Puheenvuorot

Helin: Annan anteeksi itseni takia

Emme voi muuttaa mennyttä, mutta voimme muuttaa omaa suhtautumistamme siihen, miten menneisyys meni.

14.09.2022 13:40
Sari Helin

Minä kostan. Minä näytän. Minun ylitseni ei kävellä eikä minua petetä. Ihmisen mieli vaatii tasoitusta kärsimästämme vääryydestä. Me emme oikeasti halua antaa anteeksi, mutta meidän pitää itsemme tähden.

Edesmenneet ihmissuhteet ovat niitä, joissa anteeksiantamisen kykyä koetellaan. Ihmissuhteen raunioon on väliaikaisesti tyydyttävää jäädä hautomaan kostoa ja vihaamaan. Moni jää vihavaiheeseen kymmeneksi vuodeksi tai lopuksi elämää niin, ettei koskaan anna entiselle puolisolle anteeksi.

Jos parisuhteesta jää lapsia, lasten kautta voi kostaa loputtomasti. Lapsille voi haukkua toista vanhempaa, lasta voi estää näkemästä toista vanhempaa tai lapselle voi välittää kaiken aikuisten välisen vihanpidon suodattamattomana kunnes lapsi tulee hulluksi tai kasvaa vihaavaksi aikuiseksi. Lapsen voi myös unohtaa kokonaan elämästään koston nimissä. Joka viikko Suomessa vaihtaa vanhemman luota toisen luo lapsia, jotka eivät saa pitää äidin luona vaatteita, jotka on ostettu isän luokse. Lapsen vaatteissa ei saa tuoksua yhteinen perhemenneisyys, siksi niitä ei saa käyttää. Lapsi joutuu antamaan viikottain anteeksi vanhempiensakin puolesta.

Kun minun ei tarvitse todistaa olevani oikeassa, voin keskittyä hyvään.

Milloin sinä langetit ankaran tuomion jopa vähäpätöisestä asiasta? Vannoit, ettet ainakaan pidä yhteyttä pitkään aikaan, ettet vastaa viestiin, ettet mene käymään, et puhu, et ainakaan tee mitään lähentymisen elettä. Samaan aikaan kun itse tuomitsemme, odotamme muilta anteeksiantoa ja sitä, että toinen sanoo ”älä nyt".”

Me jäämme vatvomaan mennyttä, koska toivomme, että entisyys olisi mennyt toisella tavalla. Mutta mennyt on mennyttä. Me emme voi muuttaa sitä, vaikka kuinka haluaisimme. Ainoa, mitä voimme muuttaa, on oma reaktiomme siihen, miten menneisyys meni. Antamalla anteeksi voit keskittyä hyvään elämässä. Se on juuri sen arvoista.

Anteeksianto on paljon suurempi lahja itselleni kuin hänelle, jolle olen antanut anteeksi. Anteeksi antamalla pääsen eteenpäin elämässä ja jätän sonnan tunkioon. Kun minun ei tarvitse todistaa olevani oikeassa, voin keskittyä hyvään. Se ei tarkoita sitä, että ylitseni voi kulkea tai etten pysty asettamaan rajoja. Antamalla anteeksi vapautan ennen kaikkea ja ensisijaisesti itseni kohti uutta ja parempaa, kohti valoa.

Kirjoittaja on äiti ja Huono Äiti -yrityksien vetäjä.