Else Ojala, Urho Kekarainen ja Alexandra Nyström ovat harrastaneet partiota ekaluokasta asti.
”Tylsää ei ole ollut koskaan” – Nuoret partiolaiset kertovat, miten metsä, leirit ja vastuutehtävät ovat muovanneet heitä
Helsinkiläinen Else Ojala, espoolainen Urho Kekarainen ja vantaalainen Alexandra Nyström ovat oppineet pärjäämään luonnossa kaikilla säillä ja huolehtimaan nuoremmistaan. Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys tukee partiotoimintaa.
Viime kesänä kesken suuren valtakunnallisen partioleirin leirijuhlan Hämeenlinnan Evolle iski poikkeuksellisen kova sade. Siinä testattiin partiolaisten kykyä toimia poikkeustilanteessa.
– Juoksimme takaisin leiriin ja rupesimme laskemaan lapsia. Jotkut pienimmät lapset itkivät ja heille piti vakuutella, että ei hätää, ei sun äiti suutu siitä, että kamat ovat kastuneet, leirillä ollut 15-vuotias helsinkiläinen Else Ojala kertoo.
Ohjelma keskeytyi, ja joidenkin teltat ja varusteet kastuivat, mutta muuten yllättävästä tilanteesta selvittiin hyvin. Oppiihan partiossa juuri vastuunkantoa, johtajuutta ja monenlaisissa luonnonolosuhteissa pärjäämistä. Näitä taitoja on saanut myös Ojala, joka aloitti partion Vartiovuoren Tytöt -lippukunnassa ekaluokkalaisena.
– Vastuullisuus on ehkä se juttu, jota partiossa oppii, sekä johtajuus. Se on tärkeä taito. Olen huomannut, että olen tosi huono toimimaan ilman kunnollisia ohjeita. Jos joku sanoo vain, että tee näin, muttei anna kunnollisia askel askeleelta -ohjeita siihen, on vaikea toimia, Ojala pohtii.
Else Ojala opettelee partiossa nyt ryhmän vetämistä.
– Siinä sudenpentujen ryhmässä ohjaajina ovat yksi aikuinen sekä minä ja kaverini. Pienet lapset näkevät meidät kaikki aikuisina, kun me olemme johtajia. Se tuntuu jotenkin hassulta, koska eivät oman ikäiseni pitäisi minua aikuisena.
Yhdeksättä luokkaa käyvä Ojala on koulussa tukioppilas ja oppilaskunnan puheenjohtaja, mutta kokee, että vastuullisin rooli hänellä on partiossa. Tämä tulee myös ilmi, kun Ojalalta kysyy, onko partiolaisten tunnusmerkki tietynlainen reippaus.
– Osa pelkää hämähäkkejä, osa ei kestä kylmää, osa ei kestä märkää. En voi sanoa, että pitäisin näistä asioista itsekään, mutta esitän aina, että ihan sama. Varsinkin lasten edessä niin kannattaa tehdä, koska jos alkaa vikisemään, he eivät ainakaan jaksa, hän sanoo.
Else Ojala kuuluu Vartiovuoren Tytöt -lippukuntaan, joka kokoontuu Vartiokylän kirkolla. Hän on harrastanut monenlaista, mutta trumpetin soitto ja partio ovat pysyneet.
Trangia-kokkausta ja säänkestävyyttä
Myös espoolaisesta Urho Kekaraisesta tuli sudenpentu ekaluokkalaisena. Nyt Kekarainen on 14-vuotias kasiluokkalainen ja on edennyt sudenpennusta tarpojaksi Kaskenpolttajat-lippukunnassa. Lippukunta toimii Espoon Eestinmetsässä ja Latokaskessa.
Yhtenä iltana viikossa Kekarainen harrastaa partiota oman ikäistensä kanssa, toisena hän on mukana vetämässä pienten sudenpentujen ryhmää. Lisäksi ovat partioretket ja -leirit.
– Oman ryhmän vetäminen on tuntunut ihan hauskalta hommalta, vaikka välillä joutuukin ihmettelemään pienten touhuja, hän kertoo.
Urho Kekarainen on oppinut partiossa monenlaista, esimerkiksi ensiaputaitoja, valmistamaan ruokaa retkikeittimellä ja rakentamaan laudoista a-pukin, jonka avulla voi ylittää ojan. Myös luonnossa liikkuminen ja yöpyminen ovat tulleet tutuiksi. Tätä puolta tukee myös Kekaraisen toinen harrastus, suunnistus.
– Partio on vaikuttanut ainakin siihen, että en välitä kelistä. Sen voi tietysti oppia muissakin harrastuksissa, joissa ollaan ulkona.
Urho Kekaraisen partiopaidan kauluksessa on Kaskenpolttajat-lippukunnan tunnus.
Yöpymiset ulkona ovat yleensä sujuneet hyvin, vaikka joskus yöunet ovatkin jääneet vähiin, kun on pitänyt valvoa kaminavuorossa.
– Ei valvominen silloin yöllä ole niin paha asia, mutta kun on nukkunut vähän huonosti ja aamulla pitää herätä, se ei ole niin mukava tunne, Kekarainen sanoo.
Yksi Kekaraisen hauska partiomuisto liittyy partioleirin olympialaisiin, joissa yksi laji oli niin sanottu tukkihumala eli kisa, jossa ensin kierrettiin ympyrää pää kiinni tukissa ja sen jälkeen ampaistiin juoksemaan pää pyörryksissä.
– Kaaduin suoraan maahan, mutta nousin ja jatkoin vain eteenpäin. Ei käynyt pahasti. Se oli hallittu kaatuminen, Urho Kekarainen kuvailee.
Lopuksi hän listaa kolme parasta asiaa partioharrastuksessa.
– Uskon, että partio näyttää hyvältä CV:ssä. Sitten ovat kesäleirit ja Trangia-safkat. Trangialla voi tehdä vähän kaikkea. Ehkä hankalin juttu, mitä olemme sillä tehneet, on pizza. Sekin onnistuu kyllä. Paistinpannun pohjalle kannattaa laittaa foliota, hän vinkkaa.
Urho Kekaraisen mielestä yksi partioharrastuksen parhaista puolista on kokkaus retkiolosuhteissa.
Uusia asioita opitaan ”hauskan kautta”
Vantaalainen Alexandra Nyström aloitti partion niin ikään ekaluokkalaisena. Hän kuuluu Kivistön alueella toimivaan Timanttipartioon.
– Kaverini aloitti partion täällä Kivistössä, ja niin aloitin sitten minäkin. Meidän molempien äidit ovat olleet partiolaisia ja he suosittelivat lämpimästi tätä harrastusta. Joillakin vanhemmat ja jo isovanhemmatkin ovat olleet partiolaisia, Nyström kertoo.
Sudenpenturyhmässä partiotaitoja opeteltiin leikin avulla.
– Oli vähemmän solmuja ja teoriaa, enemmän leikkimistä.
Vähän vahingossa ja ”hauskan kautta” Nyström kokee oppineensa uusia asioita myöhemminkin. Ruoanlaittoa, tulen tekoa, solmuja, luonnon tuntemusta ja yleissivistystä, josta on ollut iloa koulussakin.
– Tylsää partiossa ei ole ollut koskaan, hän vakuuttaa.
Alexandra Nyström on partioharrastuksen tiimoilta esimerkiksi pyöräillyt, kalastanut, suunnistanut, luistellut ja leiponut. Jokaviikkoisten tapaamisten lisäksi on leirejä ja retkiä.
Parhaat partiomuistot ja -kokemukset liittyvät leireihin, joilla on esimerkiksi saunottu ja uitu ja joilla on voinut olla kavereitten kanssa.
– Minulla ei ole ollut huonoa leirikokemusta. Vaikka on satanut tai on ollut kylmää ja pakkasta, ja tuuli on vienyt telttaa mukanaan, koskaan ei ole ollut tyhmää.
15–17-vuotiaita partiolaisia kutsutaan samoajiksi. Nyströmin mielestä he ovat hyvässä vaiheessa harrastuksessaan.
– Uskaltaisin väittää, että tämä samoajavaihe on paras. Vastuuta ei ole vielä niin paljoa, mutta vapautta sitäkin enemmän.
Alexandra Nyström on osallistunut myös partiotaitokilpailuihin ja käynyt ensiapukurssin partioharrastukseen liittyen.
Keräystuotolla edistetään rauhankasvatusta
Yhteisvastuukeräys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka avataan sunnuntaina 2. helmikuuta. Keräys auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja maailman katastrofialueilla.
Keräystuotosta 30 prosenttia ohjataan seurakuntien kautta paikalliseen auttamistyöhön ja 50 prosenttia ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kautta kansainväliseen katastrofityöhön. 20 prosenttia tuotoista suunnataan vuosittain valittavaan, vaihtuvaan kohteeseen Suomessa.
Vuoden 2025 kotimaan kumppanina toimii Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry. Kansainvälisen avun kumppani on Kirkon Ulkomaanapu. Vuonna 2025 Yhteisvastuun ulkomaankohteen esimerkkimaa on Keski-Afrikan tasavalta. Siellä Kirkon Ulkomaanapu keskittyy parantamaan nuorten mahdollisuuksia kouluttautua ja hankkia ammatillisia taitoja. Kirkon Ulkomaanapu tekee myös ruohonjuuritason rauhantyötä.
Suomen Partiolaiset käyttää keräystuottoa mahdollistaakseen partioharrastuksen entistä useammalle ja lisätäkseen rauhankasvatusta.
– Osa keräystuotosta tullaan käyttämään jäsenmaksuvapautuksiin ja mahdollisesti erilaisiin stipendeihin retkille, leireille sekä partiovarusteisiin, Suomen Partiolaisten toiminnanjohtaja Kati Palsanen kertoo.
Rauhankasvatus on aina ollut osa partiotoimintaa, mutta noussut nyt entistäkin tärkeämmäksi, sillä maailman konfliktit huolettavat lapsia ja nuoria.
– Parhaillaan valmistelemme rauhankasvatusmateriaalia ja -toimintaa eri-ikäisille partiolaisille. Lapset ja nuoret, jotka osallistuvat Yhteisvastuukeräykseen ja tekevät siihen liittyviä partio-ohjelman aktiviteettejä, saavat Yhteisvastuu-merkin partiopaitaan ensi vuonna, Palsanen sanoo.
Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry on Suomen suurin nuorisojärjestö, jonka toiminnassa on vuosittain mukana yli 65 000 jäsentä.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että uusien partiolaisten määrä on kasvamaan päin. Kaikki muutokset, jotka yhteiskunnassa tapahtuvat, toki näkyvät meilläkin. Joillakin alueilla lapsia ja nuoria on vähän, ja jotkut seudut kasvavat niin, ettei meinata perässä pysyä.
Katso lisätietoa Yhteisvastuukeräyksestä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Käpylän kirkolla toimiva partiolippukunta sai palkinnon, jolla kannustetaan lapsia ja nuoria viettämään aikaa kasvokkain kännykän tuijottelun sijaan
Ajankohtaista Hyvä elämäPartiolippukunta Kuksat sai Opetushallituksen Cygnaeus-palkinnon, jolla haluttiin nostaa esiin luurivapaata toimintaa.
