksin.
Jungner on ehtinyt olla monessa mukana. Hän toimi Yleisradion toimitusjohtajana vuosina 2005–2009 ja SDP:n kansanedustajana vuosina 2011–2015. Nykyään Jungner on mukana Liike Nytin riveissä ja vaikuttaa Helsingin kaupunginvaltuustossa.
Jungner on osallistunut myös tosi-tv-ohjelmiin, kuten Farmiin ja Olet mitä syöt -ohjelmaan.
Oma kuolema on kepeä asia
Vuonna 2005 Mikael Jungnerilla todettiin pitkälle edennyt eturauhassyöpä. Pahimmillaan hänelle annettiin elinaikaa muutama kuukausi. Vastoin odotuksia Jungner parani syövästä täysin.
Vastoinkäymiset eivät päättyneet siihen. Vuonna 2010 Jungner sai sydänkohtauksen ja vuonna 2019 aivoverenvuodon skuuttionnettomuuden seurauksena. Lisäksi Jungner on ollut henkeä uhkaavassa lasketteluonnettomuudessa ja sukellusonnettomuudessa. Kuoleman likellä käyminen on väistämättä muokannut hänen suhtautumistaan elämään ja kuolemaan.
– Siinä on syntynyt jonkinlainen illuusio kuolemattomuudesta. Suhtaudun elämään rennosti, koska ymmärrän, ettei elämässä ole kyse minusta.
Oma kuolema on Jungnerille kepeä aihe, mutta läheisten kuolemat ovat jättäneet häneen syvät jäljet.
Hän on ehtinyt kohdata elämässään useita isoja menetyksiä. Hänen 18-vuotias pikkuveljensä Timo teki itsemurhan vuonna 1995. Maaliskuussa kuoli Jungnerin entinen puoliso ja läheinen ystävä, Maria Jungner.
– Jokainen menetys ja kuollut läheinen vie palasen yhteistä historiaa ja elämää mukanaan, ja sitä jää yksin muistojen kanssa.
– Minua hirvittää ajatus siitä, että kaikki läheiseni olisivat kuolleet ja olisin täällä viimeisenä muistelemassa koettuja iloja ja suruja.
Vapaan kasvatuksen tulos
Rankoista kokemuksistaan huolimatta Mikael Jungner ajattelee, että elämä on seikkailu ja enemmän komedia kuin tragedia.
Elämänilo ja luottamus elämään ovat peräisin lapsuudenkodista. Vanhemmat Frey ja Marketa kasvattivat lapsensa Summerhillin vapaan kasvatuksen oppien mukaisesti. Vapaan kasvatuksen perusidea on Jungnerin mukaan se, että lapsi kyllästetään ehdottomalla rakkaudella.
– Niinpä vanhempani ämpäröivät minuun rakkautta. En tiedä, mitä kaikkea vapaa kasvatus on minulle aiheuttanut, mutta ainakaan minulla ei ole koskaan ollut tunnetta, että en kelpaisi.
Jungner on pyrkinyt kasvattamaan samoin menetelmin oman tyttärensä Karoliinan, joka on nyt 19-vuotias. Syksyllä tytär on lähdössä Milanoon opiskelemaan kansainvälistä politiikka ja data-analytiikkaa.
Olen aina ajatellut, että elämäni tulee olemaan näyttävä 400 metrin aitajuoksu, mutta yllättäen se onkin kääntynyt maratonin puolelle.
Isän ja tyttären välit ovat välittömät. Tosin tällä hetkellä Karoliina viihtyy paremmin ystäviensä kuin isänsä seurassa.
Jungner on loputtoman ylpeä tyttärestään.
– Hän on älykäs, itsenäinen ja välittävä ihminen. Välillä pelottaa, koska näen hänessä itseni ja tiedän, että se on rikas mutta yksinäinen polku.
Rakkaus avaa ihmisen kaikki suojaukset
Romanttinen rakkaus on toiminut Mikael Jungnerin elämän johtotähtenä. Hän pitää itseään onnekkaana, sillä rakkautta on elämässä riittänyt paljon.
– On hämmentävää, miten yllättäen ja usein rakkaus on tullut vastaan. Ja silti sitä on edelleen kokematon ja ymmärtämätön rakkauden edessä.
Ensirakkaus opetti Jungnerin rakastamaan ja työntämään oman egon sivummalle.
– Toinen rakkaus rauhoitti menestyksen nälkäisen suorittajan ja näytti, että rakkaus itsessään riittää.
– Sitten tuli rakkaus, joka houkutteli sairastuneen ja yksin kuolemaansa odottavan marttyyrin takaisin elämään.
Nykyiseen avopuolisoonsa Jungner rakastui juuri ennen koronapandemiaa. Koronasuluista tulikin yksi tähänastisen elämän parhaista ajoista.
– Kaikesta tuosta rakkauden määrästä tulee tunne, että eihän tuollaista voi kukaan ansaita. Enkä koskaan pysty maksamaan rakkaudelle velkaani takaisin, mutta ei minun varmasti tarvitsekaan.
Jungner on uskaltanut kerta toisensa jälkeen lähteä mukaan uuteen rakkaussuhteeseen, sillä rakkaus ei hänen mukaansa pääty, vaikka suhde päättyykin.
– Kun luopumisen tuska on ohi, rakkaudesta tulee pyyteettömämpää, sallivampaa ja sellaista, mikä ei aseta ehtoja. Rakkaus jalostuu ja paranee kuin viini.
