Senja Myllymäki (vas.) ja Essi Mutanen avaavat keskustelua hengellisestä väkivallasta sekä lasten, naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen sisällä.
Aktivistiryhmä herättelee vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa keskustelua ihmisoikeuskysymyksistä – ”Syntyminen osaksi yhteisöä ei ole valinta”
Aktivistit Essi Mutanen ja Senja Myllymäki haluavat murtaa vanhoillislestadiolaisen yhteisön sisäisiä valtarakenteita sekä tehdä herätysliikkeestä suvaitsevaisemman ja turvallisemman naisille ja sateenkaari-ihmisille.
Edessäni istuu kaksi päättäväistä ja hiukan uupunutta nuorta aikuista, joiden silmiä korostavat tummat rajaukset. Punaiset tekokynnet rapistelevat ruutupaperille kirjattua muistilistaa.
Vanhoillislestadiolaistaustaiset aktivistit Essi Mutanen, 28, ja Senja Myllymäki, 25, kertovat, että herätysliike on keskeinen ja samalla kipeä osa kummankin elämäntarinaa ja kulttuurista identiteettiä.
Molemmat ovat kasvaneet vanhoillislestadiolaisissa perheissä, käyneet kristillisen kansanopiston ja noudattaneet tiukasti liikkeen linjojen mukaista uskoa. Myllymäki ja Mutanen puhuvat kokemuksistaan julkisesti, koska haluavat olla niitä tietolähteitä ja tukihenkilöitä, joiden läsnäoloa he itse nuorempina kaipasivat.
Suviseurat ovat olleet kummallekin lapsuuden ja nuoruuden kohokohtia. Nyt Myllymäki ja Mutanen osallistuvat tapahtumaan vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä irtautuneina. He perustivat viime vuonna aktivistiryhmän, joka aikoo levittää Suviseuroissa lestadiolaisia oppeja kritisoivia tarroja.
Suviseurat ovat lestadiolaisten vuoden päätapahtuma ja samalla suurin hengellinen kokoontuminen pohjoismaissa.
Helvettioppi ja seksuaalisuutta rajoittava puhtauskulttuuri
Essi Mutanen ja Senja Myllymäki arvostavat vanhoillislestadiolaisen yhteisön jäsenilleen tarjoamaa turvaa ja yhteenkuuluvuutta, mutta kokevat niiden saamiseksi asetetut ehdot liian ankariksi.
Mutanen irtautui uskonyhteisöstä neljä vuotta sitten ja alkoi kertoa kokemuksistaan sosiaalisessa mediassa. Myllymäki ei uskaltanut seurata ”ulkomaailman vaarallisia ajatuksia ammentavaa” Instagram-tiliä, mutta alkoi viestitellä Mutasen kanssa yksityisviesteillä. Vertaistuen rohkaisemana Myllymäki lähti vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä kaksi vuotta sitten.
Liikkeeseen kuuluessaan Mutanen ja Myllymäki kokivat kumpikin tahoillaan sekä heteronormatiivisuuden että ehkäisykiellon saneleman tulevaisuuden suurperheen äitinä ahdistavana. Kokemukset järjestelmällisestä hengellisestä väkivallasta johtivat molempien kohdalla vakaviin mielenterveysongelmiin.
– Menin tosi rikki niistä tiukoista opeista ja säännöistä, joilla kajottiin henkilökohtaisiin asioihini ja itsemääräämisoikeuden piiriin. Havahduin traumaattisen kokemuksen seurauksena moniin ihmisoikeusongelmiin yhteisön sisällä. Vanhoillislestadiolaisten joukossa on paljon yksilöitä, jotka menevät rikki uudestaan ja uudestaan samojen mekanismien vuoksi, Myllymäki kertoo.
– Minua hiersivät uskonyhteisössä useita vuosia naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeuksiin liittyvät asiat. Koin jatkuvasti hämmennystä, syyllisyyttä ja arvoristiriitoja. Kun altistuin arvokysymyksiä linjaavalle hengelliselle puheelle, sain ahdistuskohtauksia. Tuntui todella vaikealta käydä yhteisissä tilaisuuksissa, Mutanen kertoo.
Senja Myllymäki kertoo, että vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen mukainen helvettioppi on iskostunut häneen niin syvälle, että se tuottaa edelleen tunnontuskia. Myllymäki opiskelee arkkitehtuuria Aalto-yliopistossa.
Mutanen ja Myllymäki kokevat kumpikin, että lapsuus- ja nuoruusvuosien uskonnollinen paatos vinoutti käsityksiä omasta itsestä sekä ihmiseksi kasvamisesta ylipäätään. Kehollisuus ja seksuaalisuus häivytettiin ja ulkomaailmasta tihkuvia vaikutteita demonisoitiin.
– Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä ei puhuta seksistä tai sateenkaari-ihmisistä, koska näennäisesti halutaan suojella lasten kasvurauhaa. Samalla kuitenkin pusketaan läpi valtavasti uskontoa ja ideologiaa pienestä pitäen. Helvettioppi on järkyttänyt ainakin omaa kasvuani, Myllymäki muistelee.
Helvettiopilla Myllymäki tarkoittaa eksklusiivista seurakuntaoppia, jonka mukaan vain vanhoillislestadiolaiset pääsevät taivaaseen ja liikkeen oppeja rikkova joutuu tulimereen.
Helvettioppi konkretisoituu esimerkiksi siinä, että esiaviollinen seksi, ehkäisy ja itsetyydytys määritellään synniksi. Homoseksuaalisuuden olemassaolo tunnistetaan, mutta siihen liittyvät teot tuomitaan uskonnollisin perustein vahvalla eheytysretoriikalla.
Tyttöys kiteytyy hoivaamiseen
Essi Mutanen ja Senja Myllymäki identifioituvat nykyisin bi-seksuaaleiksi, mikä nähdään vanhoillislestadiolaisten oppien valossa ristiriitaisena. Suuntautuminen voidaan periaatteessa hyväksyä, mutta sen käytännön toteuttamisesta tulee pidättäytyä, sillä seksi on virallisten oppien mukaan vain avioliitossa elävän miehen ja naisen välinen asia.
Seksuaalisuuden moninaisuus häivytetään vanhoillislestadiolaisissa piireissä Mutasen ja Myllymäen mukaan konservatiivisten sukupuoliroolien taakse, mikä vaikeuttaa itseilmaisua ja oman identiteetin rakentamista.
Mutanen kertoo, että liikkeen sisällä tyttöys kiteytyy ystäväperheiden lasten ja omien sisarusten hoivaamiseen. Hän on lukenut kasvatuskirjoja nuoresta pitäen ja muistaa elävästi, kuinka kristillisen kansanopiston seksuaalisuusillassa 16–18-vuotiaille tytöille puhuttiin lähinnä synnytyksessä repeämisestä.
– Se on ikiaikainen kiltin tytön ja neitsyen ja äidin ja vaimon ketju, jossa on voimakas puhtauskulttuurin katku. Yksi elämäni merkityksellisimmistä hetkistä oli se, kun joitain kuukausia liikkeestä irtautumisen jälkeen tajusin, kuinka edessäni avautuu uusia polkuja kuin haarautuvia verisuonia, Mutanen kertoo.
– Olen aina henkisesti valmistautunut siihen, että urani katkeaa raskausputkeen, enkä oikein vieläkään kykene sisäistämään muita vaihtoehtoja, arkkitehdiksi opiskeleva Myllymäki pohtii.
Äitiys on sekä Mutasta että Myllymäkeä kavahduttanut teema, mutta Myllymäki painottaa, että heidän aktivisminsa tarkoituksena ei ole leimata suurperheiden äitejä.
– Tunnen valtavasti empatiaa heidän jaksamistaan kohtaan. Pyrimme muuttamaan niitä miesten päätöksillä lujitettuja rakenteita, joilla naisten ja muunsukupuolisten elämää kontrolloidaan.
Tarratoimikunta käsittelee ihmisoikeuskysymyksiä pastellivärein
Essi Mutasen ja Senja Myllymäen luotsaama aktivistiryhmä kantaa nimeä tarratoimikunta. Ryhmä tuo esille sitä, että vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluu monia hauraassa asemassa olevia ihmisiä, joiden identiteettiä ja itsemääräämisoikeutta rajoitetaan uskonoppien perusteella.
Tarratoimikunta herättää keskustelua tarroilla, jotka käsittelevät esimerkiksi uskonnonvapautta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä naisen oikeutta määrätä omasta kehostaan. Ryhmä kritisoi vanhoillislestadiolaisten johtoa ja ottaa myös kantaa itsetyydytyksen synnillistämiseen ja seksuaalikasvatuksen rajoittamiseen, jotka rikkovat nuorten seksuaalioikeuksia.
Tarratoimikunta on värvännyt sosiaalisessa mediassa vapaaehtoisia jakajia, joiden tehtävä on levittää tarroja Suviseuroissa.
Mutanen ja Myllymäki organisoivat tarrojen levittämistä Suviseuroissa myös viime vuonna, mutta nyt volyymi on heidän mukaansa moninkertainen. Tarrojen jakajia on noin 330 ja tarroja 20 000 kappaletta. Niiden tilauskulujen kattamiseksi pidettiin alkukesällä julkinen keräys, johon osallistui tarratoimikunnan mukaan useita satoja henkilöitä.
Tarratoimikunnan tämän vuotiset tarrat ovat Senja Myllymäen suunnittelemia. Tarrat eivät haastatteluhetkellä olleet vielä saapuneet painosta, mutta niitä voi selata tarratoimikunnan Instagram-tilillä, joka on aktivismikampanjan keskeisin toteutusalusta.
Senja Myllymäen suunnittelemissa tarroissa esiin nostetut aiheet ovat synkkiä, mutta ne kuvitetaan lempeillä pastelliväreillä, koska ryhmän tavoitteena on herättää empatiaa ja keskustelua. Tarratoimikunta ammentaa omista kokemuksistaan ja käyttää tietoisesti lestadiolaisen yhteisön kieltä, kuten Raamatun jakeita ja saarnoista tuttuja sanontoja.
– Tämä ei ole taistelu vanhoillislestadiolaisia vastaan. Emme syyllistä tai tuomitse kenenkään henkilökohtaista uskoa, vaan asetumme niitä syrjiviä ja haitallisia rakenteita vastaan, jotka pienen ja epädemokraattisesti valitun johtoportaan päätöksellä vaikuttavat noin sataan tuhanteen suomalaiseen, Mutanen kiteyttää.
Toimittajaksi Tampereen yliopistossa opiskeleva Essi Mutanen kokee itsensä ensisijaisesti aktivistiksi. Hän jakaa uskontoon muihin yhteiskunnallisiin teemoihin liittyviä kannanottoja sosiaalisessa mediassa yli 5 000 seuraajalleen nimimerkillä @prinsessamielikki. Mutanen tutustui tarratoimikunnan toiseen perustajaan Senja Myllymäkeen, kun tämä otti häneen yhteyttä Instagramin välityksellä.
Historiallinen vaikuttamiskampanja
Tarratoimikunnan johtohenkilöt ovat liikkeestä eronneita, mutta mukaan kuuluu paljon myös yhteisön jäseniä. Jakajat ovat saaneet tilata tarrat postitse ja pystyvät levittämään niitä huomaamattomasti.
Se on monelle tärkeää, sillä vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä opetettu auktoriteettiusko sekä pelot mielipiteiden mitätöinnistä ja leimatuksi tulemisesta nostavat kynnystä julkisen kritiikin esittämiseen. Mikäli sanoo jotain liian kärkkäästi, menettää asemansa sisäpiirissä.
Toiseutetuksi joutuminen oman yhteisön sisällä on tehokas pelote.
– Uskonoppeja ja sääntöjä arvostelevien henkilöiden tulkitaan herkästi puhuvan sielunvihollisen suulla, jolloin mitään heidän sanomaansa ei kuunnella. Heitä yritetään joko rukoillen ja anteeksipyyntöä vaatien ohjata takaisin oikealle tielle tai sitten heidät suljetaan ulkopuolelle. Toiseutetuksi joutuminen oman yhteisön sisällä on tehokas pelote, Senja Myllymäki pohtii.
Tarratoimikunta on todennut kollektiivisen tarrojen levittämisen hyväksi vaikuttamiskeinoksi, koska se vähentää yksilön riskiä joutua tikun nokkaan. Toiminnassa myös syntyy siltoja liikkeessä olevien ja siitä lähteneiden välille, esimerkiksi kun ryhmäläiset kokoontuvat toistensa luokse yhteisiin “iltakyliin”.
– Ajattelen, että on historiallista, että olemme pystyneet järjestäytymään liikkeeseen kuuluvien ja siitä irtaantuneiden kesken. Yhteistyö sujuu hyvin, kunhan jokaisen uskonnonvapautta ja mielipiteen ilmaisua kunnioitetaan, Essi Mutanen kertoo.
Negatiivista palautetta on toki tullut, mutta tarratoimikuntalaisia lähinnä huvittaa se, kun joku tarrapaketin tilannut merkitsee osoitteeksi helvetin.
– Eivät kestä merivettä sellaiset kommentit, joissa pohditaan, miksi me tuputamme politiikasta vapaaseen tapahtumaan ideologiaa. Vähemmistöt ovat siellä Suviseuroissa joka tapauksessa, me vain ilmaisemme tukemme, Myllymäki sanoo.
Valtaosa Mutasen ja Myllymäen kohtaamasta viestitulvasta on kiitosten täyteistä. Tarratoimikunnan kasvoina heillä on täysi työ seuraajien kysymyksiin ja kannustuksiin vastailemisessa.
Kuvassa näkyvässä vuoden 2024 tarrassa keskityttiin sateenkaarioikeuksiin. Tänä vuonna tarratoimikunta haluaa laajentaa keskustelua käsittelemällä myös ehkäisykieltoa, itsetyydytystä ja seksuaalikasvatuksen rajoittamista.
Lähteminen ei tarkoita, että ei välitä
Essi Mutanen ja Senja Myllymäki kokevat tarratoimikunnan nimissä tehdyn työn merkitykselliseksi, koska siinä heillä on valta määritellä itse oma suhteensa vanhoillislestadiolaiseen kulttuuriin.
Mutanen ja Myllymäki ovat pahoillaan siitä, että entiset vanhoillislestadiolaiset nähdään liikkeen sisällä menetettyinä tapauksina tai sielunvihollisina. Irtautuminen on ravisuttava kokemus, sillä sen yhteydessä yksilö menettää usein sosiaaliset, taloudelliset ja hengelliset turvaverkkonsa.
– Tosi moni, joka lähtee vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä, joutuu kääntämään sille selkänsä. Vaikka sitä ei yhteisössä tai ainakaan sen johdon näkökulmasta nähdä niin, me nimenomaan välitämme ja rakastamme. Ongelmat kuuluvat yhä myös meille, koska liikkeeseen kytkeytyy koko elämämme, meidän sukumme ja lähipiirimme, Mutanen painottaa.
Myllymäki havaitsee vanhoillislestadiolaisuudessa yhteneviä piirteitä moniin uskonyhteisöihin niin kristinuskon kuin esimerkiksi islamin sisällä. Hän toivoo, että suomalaisessa yhteiskunnassa kiinnitettäisiin enemmän huomiota uskontojen nimissä tapahtuviin väärinkäytöksiin:
– Syntyminen osaksi yhteisöä ei ole valinta. Meille on opetettu tietty oppi, jonka käsittely voi vaatia vuosikausien psykoterapiaa. Toivoisin tuoreempaa ajattelua siihen, miten varmistetaan, että uskonnonvapaus ei jyrää ihmisten autonomian ja muiden oikeuksien toteutumisen ylitse.
Muutettu 23.6. klo 17.17 otsikon sanajärjestystä
Vanhoillislestadiolaisten vuosittain pidettävät Suviseurat järjestetään tällä kertaa 27.–30. kesäkuuta Räyskälän lentokentällä Lopella. Niihin odotetaan saapuvan noin 80 000 osallistujaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kantaaottavia tarroja levittävää aktivistiryhmää kehotettiin jäämään pois Suviseuroista – osapuolet päätyivät neuvottelemaan
Ajankohtaista HengellisyysAktivistit haluavat nostaa Suviseuroissa esiin naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeuksia. Nyt juhlien järjestäjä on julkaissut muistutuksen siitä, että mielenilmaukset ja aatteellisen materiaalin jakaminen on tapahtumassa kiellettyä. Suviseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja Markku Kamula kertoo, miksi kiellot ovat tarpeen.
