null Kierrätä anteeksi antamista ja tunnista sisimmässä piilevä katkeruus – Jeesus antoi anteeksi tavalla, joka ei ohita ihmisen vastuuta

Kierrätä anteeksi antamista ja tunnista sisimmässä piilevä katkeruus – Jeesus antoi anteeksi tavalla, joka ei ohita ihmisen vastuuta

Hilkka Olkinuoran ja Daniel Nylundin mukaan Jeesus antoi anteeksi antamisen mallin, joka on samalla kertaa velvoittava ja vapauttava.

Tutustuttuaan Kirkko ja kaupungin sovintoa ja anteeksiantamista koskevan lukijakyselyn vastauksiin pappi, toimittaja ja kirjailija Hilkka Olkinuora kiteyttää niiden sisällön napakaksi elämänohjeeksi: ”Anna anteeksi, jos voit.” Sen sanottuaan hän kuitenkin jatkaa:

– Sen, minkä annat anteeksi, muistat aina. Ihminen rimpuilee, pinnistelee ja antaa lopulta anteeksi ja se on hyvä. Mutta se, että asia tulee kokonaan unohdetuksi, on armoa, Jumalan työtä.

Kirkossa anteeksiantamus on läsnä ripissä sekä jumalanpalveluksen synninpäästössä, jossa pappi julistaa sanankuulijoiden synnit anteeksi. Vapauttavia sanoja edeltää synnintunnustus, jossa ihminen tunnustaa rikkoneensa Jumalaa vastaan ajatuksin, sanoin ja teoin.

Tavallisille ihmisille on Olkinuoran mukaan tullut ongelmaksi se, että kirkko edellyttää ihmiseltä katumusta ja syyllisyydentuntoa. Myös Jeesuksen esittämä jopa viholliselle anteeksi antamisen vaatimus mietityttää monia.

Janoamme ehdotonta anteeksiantoa, mutta toivumme kuitenkin syyllisyydestämme parhaiten toimimalla.
– Hilkka Olkinuora

Jeesuksen mukaan vääryyksien anteeksi antaminen toisille ihmisille on Jumalan osoittaman armon ja anteeksiantamuksen edellytys. Tämä opetus kuuluu esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa sekä vertauksessa ankarasta palvelijasta, joka saa kuninkaalta anteeksi valtavan velan, mutta toimittaa työtoverinsa velkavankeuteen melko vähäisen saatavan vuoksi. Jeesus nosti vaatimustasoa vielä lisää opettamalla, että anteeksiannon tulisi lähteä ”kaikesta sydämestä”.

Olkinuora pohtii, asettaako Jumala anteeksiannolle laatu- ja määrävaatimuksia, jotka ihmisen on täytettävä. Onko anteeksiantamisen vaatimus Jumalan asettama pelote, joka saa ihmisen armahtamaan toisia pelastaakseen itsensä?

– Tällainen ajattelu tekee katumuksesta ja anteeksi antamisesta toisille Jumalan armon ehtoja. Ehdollinen armo on kuitenkin oksymoroni eli itsensä kumoava käsitteellinen ristiriita, Olkinuora sanoo.

– Ihminen rimpuilee, pinnistelee ja antaa lopulta anteeksi ja se on hyvä. Mutta se, että asia tulee kokonaan unohdetuksi, on armoa, Jumalan työtä, Hilkka Olkinuora sanoo.

– Ihminen rimpuilee, pinnistelee ja antaa lopulta anteeksi ja se on hyvä. Mutta se, että asia tulee kokonaan unohdetuksi, on armoa, Jumalan työtä, Hilkka Olkinuora sanoo.

Hilkka Olkinuora päätynyt siihen, että anteeksi antaminen ja saaminen on pohjimmiltaan paradoksi. Oikeudenmukaisuus edellyttää sitä, että anteeksiantamukseen kuuluu sovitus ja syyllisyydentunto, mutta samalla Jumala antaa anteeksi ilman ehtoja. Joskus sovinnon prosessissa pitää myös käsitellä rikosta ja rangaistusta sekä vallan ja vastuun kysymyksiä, jotta anteeksi antamisesta tulisi totta.

– Janoamme ehdotonta anteeksiantoa, mutta toivumme kuitenkin syyllisyydestämme parhaiten toimimalla. Katumuksen ja parannuksenteon vaatiminen anteeksiannon ehtona olisi yhtä väärin kuin parannuksenteon kieltäminen. On psyykkisesti välttämätöntä, että vääryyden tekijä saa mahdollisuuden korjata ja hyvittää tekonsa, Olkinuora sanoo.

