null Raitista ilmaa ja erätaitoja Stadissa – valtaosa Helsingin partiolippukunnista toimii seurakunnan yhteydessä

Sopulien joukkue Vartiovuoren Pojista harjoitteli kamiinan sytyttämistä ja käyttämistä Vartiokylän kirkon pihalla. Mukana ryhmänohjaajat Leevi Ritasmaa (vas.) ja Otso Koivusaari sekä viidesluokkalaiset seikkailijat Topi, Julius,  Aaro, Matti ja Jamie.

Sopulien joukkue Vartiovuoren Pojista harjoitteli kamiinan sytyttämistä ja käyttämistä Vartiokylän kirkon pihalla. Mukana ryhmänohjaajat Leevi Ritasmaa (vas.) ja Otso Koivusaari sekä viidesluokkalaiset seikkailijat Topi, Julius, Aaro, Matti ja Jamie.

Raitista ilmaa ja erätaitoja Stadissa – valtaosa Helsingin partiolippukunnista toimii seurakunnan yhteydessä

Alle 12-vuotiaat kokoontuvat pandemian keskellä ulkona, mutta yli 12-vuotiaat ovat siirtyneet koronatilanteen vuoksi etäpartioon tietokoneen ääreen.

Seurakunta taustayhteisönä tarjoaa partioryhmille yleensä kokoontumispaikan eli kolon ja monenlaista muutakin tukea. Joku työntekijöistä on seurakunnan ja partion yhdyshenkilö, partioslangilla seppo.

Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Nana Honkasalo on itse pitkän linjan partiolainen ja edelleen innostunut asiasta. Hän jopa vetää omaa tarpojien eli 6.–7-luokkalaisten ryhmää. Honkasalo toimii Helsingin hiippakunnan seppojen mentorina eli seppomestarina. Hän antaa käytännön vinkkejä työhön ja on esimerkiksi käynyt kouluttamassa partiojohtajia katsomuskasvatuksesta.

Nuorisotyönohjaaja Nana Honkasalo toimii myös seppomestarina Helsingin hiippakunnassa. Hän auttaa seurakuntien työntekijöitä partioasioissa ja partion väkeä esimerkiksi katsomuskasvatuksessa. Kuva: Sirpa Päivinen

Nuorisotyönohjaaja Nana Honkasalo toimii myös seppomestarina Helsingin hiippakunnassa. Hän auttaa seurakuntien työntekijöitä partioasioissa ja partion väkeä esimerkiksi katsomuskasvatuksessa. Kuva: Sirpa Päivinen

– Alkuvuodesta tarpojaryhmämme kokoontui ulkona, usein esimerkiksi Uunisaaren nuotiopaikalla. Koronarajoitusten kiristyttyä siirryimme etäpartioon. Yhdessä tekemisestä siirryttiin puhumisen puolelle, Honkasalo kertoo.

Normaali koloilta on lyhentynyt puoleen tuntiin, koska nuoret ovat jo viettäneet koulupäivänsä verkossa. Siinä ajassa ehtii esimerkiksi jutella kaveruudesta ja ystävyydestä. Yhdellä kerralla suunniteltiin vaellusruokia ja mietittiin, millainen energiamäärä niistä on saatava, jotta jaksaa vaeltaa.

– Etäpartiossakin aloitamme illan oman lippukunnan huudolla, jolloin kaikki laittavat mikit päälle. Lopetamme tapaamiset iltalauluun ja sisaruspiiriin. Se on mukava perinne, vaikka vähän huvittava etänä, Nana Honkasalo miettii.

Yöretkille ja leireille ei ole päästy puoleen vuoteen, mutta kesän leiriä suunnitellaan jo kovasti.

Partiolupauksesta poistettiin Jumala

Partion ohjelmaan on perinteisesti kuulunut myönteinen suhtautuminen uskontoon. Marraskuussa 2020 Suomen Partiolaiset muutti peruskirjaansa siten, että partiolupauksen sanamuotoa väljennettiin.  Entisen lupauksen Jumala-sanan tulkittiin usein tarkoittavan vain kristinuskon Jumalaa, mikä rajoitti partioon liittymistä.

Riikka Nenonen tutki gradussaan 15–29-vuotiaiden partiolaisten suhtautumista uskontoon ja hengellisyyteen partiossa.

Riikka Nenonen tutki gradussaan 15–29-vuotiaiden partiolaisten suhtautumista uskontoon ja hengellisyyteen partiossa.

