Kansanmuusikko Emmi Kuittinen on tehnyt korona-aikaan liittyvät itkuvirret Itku koronahuolista ja Itku ystävien ikävästä.
Äänellä itkijä Emmi Kuittinen on tehnyt itkuvirsiä korona-ajasta ja muista nykyajan huolista
Karjalaista perinnettä jatkavassa ikuisen ikävän runoudessa ovat pääosassa suru ja murhe.
Emmi Kuittinen löysi itkuvirret yhdeksän vuotta sitten opiskellessaan Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikkia. Hän teki itkuvirsistä eli äänellä itkemisestä myös maisterintyönsä.
Kuittinen kiinnostui vanhoista karjalaisista itkuvirsistä niiden kauniin kielen ja voimakkaan tunteen ilmaisun vuoksi. Hän kuvaa itkuvirsiä ikuisen ikävän runoudeksi, jossa pääosassa ovat suru ja murhe.
– Vuosien mittaan ymmärrykseni itkuvirsien tunnepuolesta on syventynyt. Olen alkanut tajuta paremmin elämän rajallisuuden ja sen, miten raskasta elämä voi joskus olla.
Karjalassa itkuvirsiä laulettiin eroon liittyvissä tilanteissa kuten häissä, hautajaisissa ja sotaan lähtiessä.
– Esimerkiksi häissä äiti itki tyttären lähtöä ja tytär eroa lapsuudenperheestään. Tosin tytär ei yleensä itkenyt itse vaan hankki itkijänaisen itkemään puolestaan. Tuolloin myös ajateltiin, että jos morsian ei itke hääpäivänään, hän joutuu itkemään koko loppuelämänsä, Kuittinen kertoo.
Hän on jatkanut karjalaista perinnettä omilla itkuvirsillään tämän päivän huolista ja ahdistuksista. Esimerkiksi kappaleet Itku koronahuolista ja Itku ystävien ikävästä kertovat koronavirukseen liittyvistä tuntemuksista.
Bändi tärkeä tuki ja turva
Emmi Kuittinen on juuri saanut valmiiksi Itken ja laulan -nimisen levyn, jonka hän tehnyt Ikuisen ikävän bändinsä kanssa.
Kuittinen on esiintynyt yksin tai bändin kanssa mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa, esimerkiksi syntymäpäivillä, näyttelyn avajaisissa ja mielenosoituksessa. Hän kokee, että yksin itkiessä voi toteuttaa vapaammin itseään. Bändistä taas saa esiintymiseen uutta voimaa.
– Muusikkokollegojen kanssa työskennellessä syntyy helpommin uusia ideoita. Bändi on minulle muutenkin tärkeä tuki ja turva.
Olen alkanut tajuta elämän rajallisuuden ja sen, miten raskasta elämä voi joskus olla.
Uuden levyn kappaleita kuullaan lokakuun lopussa Etnosoi!-festivaalilla. Kuittinen esiintyy tuolloin bändeineen Kanneltalossa.
– Toivottavasti keikka toteutuu suunnitelmien mukaan. Turvallisuuteen liittyvät asiat on ainakin hoidettu hyvin ja esimerkiksi yleisöä otetaan sisään vain puolet normaalista määrästä.
Kuittinen on myös vetänyt Helsingin Työväenopistossa itkuvirsikursseja. Ne ovat aina täyttyneet nopeasti, joten itkuvirret tuntuvat kiinnostavan.
Hänen mukaansa ihmisillä on erilaisia syitä hakeutua kurssille. Joku haluaa oppia itkemään surujaan, jotakuta kiinnostaa kansanperinne, jollakulla on juuret Karjalassa ja joku haluaa uuden taiteellisen ilmaisukanavan.
Taideohjaajana päiväkodissa
Korona-aikana ei ole ollut helppo toimia muusikkona, kun keikkoja ei juurikaan järjestetä. Emmi Kuittisen pelastuksensa on ollut vakituinen taidepedagogin työ päiväkodissa.
– Pidän työstäni. Se tuo tasapainoa elämään.
– Kaiken kaikkiaan työni muistuttaa musiikin syvimmästä olemuksesta, siitä, että se on osa kaikkien ihmisten elämää ja voi tuoda erilaisissa elämäntilanteissa oleville suunnatonta iloa ja lohdutusta.
Kuittisella on myös yhteisömuusikon koulutus Turun ammattikorkeakoulusta. Yhteisömuusikon työskentelypaikkoina ovat sairaala- ja hoivaympäristöt.
Tätä työtä Kuittinen teki esimerkiksi Vartiokylän seurakunnan hoivamusiikkiprojektissa. Lähiaikoina hän aikoo toteuttaa kahden entisen opiskelukaverinsa kanssa musiikkiprojektin Espoon sairaalassa. Korona-ajan vuoksi se toteutetaan virtuaalisesti. Kuultavissa ei kuitenkaan ole itkuvirsiä, koska potilaille halutaan tarjota positiivisia musiikkielämyksiä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Heli Hyttinen esittää itkuvirsiä Tuomiokirkon kryptan Itkujuhlassa isoisoisoäitinsä, karjalaisen itkijän Irinja Reijosen, innoittamana
AjankohtaistaItkujuhla-esitys sai alkusysäyksensä, kun Heli Hyttinen sai tietää isoisänsä isoäidistä, joka oli aikansa tunnetuimpia karjalaisia itkijänaisia.