Älä ryhdy anteeksi antamisen päätepysäkiksi

Ystävyyden Majatalo -yhteisön johtaja, sovintokonsultti ja kirjailija Daniel Nylund pysähtyy pohtimaan evankeliumin kohtaa, jossa ristille naulittu Jeesus pyytää Jumalaa antamaan surmaajilleen anteeksi.

– Jeesus ei siinä tilanteessa julistanut omaa anteeksiantoaan, vaan pyysi: ”Isä, anna sinä heille anteeksi.” Ehkä siinä oli sellainen hetki, jossa anteeksi antaminen ei irronnut hänen omasta sydämestään.

Nylund löytää evankeliumeista ”tuiman ja ankaran” anteeksiannon esimerkin. Osoittaessaan armollisuutta ihmisille Jeesus poikkeuksetta myös vastuutti heitä. Tämä näkyi erityisesti Jeesuksen kohtaamisissa oman aikansa taloudellisen ja uskonnollisen eliitin kanssa.

Antamalla ihmisten syntejä anteeksi Jeesus kyseenalaisti silloisen uskonnollisen järjestelmän, joka oli ominut itselleen anteeksiannon monopolin ja jonka sääntöjen noudattamiseen monilla ei ollut varaa. Fariseuksia hän kehotti menemään koteihinsa ja pohtimaan, mitä armahtavaisuus tarkoittaa.

– Jos anteeksi antaminen ei vastuuta toista mistään, anteeksi antajasta tulee tahtomattaan kaltoin kohtelun mahdollistaja, Nylund korostaa.

Kostonhaluisella ihmisellä on voimakas tunne oikeudenmukaisuudesta, mutta hän näkee sen vääristyneesti.
– Daniel Nylund

Vastuun ja anteeksiannon välinen yhteys näkyi Nylundin mukaan myös siinä, että Jeesus kehotti seuraajiaan anteeksiantavaisuuteen. Jeesuksen ajan Palestiina oli heimoyhteiskunta, jossa ihmisellä oli velvollisuus pitää joitakin toisia vihollisina. Jeesus asettui tätä vastaan ja opetti, että ihminen ei ole sidottu armottomuuteen ja koston kierteisiin.

Soveltaessaan Jeesuksen opetusta tähän päivään Nylund kiinnittää huomiota ihmisten väliseen epäluottamukseen ja toisen etäällä pitämiseen. Hänen kokemuksensa mukaan ne ovat usein oireita siitä, että jotakin on pyytämättä ja antamatta anteeksi.

– Jeesus opetti, että meidän ei tulisi pitää itseämme anteeksi antamisen päätepysäkkinä, koska silloin mitätöimme sen, mitä olemme saaneet Jumalalta. Hänen valtakuntansa rakentuu edelleen kierrätetyn anteeksi antamisen varaan.

Nylundin mukaan evoluutio on antanut ihmiselle hyvät eväät kostamiseen, mutta anteeksiantamus tulee meihin toisesta maailmasta. Ihminen ei ole anteeksiantamisen perimmäinen lähde, vaan kaikki pohjautuu Jumalan armollisuuteen. Anteeksiannon kokeminen luo pohjan sille, että pystymme antamaan toisille anteeksi.

Olkinuoran tavoin Nylund korostaa anteeksi antamisen ja oikeudenmukaisuuden yhteyttä.

– Katkeruudesta vapaan ihmisen oikeuden tunto on selkeämpi kuin kostonhaluisen. Kostonhaluisella ihmisellä on voimakas tunne oikeudenmukaisuudesta, mutta hän näkee sen vääristyneesti. Vasta armollisina olemme vapaita.

Taakse jättämisen taito tekee elämästä hyvän

Anteeksi antamisen haasteen pohtiminen palauttaa Hilkka Olkinuoran vuosien takaiseen tilanteeseen, jossa hän ei pystynyt antamaan Jumalalle anteeksi. Kun Olkinuoran vauva kuoli vain 63 päivän ikäisenä, kesti seitsemän vuotta, ennen kuin hän pystyi rukoilemaan Isä meidän -rukouksen sanat ”tapahtukoon sinun tahtosi”.

Piilevän katkeruuden tunnistaa Olkinuoran kokemuksen mukaan siitä, että ihminen voi huonosti. Hän ei viihdy omissa nahoissaan tai toisten ihmisten seurassa ja pelkää ajan kulumista, eli siis elämää tai kuolemaa.

– Tällaiset oireet saattavat kertoa siitä, että anteeksi antaminen on ajankohtaista. Täytyy alkaa ratkaista näitä asioita, vaikka se tekee kipeää, Olkinuora sanoo.

Olkinuoran mukaan katkeruudesta, vihasta ja pettymyksestä voi tulla ihmisen minuuden rakennuspuita. Silloin niiden poistaminen liian nopeasti voi olla vahingollista.

– Ihminen voi romahtaa, jos häneltä viedään hänen vihansa.

Kun katsomme ympärillemme, kaikki ovat tietävinään, mitä tekevät, mutta todellisuudessa useimmat ovat sokeita yhteisölliselle julmuudelle.
– Daniel Nylund

Huonosti voiminen saattaa johtua myös syvästä pettymisestä itseen. Olkinuora toteaa, että ihminen, joka ei pysty antamaan itselleen anteeksi, alkaa riutua ja lakkaa elämästä.

Tampereen yliopiston tervaskantotutkimuksessa selvitettiin, mikä saa yli 90-vuotiaat ihmiset kokemaan elämänsä hyväksi. Näiden ihmisten salaisuus oli ennen muuta taakse jättämisen taito.

– Asiat otetaan vastaan, ne eletään ja niistä opitaan – ja sen jälkeen ne jätetään tien oheen. Meistä kukaan ei jaksa kantaa elämämme loppuun asti kaikkea sitä, mitä elämä meille sälyttää, Olkinuora sanoo.

– Jeesus opetti, että meidän ei tulisi pitää itseämme anteeksi antamisen päätepysäkkinä, koska silloin mitätöimme sen, mitä olemme saaneet Jumalalta, Daniel Nylund sanoo.

– Jeesus opetti, että meidän ei tulisi pitää itseämme anteeksi antamisen päätepysäkkinä, koska silloin mitätöimme sen, mitä olemme saaneet Jumalalta, Daniel Nylund sanoo.

Anteeksianto tekee rehelliseen itsetutkistelun mahdolliseksi

Jeesuksen osoittama anteeksiantamus mahdollistaa Daniel Nylundin mukaan rehellisen itsetutkistelun. Oman pimeyden kohtaaminen on mahdollista, koska kristitty luottaa siihen, että hän kohtaa samalla armahtajansa.

– On vaikea löytää sellaista lokeroa, jossa olisimme viattomia, Nylund sanoo.

Nylund uskoo, että jokainen ihminen on ollut joskus osallisena systeemisessä hylkäämisessä, vähintäänkin passiivisen ja ymmärtämättömän sivustakatsojan roolissa. Olemme esimerkiksi ohittaneet tilanteita, joissa emme ole puolustaneet juorun kohteeksi joutunutta.

Hylätylle tällainen kokemus voi olla kuin kuolemantuomio: ihmisen ohi ja läpi katsotaan, hänet on julistettu ei-keneksikään. Pohdinta palauttaa ajatukset Nylundin tilanteeseen, jossa Jeesus pyysi Jumalaa armahtamaan teloittajiaan.

– Jeesus rukoilee anteeksiantamusta myös niille, jotka eivät tiedä, mitä tekevät. Kun katsomme ympärillemme, kaikki ovat tietävinään, mitä tekevät, mutta todellisuudessa useimmat ovat sokeita yhteisölliselle julmuudelle.

Hilkka Olkinuora löytää evankeliumeista kolme erilaista mallia sille, miten Jeesus antaa ihmiselle anteeksi sellaisessa mielessä, joka liittyy ihmisen pelastumiseen.

Pietari sai Jeesuksen kieltämisen anteeksi tunnustettuaan tekonsa ja kaduttuaan sitä. Ristillä Jeesuksen puoleen kääntynyt pahantekijä sai anteeksi tunnistettuaan Jeesuksen ja oman rikkonaisuutensa.

– Kolmatta mallia kutsun lampaan vaihtoehdoksi. Siinä Jeesus on hyvä paimen, joka hakee sinut joka tapauksessa kotiin, kun olet riittävän yksin ja peloissasi. Ilman mitään edeltävää tiedostamisen prosessia oletkin Jeesuksen sylissä. Tämä on minusta kaikkein ihanin anteeksianto.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi