Psykologi ja väitöskirjatutkija Anne Haikolan mukaan usko voi auttaa anteeksiannon prosessissa.
Anteeksiannon prosessia tutkinut psykologi Anne Haikola: ”Itseään ei voi pakottaa antamaan anteeksi, mutta anteeksiantoon on mahdollista pyrkiä”
Uskonnollisuudella ja henkisyydellä näyttää olevan yhteys kykyyn antaa anteeksi, mutta helppoa se ei silti välttämättä ole.
Olenko saanut anteeksi? Olenko pyytänyt anteeksi? Olenko antanut anteeksi? Näitä kysymyksiä saattohoitajat ovat sanoneet ihmisten kuolinvuoteellaankin pohtivan, kertoo psykologi Anne Haikola. Hän tekee tällä hetkellä väitöskirjaa anteeksiannosta Itä-Suomen yliopistossa.
Ihmiset pyrkivät anteeksiantoon erilaisista syistä. Yksi tärkeimmistä syistä on se, että he haluavat säilyttää tietyn ihmissuhteen elämässään, ja anteeksiantamattomuus tuhoaisi sen. Toinen yleinen syy on se, että ihminen haluaa itse voida paremmin.
Aina anteeksiannon syyt eivät ole hyväntahtoisia. Anteeksianto voi toimia esimerkiksi kostona.
– Osa haluaa kostaa niin, että näyttää loukkaajalle, että on antanut anteeksi.
– Joku taas saattaa haluta korottaa itsensä toisen yläpuolelle, jotta saa kokea olevansa parempi kuin toinen, Haikola sanoo.
Joskus ihmiset ulkoistavat koston ylemmälle taholle.
– Joku voi ajatella, että Jumala tai karma rankaisee pahantekijää. Tämä ajatus sitten palvelee omaa anteeksiantoa.
Ihmisillä on taipumus kokea itsensä uhriksi
Anteeksi antaminen on vaikeaa meille kaikille. Anteeksianto on usein sitä haastavampi prosessi, mitä suuremmasta loukkauksesta on kyse.
– Ihmismieli on rakentunut niin, että välitön reaktiomme on usein anteeksiantamattomuus. Anteeksianto vaatii sen sijaan työstöä, Anne Haikola sanoo.
– Loukatuksi tuleminen voi herättää vihaa, katkeruutta, ahdistusta tai kehollista vastenmielisyyttä. Juuri nämä reaktiot tekevät anteeksiannosta vaikean.
Anteeksianto vaatii monesti toisten apua. Osa saattaa tarvita myös ammattiapua.
Anteeksiantoa vaikeuttaa myös se, että ihmisillä on usein mielessään jonkinlainen ihannekuva siitä, kuinka asioiden kuuluisi tapahtua. Jos ideaalin ja todellisuuden välillä on leveä kuilu, anteeksianto on usein vaikeaa, koska ihminen kokee, etteivät asiat ole sujuneet oikeudenmukaisella tavalla.
– Meillä ihmisillä on myös taipumusta kokea itsemme uhriksi. Jäämme helposti jumiin siihen, että meille on tehty väärin ja syyttelemme olosuhteita tai muita ihmisiä.
Loukattu ihminen ei kykene tarkastelemaan loukkausta objektiivisesti. Tällöin teot tai lausutut sanat voi olla helppo tulkita pahantahtoisiksi, vaikka loukkaaja itse saattaa nähdä asian johtuvan esimerkiksi olosuhteista, ei hänestä. Sama objektiivisuuden vaikeus koskee toisaalta myös loukkaajaa. Eri ihmisten tulkinnat samasta tilanteesta voivat poiketa toisistaan suuresti.
Anteeksianto saattaa vaatia ammattiapua
On mahdotonta pakottaa itseään antamaan anteeksi, mutta anteeksiantoa kohti on mahdollista pyrkiä. Anne Haikolan mukaan keskeistä anteeksiannon prosessissa on se, että ihminen käy läpi tapahtunutta.
– On tärkeää, että ihminen uskaltaa olla rehellinen itselleen pohtiessaan tapahtumien kulkua ja sitä, mitä itselle pyhiä arvoja loukkaus rikkoi. On myös tärkeää antaa itsensä olla hetkellisesti rikki loukkauksesta. Se ei toimi, että menee suoraan eteenpäin ja yrittää unohtaa.
– Anteeksianto vaatii monesti toisten apua. Osa saattaa tarvita myös ammattiapua.
Anteeksianto saa uusia näkökulmia elämänkokemusten myötä.
Anteeksiannon prosessia on tutkittu vain vähän. Anteeksiannon prosessi näyttäisi kuitenkin menevän jotakuinkin niin, että loukatun ajatukset kiinnittyvät aluksi loukkaajaan ja hänen tekoihinsa. Sen jälkeen prosessi kääntyy loukattuun itseensä ja hänen arvoihinsa. Anteeksiannosta tulee itsereflektion prosessi.
– Joitakin ihmisiä voi auttaa myös se, että he pystyvät ymmärtämään loukkaajaa ja sitä, millaisia tekijöitä teon taustalla on. Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyy itse loukkauksen.
Anteeksianto on Haikolan mukaan elämänmittainen prosessi, ja se ottaa erilaisia muotoja eri aikoina.
– Anteeksianto saa uusia näkökulmia elämänkokemusten myötä. Kehitymme koko ajan ihmisinä, ja kymmenen vuoden päästä loukkaus näyttää erilaiselta kuin silloin, kun se tapahtui.
Uskonnolla yhteys anteeksiantoon
Uskonnollisuudella ja henkisyydellä näyttää olevan yhteys kykyyn antaa anteeksi.
– Se ei kuitenkaan mene automaattisesti niin, että jos ihmisellä on uskonnollinen vakaumus, hän antaa anteeksi, Anne Haikola sanoo.
Suhde korkeampaan voimaan voi kuitenkin Haikolan mukaan tukea anteeksiantoa.
– Rukoileminen tai henkilökohtainen suhde ja yhteys Jumalaan voivat tukea anteeksiantoa. Myös Raamatun opit ja jakeet voivat olla merkityksellisiä ja tukea anteeksi antamista.
– Myös armon kokemus ja kokemus siitä, että on itse anteeksiannettu, voivat olla asioita, jotka tukevat loukattua antamaan anteeksi.
Anteeksi antaneilla ihmisillä on tutkitusti parempi omanarvontunto ja vahvempi kokemus elämän tarkoituksellisuudesta
Anteeksiannon jälkeen monet kokevat helpotuksen ja vapautuksen tunnetta. Anteeksiannon on todettu laskevan verenpainetta ja laukaisevan lihasjännityksiä. Anteeksiannolla on yhteyksiä myös parempiin yöuniin.
Anteeksiannolla on todettu olevan yhteyksiä parempaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin sekä tyydyttäviin ihmissuhteisiin.
– Lisäksi anteeksi antaneilla ihmisillä on tutkitusti parempi omanarvontunto ja vahvempi kokemus elämän tarkoituksellisuudesta, Haikola kertoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Vihataakan tilalle ovat tulleet lempeys, kepeys ja vapauden tunne” – Tarja Ruohonen antoi väkivaltaiselle isälleen anteeksi 57 vuoden jälkeen
Hyvä elämäKun Tarja Ruohonen antoi viimein anteeksi isälleen, hän vapautui nauttimaan elämästä.
