Kolumni: Pride, pissapullo ja piispojen ohjeet – saisiko vihanpidon jälkeen vähän rauhaa ja rakkautta?
On karua, että kristittyjen on pitänyt oppia ajattelemaan toisistaan kuin viholliskansasta, kirjoittaa Hilkka Olkinuora.
Vanhoillislestadiolaisten megabileissä Suviseuroilla heitettiin äsken pullollinen pissaa vääränlaisten kristittyjen päälle. Sopii toivoa, että kusi on suoraan heittäjän päästä ja helpottaa näin hänen oloaan.
Posin kautta! Ehkä myös siellä nakattu naulallinen lauta voidaan tulkita Kristuksen ristin symboliksi, ja keskisormet ovatkin uusi rauhanmerkki?
Lapset kanavoivat riehumalla ilmapiirin piiloaggressioita, vaikka aikuiset pinnistelevätkin kristillisen kohteliaina. ”Ei me ketään käännytetä pois,” he sanovat bileistään, mutta jättävät mainitsematta, että taivaan juhlista sitten kyllä käännytetään.
On karua, että kristittyjen on pitänyt oppia ajattelemaan toisistaan kuin viholliskansasta, niin kuin suomalaisten venäläisistä nyt: Onhan ne ihmiset ihan ihania, kun ei oteta ideologiaa huomioon.
Lopetettaisiinko keskinäinen räyhä loppuvuodeksi, tai pidettäisiinkö edes tauko?
Toukokuu oli uskovaisten tämänvuotisen vihanäytelmän ja pinnistetyn näköissovun kenraaliharjoitus, aiheena avioliitto. Kirkolliskokous rusikoi ensin piispojen söötin kompromissin, jonka mukaan kirkossa voisi olla sekä mies-nainen-avioliitto että sukupuolittamaton avioliitto.
Piispat terhentyivät uhmakkaasti antamaan asiasta ketterät toimintaohjeet. Ne kuitenkin halkaisivat yhdellä iskulla kirkon hyväksyjiin ja halveksujiin, aivan samoin kuin säälittävä yhdenvertaisuusjulkilausuma ja kämäinen koulutus tekivät Orpon hallituksen sisäisen jakautumisen sekä näkyväksi että naurettavaksi.
Kesäkuu oli sitten varsinaisen vihan kuu. Olihan se Pride! Eikä Pride tyydy olemaan vain rakkautta ja avioliittoja, vaan siinä on kysymys ihmisen arvosta Jumalan lapsena ja oikeuksista yhteisön jäsenenä. Siksi se on myös politiikkaa.
Unkarissa yli satatuhatta ihmistä uhmasi Orbánin kulkuekieltoa, kun taas jenkeissä sateenkariväki kavahti Trumpin kadulle päästämiä verikoiria. Meillä Stubb antoi varovasti suojelevan sormen, mutta ei marssinut esiin koko kättä heiluttaen.
Kuun päätteeksi Turun piispa Mari vielä heitti meidän taistelukoirille puruluun, haasteen siitä, millaisella opetuksella vissit järjestöt saavat pääsyn kirkon muheville lähetysrahoille.
Heinäkuu alkoi nyt. Oltaisiinko jo kiehuttu tarpeeksi? Suomen kesä on kylmä ja vedet viileät. Lopetettaisiinko keskinäinen räyhä loppuvuodeksi, tai pidettäisiinkö edes tauko?
Jos sateenkaarilippu sattui silmiin, niin otettaisiinko Priden aputoiminimeksi rauhoitusmielessä vanha ”Vapautuspäivät”? Nimittäin: Vaikka keskinäisessä kirkollisessa vihanpidossamme heitämmekin poimimiamme raamatunlauseita kusi- tai polttopulloina toistemme niskaan, yhdestä emme voi väitellä: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” Niin maan päällä kuin taivaissa.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tarratoimikunnan aktivistit kokivat syvää turvattomuutta Suviseuroissa – häirintää on havaittu ja se ei ole oikein, myöntää tapahtuman järjestäjä
AjankohtaistaSuviseurojen järjestäjät julkaisivat erillisen muistutuksen toisten kunnioittamisesta. Heidän mielestään Suviseurojen turvatoimet ovat onnistuneet ja riittävät.
