Anna-Mari Kaskisen sanoittamat virret ja laulut tuovat monille voimia ja lohtua.
Juha Vainio -sanoittajapalkinnon saanut Anna-Mari Kaskinen: ”Hengelliset laulut nousevat esiin ehkä juuri silloin, kun elämässä tulee joku iso muutos, suru tai kriisi”
Juha Vainio -palkinto annetaan vuosittain merkittävälle sanoittajalle. Anna-Mari Kaskinen on sanoittanut satoja virsiä ja muita hengellisiä lauluja.
Anna-Mari Kaskinen, miltä Juha Vainio -palkinnon saaminen tuntuu?
– Palkinnon saaminen oli suuri yllätys. En olisi villeimmissä unelmissanikaan kuvitellut saavani sitä. Olen kyllä seurannut, keille Juha Vainio -palkinto on aiemmin annettu. He ovat arvostamiani tekijöitä, jotka ovat tehneet ihmisiin suuren vaikutuksen ja jättäneet jäljen suomalaiseen laululyriikkaan.
– Kun sain Juha Vainio -palkinnon ja aloin sisäistää asian, minulle tuli kiitollinen olo siitä, että kirjoittamani on otettu vastaan. Hengellisillä lauluilla ja virsiperinteellä on paikkansa. Nämä laulut ovat ihmisille tärkeitä tietyissä elämän kohdissa. Hengelliset laulut nousevat esiin ehkä juuri silloin, kun elämässä tulee joku iso muutos tai suru tai kriisi.
– Palkinnonjakotilaisuudessa liikutuin, kun siellä sanottiin, että myös ihmiset, jotka eivät jaa elämänkatsomustani, ovat saaneet elämäänsä voimaa kirjoittamistani lauluista. Kaikilla meillä on elämässä haasteita. Laulut voivat tavoittaa ihmisessä jotain syvempää. Jos sanani rohkaisevat ja vahvistavat, se on hieno asia.
Miten virret sopivat nykyaikaan?
– Olen iloinen, että virsien ja hengellisten laulujen kulttuuri elää edelleen ja toivon, että myös tämän ajan lapsilla olisi tilaisuus oppia niitä. Tapasin 100-vuotiaan kummitätini silloin, kun hän ei enää muistanut paljonkaan asioita, mutta silti hän toisteli jonkun Siionin virren sanoja.
– Ymmärsin, miten tärkeää on, että meillä on sanoja, jotka kulkevat mukanamme jopa tilanteeseen, kun oma muisti alkaa hiipua. Varsinkin vanhemmiten joutuu luopumaan monista asioista. Tarvitsemme sellaisia sanoja, jotka kannattelevat meitä koko elämän ajan.
– Mitä laulun sanoja tämän ajan lapset muistavat? Kun kouluissa kielletään virsien laulaminen, missä he oppivat niitä? Vastuu siirtyy enemmän lähi-ihmisille, jotka ovat lapsen ympärillä. Isovanhemmat ja vanhemmat voivat viedä lapsia joulukirkkoon ja erilaisiin tilanteisiin, joissa oppii sekä vanhoja että uusia virsiä.
– Virsien perintö on niin arvokas vuosisatojen takaa, että siitä ei pitäisi luopua. Vaikka kuinka hyviä uusia lauluja syntyy, vanhojen ja uusien pitäisi saada elää rinnakkain.
Missä opit virsien tekemisen?
– Anna-Maija Raittila oli kuullut sanoittamani Afrikkalaisen gospelmessun lauluja ja kertoi, että vuoden 1986 virsikirjaan tarvittaisiin uusia lasten ja nuorten virsiä. Virsikirjaan päätyi seitsemän kirjoittamaani virttä. Myöhemmin olin monta vuotta työryhmässä, jossa sain läheltä seurata Raittilan, Pekka Kivekkään ja Niilo Rauhalan työskentelyä ja heidän suhtautumistaan virsiin. Heistä jäi minulle mieleen valtava nöyryys.
Virsien sanoittaminen on palvelutehtävä.
– Lauloimme teossa olevia virsiä aina monta kertaa peräkkäin. Niilo halusi usein ”vielä muokata”. Anna-Maija iloitsi uusista virsistä, joissa käytettiin tuoreita ilmaisuja. Virsiteksteissä piti käyttää hyvää kieltä ja niistä piti tulla mahdollisimman ymmärrettäviä. Sanojen tuli soida yhdessä sävelen kanssa.
– Kukaan heistä ei ollut sellainen, että ”minä olen suuri virsirunoilija”. Heidän tekemisestään ymmärsin, että tässä palvellaan ihmisiä ja kirkkoa. Virsien sanoittaminen on palvelutehtävä.
Anna-Mari Kaskisen mielestä tarvitsemme sanoja, jotka kannattelevat meitä läpi elämän.
Mistä löydät sanat runoihisi?
– Löydän sanoja mistä vain. Ne tulevat vastaan. Esimerkiksi tänään tapasin ikäihmisen, jolla oli suuri suru. Mietin sanoja, joilla voisin tukea häntä. Myös luonto on minulle tärkeä, ja se, miten luonnossa heijastuvat ihmisen elämänkaaren eri vaiheet.
– Usein ihmiset tulevat pyytämään minulta tekstiä jostakin aiheesta. Kerran tuntematon mies tuli sanomaan, että tee joskus laulu itkemättömistä itkuista. Hän sanoi, että hänen sisällään on niin paljon niitä. Hän ei selittänyt enempää. Jäin miettimään miehen sanoja, ja ajattelin, että tuossa on tärkeä aihe. Kaikilla meillä varmaan on itkemättömiä itkuja sisällämme. Kirjoitin tekstin, ja Petri Laaksonen sävelsi sen.
– Ihmiset pyytävät minulta runoja erilaisiin elämän hetkiin: iloon ja suruun. Yritän samaistua heidän tilanteeseensa ja välillä sanoitus syntyy nopeastikin. Tai sitten kirjoittelen muistiin jotain ajatuksia, joista voin jatkaa myöhemmin.
Mikä omista lauluteksteistäsi on itsellesi tärkein?
– Nuorena mietin paljon kuolemaa. Menin rippikouluun tiettyjen kysymysten kanssa ja sain vastaukset niihin. Oli kuitenkin vaikea valmistautua tulevaisuuteen, kun tuntui, että elämä on epävarmaa ja mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Kaiken ylle tuli musta varjo. Olen varmaan aika monissakin lauluissa käsitellyt tätä teemaa, mutta yksi niistä on Sinun varaasi kaiken laitan.
– Laulussa kerrotaan siitä, että emme ole yksin tässä maailmankaikkeudessa, vaikka moni asia voi pudottaa pimeyteen. Emmekä ole kohtalon heiteltävinä, vaikka emme aina ymmärrä, mitä meille tapahtuu. Välillä olemme pimeydessä. Uskomme ei kuitenkaan ole tunteista kiinni, vaan siellä pimeässä yössäkin Jumala on kanssamme.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suvi Teräsniska on laulanut ihmisille alle kaksivuotiaasta – nyt hän laulaa lapset uneen ja vanhukset viimeiselle matkalle
HengellisyysSuvi Teräsniskan iltalaulut soivat kodeissa, päiväkodeissa ja saattohoidossa, mutta omat lapset eivät niitä kuuntele. Yhtä virttä hän lauloi mummulleen jo vaippaikäisenä.
