Tommy Hellsten yritti pärjätä syyllisyyden ja häpeän kanssa hankkimalla itselleen mainetta ja kunniaa työelämässä. ”Ne olivat alkoholistiperheessä kasvaneen selviytymisstrategioita”.
Terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten on joutunut käsittelemään anteeksiantoa suhteessa lapsuuteensa, elämään ja Jumalaan – ”Äitini oli ihminen, joka ei koskaan antanut mitään anteeksi”
Häpeä sabotoi ja estää ihmistä olemasta armollinen itseään kohtaan ja antamasta itselleen anteeksi, Tommy Hellsten sanoo.
Jos ihminen jää vaille anteeksiantoa, hänet tuomitaan rakkaudettomuuteen. Silloin tuntuu, ettei itsellä ole enää ihmisarvoa, sanoo teologi, terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten.
– Teko voi olla väärä, eikä sitä tarvitse hyväksyä, mutta anteeksianto säästää ihmisen ja hänen ihmisarvonsa. Anteeksiannon saaminen palauttaa meidät rakkauteen.
Hellsten tietää, millaista elämä on, kun on tuomittu olemaan syyllinen. Kun Hellsten jäi lapsena kiinni kepposista tai virheistä, kukaan ei vapauttanut häntä väärän teon aiheuttamasta syyllisyydestä.
– Äitini oli ihminen, joka ei koskaan antanut mitään anteeksi. Niinpä minä jäin pysyvästi syylliseksi.
– Sisälleni rakentui eräänlaisia syyllisyystaskuja, joihin syyllisyys pesiytyi.
Hellstenin elämä sujui muuten hyvin, mutta aika ajoin syyllisyystaskut aukesivat, kun eteen tuli jokin lapsuuden kokemuksia muistuttava tilanne.
– Tunsin taas olevani syyllinen. Koin olevani syyllinen jopa asioihin, joiden kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä, Hellsten kertoo.
Kauhujen kautta sisäiseen rauhaan
Syyllisyytensä ja siitä juontuvan häpeän kanssa Tommy Hellsten pärjäsi hankkimalla itselleen mainetta ja kunniaa työelämässä. Oma ihmisarvo rakentui pitkälti sille, kuinka menestynyt hän oli.
– Minulla oli pakonomainen tarve olla briljantti, huikea ja menestyvä. Ne olivat alkoholistiperheessä kasvaneen selviytymisstrategioita.
– Monesti on niin, että kun ihminen kokee olevansa huono, hän ei uskalla tunnustaa heikkouttaan vaan pyrkii olemaan hyvä kaikessa. Silloin vahvuus ja hyvyys perustuvat heikkouden kieltämiseen.
Sitten Hellsten ja hänen silloinen puolisonsa Carita Hellsten joutuivat talousvaikeuksiin. Romahdus pakotti Hellstenin tarkastelemaan, mitä menestyksen alta löytyi.
– Minut tiputettiin lapsuudessa syntyneeseen mitättömyyden, riittämättömyyden ja huonouden tunteeseen, jonka päälle olin rakentanut selvitymisstrategiani.
– Minun oli pudottava kauhuun ja tuhoon. Se oli pahinta ja parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut.
Hellsten löysi itsestään ”sen mikä on totta” ja pääsi kiinni omaan haavoittuvuuteensa ja heikkouteensa.
Häpeä on rakkaudettomuuden seurausta
Häpeä sabotoi ja estää ihmistä olemasta armollinen itseään kohtaan ja antamasta itselleen anteeksi, Tommy Hellsten sanoo.
– Häpeä estää ihmistä katsomasta sitä raadollisuutta, joka meissä kaikissa väistämättä on. Häpeä muuttaa heikkouden huonoudeksi ja inhimillisyyden epäonnistumiseksi.
Häpeä on itseen kohdistuneen rakkaudettomuuden seurausta.
Ihmisen, joka ei ole lapsena saanut osakseen rakkautta, on vaikea rakastaa itseään aikuisena.
– Tällöin rakkaus pitää niin sanotusti keksiä ja opetella itse, koska sitä ei ole omissa minuuden rakenteissa.
Pidämme itseämme syyllisinä niin kauan, kun emme armahda itseämme emmekä anna itsellemme anteeksi.
Hellsten on saanut itse kokea myös sen, miten lapsena rakkautta vaille jäänyt voi saada rakkauden kokemuksen parisuhteesta tai uskosta.
– Kun ihminen saa kokea rakkautta, hän ei enää murennu nähdessään heikkouden itsessään. Silloin hän vapautuu myöntämään omat virheensä ja uskaltaa katsoa omaa syyllisyyttään. Hän vapautuu syyllisyyteen.
Tästä voi seurata myös vapauttava anteeksianto.
– Pidämme itseämme syyllisinä niin kauan, kun emme armahda itseämme emmekä anna itsellemme anteeksi.
Kun Tommy Hellstenin vaimo kuoli yllättäen kahdeksan vuotta sitten, Hellsten kysyi Jumalalta, miksi minun piti kokea vielä tämäkin.
Katkeruus on valinta
Tommy Hellsten on joutunut käsittelemään anteeksiantoa suhteessa lapsuuteensa, elämään ja Jumalaan.
Kun Hellstenin vaimo Carita kuoli yllättäen kahdeksan vuotta sitten, Hellsten esitti Jumalalle kysymyksen: miksi minun piti kokea vielä tämäkin?
– Lähes saman tien tein itselleni vastakysymyksen: miksi ei? Kaikenlaista kamalaa tapahtuu ihmisille, miksi ei myös minulle.
– Se kysymys katkaisi siivet katkeruudelta, joka jo lähti tarjoamaan itseään minulle.
Hellsten ajattelee, että katkeruus ei koskaan tapahdu ihmiselle, vaan ihminen valitsee katkeruuden.
– Jotta ihmisen ei tarvitse valita katkeruutta, hänen pitää tunnistaa ja pystyä erottamaan toisistaan se, että hän on katkera jostakin, mutta hän itse ei ole katkeruus.
Kun ihminen ei samastu katkeruuteen, hän kykenee tarkastelemaan sekä omaa tunnettaan että tapahtunutta vääryyttä matkan päästä.
– Ihmisen elämä muuttuu siinä hetkessä, kun hän siirtyy tapahtumien tai muiden ihmisten tutkimisesta itsensä tutkimiseen. Itseään tutkimalla syntyy tietoisuutta, ei toisia tutkimalla.
Tommy Hellstenin Enää en pelkää -kiertue Tikkurilan kirkossa la 11.5. klo 16. Liput ennakkoon 32,50 euroa Ticketmasterista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Vihataakan tilalle ovat tulleet lempeys, kepeys ja vapauden tunne” – Tarja Ruohonen antoi väkivaltaiselle isälleen anteeksi 57 vuoden jälkeen
Hyvä elämäKun Tarja Ruohonen antoi viimein anteeksi isälleen, hän vapautui nauttimaan elämästä.