Yksi asia Jungneria rakkaudessa kuitenkin hirvittää: rakastamaansa ihmistä on lähes mahdotonta olla loukkaamatta.
– Aiemmin ajattelin, että se on vain minun ongelmani, mutta vaikuttaa siltä, että toisen rakastaminen häntä koskaan loukkaamatta on inhimillisesti mahdotonta.
– Rakkaus on niin vahva voima, että se avaa ihmisen kaikki suojaukset. Siksi on todella helppoa loukata toista syvästi ja vahingossa jollain pienellä sanalla tai lauseella.
Voimaannuttava ja välittävä kristinusko
Mikael Jungner on aiemmissa haastatteluissa kertonut toivovansa, että elämä jatkuu myös kuoleman jälkeen. Viime aikoina toivo on liikahtanut kohti uskoa.
Hän ajattelee, että meillä kaikilla on kyky ja tarve uskoa johonkin. Jokainen meistä valitsee, mihin uskoo. Se valinta kannattaa tehdä viisaasti.
– Auton ja ehkä vielä asunnonkin voi valita intuitiolla, mutta uskon valitsisin sen perusteella, minkälainen ihmiskäsitys siinä on ja minkälaisen polun se avaa.
– Ihmistä määrittää yllättävän paljon se, päättääkö hän uskoa uskonjärjestelmään, joka on satojen vuosien ajan vaalinut armoa ja läheisyyttä sekä pitänyt yllä ihmisyyttä vai uskooko hän tehokkaaseen ja melko julmaan kilpailuyhteiskuntaan.
Jungnerin valinta on kristinusko.
Uskoontulo on termi, josta Jungner ei pidä. Hän puhuu mieluummin uskon prosessista.
– On vaikea hahmottaa, kuinka palaset alkoivat liittyä yhteen. Yhtäkkiä läheisen ihmisen hautajaisissa huomasin kauniin kirkon ja aloin miettiä, kuinka sukupolvi toisensa perään on kokoontunut kirkkoon. Sitten aloin käsittää, kuinka syvällisiä ja maailman ymmärrystä lisääviä käsitteitä, kuten armo, kristinusko pitää sisällään.
Jungner on Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston varajäsen. Seurakuntaneuvostossa hän näki, millainen vaikutus kirkkoherran sanoilla voi olla paikalla oleviin ihmisiin: ihmiset, jotka normaalisti olisivat toistensa kimpussa, pysähtyivät kuuntelemaan toisiaan ja kohtaamaan toisensa.
– Tuosta kaikesta kokemastani alkoi piirtyä kuva uskosta, joka oli yllättävän voimaannuttava ja välittävä.
– Tämän lisäksi olen tavannut kirkon piirissä monia lämminhenkisiä ihmisiä, jotka ovat nähneet paljon vaivaa kertoakseen ja avatakseen asioita ja pyytääkseen minut mukaan kirkon toimintaan.
Lopussa tiedän, mitä on olla ihminen
Tulevaisuuttaan Mikael Jungner ei liiemmin suunnittele. Hän on tottunut siihen, että elämä osoittaa seuraavan askeleen, kun sen aika on.
– Puhelin soi, ja minut kutsutaan saarnaamaan kirkkoon tai antamaan haastattelu televisioon.
– Koen, että seison elämänvirran edessä, ja se tuo eteeni asioita, joihin joko tartun tai olen tarttumatta sen mukaan, mitä voin niistä oppia.
Millaisen jäljen Jungner haluaa itsestään jättää maailmaan?
– Mahdollisimman pienen. Minua kiehtoo ajatus eräästä brasilialaisesta miljardööristä, joka minimoi oman muistijalanjälkensä niin, että poltti päiväkirjansa ja hävitti kuvansa, koska ei halunnut jäädä kummittelemaan jälkipolville.
– Vaikka elämä itsessään on yksinäinen polku kohti kuolemaa, elämän tarkoitus on muiden ihmisten palveleminen. Tulen mielelläni muistetuksi sitä kautta, kuinka olen kohdellut läheisiäni ja muita ihmisiä.
Rankoista kokemuksistaan huolimatta Mikael Jungner ajattelee, että elämä on seikkailu ja enemmän komedia kuin tragedia.
Parin vuoden päästä Mikael Jungner täyttää 60 vuotta. Ikäkriisiä hän ei tunnusta potevansa.
– Olen aina ajatellut, että elämäni tulee olemaan näyttävä 400 metrin aitajuoksu, mutta yllättäen se onkin kääntynyt maratonin puolelle.
– Ajattelen, että olen saanut elää rakkauksia, tehdä virheitä, kokea menetyksiä ja epätoivoa niin monta kertaa ja niin monella tasolla, että kun kaikki loppuu, kukaan ei voi sanoa, ettenkö tietäisi, mitä on olla ihminen.
Kuka?
Mikael Jungner, 58, on viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston varajäsen.
Mitä?
Mikael Jungner saarnaa Helsingin tuomiokirkossa sunnuntaina 5.5.
Motto
Kaikki on mahdollista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Toimittaja Tuomas Enbuske kasvoi uskoon ja koki Pyhän Hengen kosketuksen: ”Se oli viimeinen asia, jonka olisin voinut kuvitella itselleni tapahtuvan”
HengellisyysTuomas Enbuske oli kiihkeä ateisti, josta kasvoi melankolisia virsiä mielellään veisaava kristitty. Hänestä olisi epäreilua, jos kristitty pelastuisi hyvien tekojensa vuoksi.