Muutosprosessin osana partio toteutti laajan arvokyselyn jäsenilleen. Sitä aineistoa käytti opinnäytteessään Vartiokylän seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsen Riikka Nenonen. Hän on pitkän linjan partiolainen, joka teki gradunsa 15–29-vuotiaiden partiolaisten suhtautumisesta uskontoon ja hengellisyyteen partiossa.

– Päätulos oli, että nuorten käsitykset ovat jakautuneet kahtia. Toisille uskonto on joo ja toisille ei, Nenonen tiivistää.

– Partiolaiset eivät ole saari yhteiskunnassa, vaan tavallisia suomalaisia nuoria ja aikuisia, joiden joukossa näkyvät samat ilmiöt kuin muuallakin, esimerkiksi yhteiskunnan modernisoituminen ja maallistuminen.

Partiolupauksen uudistaminen on Nenosen mielestä iso ja hyvä juttu aatteellisesti. Se tekee näkyväksi sen, että partio kuuluu kaikille. Toisaalta partion luja perinne, positiivinen suhtautuminen katsomuksiin, ei hievahtanut muutoksessa mihinkään.

– Katsomukset kuuluvat edelleen partioon, ja partiolainen lupaa ”kasvaa omassa katsomuksessaan”.

24-vuotias Eetu Koljonen on toiminut partiossa 17 vuotta, joista viimeiset pari vuotta Vartiovuoren Poikien lippukunnanjohtajana.

24-vuotias Eetu Koljonen on toiminut partiossa 17 vuotta, joista viimeiset pari vuotta Vartiovuoren Poikien lippukunnanjohtajana.

Myös Vartiovuoren Poikien lippukunnanjohtaja Eetu Koljonen pitää muotoilua hyvänä.

– Uusi partiolupaus ei vaikuttanut VarPon perustoimintaan. Koen, että lippukunnan suhde Vartiokylän seurakuntaan ja yhteistyö seurakunnan kanssa jatkuu samanlaisena kuin aiemmin, sanoo 17 vuotta partiossa toiminut Koljonen.

Partio on tavoitteellista harrastustoimintaa

Riikka Nenonen on ollut eri tavoin mukana partiotoiminnassa yli 25 vuotta, erityisesti meripartiossa. Lopulta harrastuksesta tuli myös työ: hän on Pääkaupunkiseudun Partiolaisten järjestökoordinaattori, nyt perhevapaalla.

–  Tykkään siitä, että yhdessä toisten kanssa pääsee tekemään isoja ja merkityksellisiä juttuja. Yksinkertaistettuna: partiossa on kivaa ja saa kavereita.

Kiehisten vuoleminen puuhun helpottaa sytyttämistä.

Kiehisten vuoleminen puuhun helpottaa sytyttämistä.

Myös Nana Honkasalo painottaa yhdessä tekemistä ja partion arvoja sekä nousujohteisuutta: nuoret oppivat pikkuhiljaa tekemällä ja kasvavat suurempaan vastuuseen ja isompiin taitoihin. Kaikki toimii vapaaehtoisvoimin.

–  Tämähän on parasta lapsi- ja nuorisotyötä! Jos lippukunta toteuttaa partiolaisten ohjelmaa, se on täysin seurakunnankin arvojen mukaista toimintaa.

Lippukunnat ovat partion paikallisyhdistyksiä. Toiset ovat vahvasti erähenkisiä, toiset taas enemmän kaupunkilippukuntia. Meripartiot ovat oma juttunsa.

– Partio ei ole vain puuhastelua, vaan tosi tavoitteellista harrastustoimintaa, Nana Honkasalo kiteyttää.

Korjattu Eetu Koljosen partiohistoria 14.4. klo 8.

115 lippukuntaa eli paikallisyhdistystä

Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä 115 aktiivisesti toiminnassa olevaa lippukuntaa. Noin 85 prosentilla Helsingin, Espoon ja Vantaan lippukunnista taustayhteisönä on evankelis-luterilainen seurakunta.

– Kauniaisissa on kaksi toimivaa lippukuntaa, jotka tekevät yhteistyötä seurakunnan kanssa. Vapaakirkko toimii muutaman lippukunnan taustayhteisönä. Joitakin lippukuntia tukee paikallinen Lions-klubi tai oma tukiyhdistys, kertoo Johanna Junkkari Pääkaupunkiseudun Partiolaisista.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi