Selostaja Antero Mertaranta kertoo, että seurakunnassa sai olla nuori omine vaikeuksineen, ei tuomittu. Armo on hänelle ykkösasia. Sitä hän kaipaa myös ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
Selostaja Antero Mertaranta: ”Kaikki elämäni arvot olen saanut seurakuntanuorista, urheilusta en halua puhua mitään!”
Antero Mertaranta tietää olevansa julkinen eläin, mutta sillä ei ole mitään merkitystä hänen elämälleen. Hän tekee työnsä ja poistuu yksityisyyteensä.
Selostajalegenda Antero Mertaranta valottaa nyt ensi kertaa julkisuudessa, millainen ihminen hän on sisimmässään ja mikä hänelle on elämässä tärkeää. Hän on aiemmin kieltäytynyt kaikista haastatteluista, koska “valokuviin pitäisi laittaa selostajan luurit päähän”.
– En laita! En halua puhua urheilusta, koska minua ei kiinnosta puhua urheilusta.
Niukan ja levottoman nuoruuden Heinolassa elänyt mies on puurtanut polkunsa sukunsa energialla. Isä oli evakko, eli Mertarannalla on karjalaiset juuret.
Saman tien Mertaranta kertoo, että hänen suhteensa isäänsä oli ”nolla – tai alta nollan”.
– Vanhempani erosivat, kun olin pieni. Isä oli aikansa narsisti, joka piittasi vain itsestään. Ei yhteydenpidosta mitään tullut. Äiti kasvatti minut ja siskoni, kun isä häipyi. Äiti oli hyvä ja huolehtivainen, mutta ei hän jaksanut jokaista askeltani vahtia. Ei se elämä paljon naurattanut, jos ei itkettänytkään.
– 12-vuotiaana aloin jakaa kukkapaketteja. Ajoin pyörällä ympäri Heinolaa, ja sain markan paketilta. Äidiltä oli turha rahaa pyytää, koska sitä ei ollut.
Mertaranta kuvaa, miten katkeruuden rajoilla mentiin.
– Kun oli teininä se tunne, että kaikki saavat kaikkea ja minä en saa mitään.
Musikaalisesti lahjakas Antero perusti koulukavereidensa kanssa bändin. Kun soittimia olisi pitänyt hankkia, millä ostat? Hän alkoi jakaa aamulehtiä.
Äiti kasvatti Antero Mertarannan ja hänen siskonsa, kun isä häipyi. Elämä oli niukkaa. Mertaranta oppi tekemään asioita itse.
Mertarannalle kasvoi tällaisesta nuoruudesta härkäpäisyys.
– Olen oppinut sen, että en halua enkä ota mitään ilmaiseksi. En mene siivellä. Jos jotain teen, teen sen itse!
Liekö sitten intohimo rock´n´roll-elämään ollut syynä siihen, että koulunkäynti ei oikein maistunut. Alkoivat maistua muut elämän liemet.
– 15-vuotiaana join ensikännit. Sahtia luokkaretkellä.
Ymmärtävä pappi suojeli levotonta
Väsyneen äidin siunaukseksi nuori Antero Mertaranta löysi tiensä Heinolan seurakuntanuoriin.
– Siellä oli tilaa pelata ja touhuta. Nuorisopappi Lauri Leppänen ymmärsi meitä.
Samaan aikaan vikkelä nuorukainen soitti tanssiorkesterissa. Jengissä meni aika ajoin rankastikin viihteelle, mutta koskaan ei seurakunta lapsiaan hylännyt, vaikka nämä sähläsivät viinankin kanssa.
– Emme tehneet mitään pahaa, ei rikottu paikkoja. Poikaporukalla kelpasimme kirkkoon esiintymään. Urkuri löytyi joukostamme. Lauloimme, että pyhättö pauhasi!
Luottamuksesta kertoo jotain sekin, että pojat toimivat välillä papin perheessä lastenhoitajina.
– Seurakunnasta löysin kavereita, hyvää oloa, turvaa. Olin myös rippileireillä isosena.
Koulun äiti kannusti käymään loppuun.
– Pääsin lopulta ylioppilaaksi, kun kävin viimeisen lukioluokan tuplasti.
Mertarannan lukiomuistot kelpaisivat villin nuorisoelokuvan käsikirjoitukseksi.
– Nuoren ranskan sijaisopettajattaren keksimme kantaa luokasta ulos – ihan kiltisti. Panimme oven lukkoon. Rehtorin piti hakea avain. Kun emme tykänneet saksan opettajasta, päätimme, että emme puhu hänelle mitään. Hän olikin sitkeä jätkä, ei piitannut. Parissa kuukaudessa luovutimme. Tällaista aivan päätöntä toilailua. Meistä se oli hauskaa.
Pojat ymmärsivät silti pitää rajansa.
– Koulussa ei riehuttu, ei poltettu röökiä, ei oltu humalassa. Kun lukio päättyi, suurin osa opettajista sanoi, että teidän kanssanne on ollut kiva tehdä töitä.
Lukuisia urheilulajejakin harrastanut nuori Antero haaveili yhä yhdestä ammatista: hän tahtoi muusikoksi. Toisin kävi.
“Meni kovaa, sitten meni liian kovaa ja lopuksi vieläkin kovempaa”, Antero Mertaranta kuvailee elämäänsä ennen kuin alkoholinkäyttö loppui kuin seinään.
Leijonakuninkaan kosteat vuodet
Armeijan jälkeen Antero Mertaranta alkoi vakavasti herätä aikuisuuteen. Hän päätyi kouluavustajan töihin ja innostui opettamisesta. Kouluarvosanojaan epäillyt nuorukainen pääsi Jyväskylän yliopistoon ja valmistui.
Kuusi vuotta vierähti Nastolassa musiikinopettajana, ja vauhti alkoi kiihtyä. Mertaranta jäi koulusta virkavapaalle ja lähti lahtelaiseen paikallisradioon selostamaan jääkiekkoa. Pian opettajan ura vaihtui uuteen maailmaan.
Hän haki Yleisradioon, ja taas lykästi. Mertaranta eteni nopeasti jääkiekon MM-kisojen selostajaksi, ja olisiko voinut olla parempaa vuotta kuin 1995. Värikkäiden kielikuvien taituri suli suomalaisten sydämiin Leijonien ensimmäisen maailmanmestaruuden myötä.
Vauhdikas elämä työkeikoilla maistui miehelle, joka on ”aina tykännyt kouhottaa”. Päivät olivat pitkiä ja yöt usein pidempiä. Alkoholilla oli osuutta asiaan.
– Meni kovaa, sitten meni liian kovaa ja lopuksi vieläkin kovempaa, hän kuvailee.
Mies alkoi tajuta, että tästä ei hyvää seuraa. Eräällä työreissulla vuonna 2009 tapahtui jotain.
Sen jälkeen en ole ottanut edes liköörikonvehtia.
– Muistan sen yhä hyvin. Talviaamu, seisoin parkkipaikalla 30 asteen pakkasessa. Taas karmea krapula, niin paha olo, ettei pystynyt ottamaan edes loiventavia. Kirosin itselleni, että nyt tämä loppuu tähän.
– Ja se loppui kuin seinään. Panin kaiken uusiksi, ruokavalionkin. Sen jälkeen en ole ottanut edes liköörikonvehtia.
Vuonna 2012 Mertaranta siirtyi MM-kiekon uudelle kanavalle. Ne turnajaiset MTV:llä hän päätti viime keväänä. 30 vuotta siinä vierähti – jokainen kevät. Muita kisoja piisaa yhä työksi.
Antero Mertaranta lopetti jääkiekkoselostajana viime keväänä. Muut selostajat työt jatkuvat yhä.
Seurakunta opetti arvot: antakaa anteeksi
Antero Mertaranta pohtii herkeämättä maailmaa ja ihmistä, myös omaa polkuaan.
– Kaikki arvoni ovat siementä vuosiltani seurakuntanuorena: lähimmäisenrakkaus, anteeksianto, ymmärrys toista ihmistä kohtaan. Seurakunnassa sai olla nuori omine vaikeuksineen, ei tuomittu. Äiti uskonnollisena ihmisenä tuki minua.
– Suhteeni kristilliseen elämään ja kasvatukseeni on yhä erittäin hyvä. Armo on minulle se sana. Armo.
Mertaranta kaipaa tänään armoa ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
– Taito kuunnella ja keskustella tuntuu olevan hukassa, toisinaan myös toimittajilta. Olen minäkin joskus aggressiivinen näkemyksineni, mutta yritän arvostaa eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Tietenkin pitää haastaa ja olla kriittinen. Mutta jos on valmiit mielipiteet eikä kuuntele toista, keskustelulta on pohja pois.
– Olen kohdannut toimittajia, jotka eivät halua olla missään tekemisissä sellaisen poliitikon kanssa, josta eivät pidä. Se on käsittämätöntä.
Saan auringopistoksen, kun kuuntelen näitä puheita.
Mertaranta miettii, pelkäävätkö ihmiset jo sitä, että joutuvat alttiiksi mielestään väärille asioille tai sanovat jotain väärää, joka tyrmättäisiin. Entinen opettaja nostaa esimerkin koulusta.
– Vaikkapa tämä keskustelu Suvivirrestä – ettei sitä saisi laulaa koulussa. Saan auringopistoksen, kun kuuntelen näitä puheita.
– Että kirkko ”tuputtaa”, siitä jaksetaan keskustella. Mitä kaikkea kirkko oikeasti tekee: lapsityötä, nuorisotyötä, vanhustyötä. Siitä puhutaan aivan liian vähän. Olemmeko ajautuneet siihen, että isot asiat ovat täysin kateissa ja osa ihmisistä nyhrää toisarvoisten kysymysten kanssa, Mertaranta hämmästelee.
Julkisuus on tyhjää – lapset ovat kaikki
Ensi tammikuussa 70 vuotta täyttävä Antero Mertaranta pohtii elämäänsä tyytyväisenä, vinon hymyn läpi.
– Minua on pyydetty viihdeohjelmiin niin miljoona kertaa. En lähde tanssimaan, sinne on pari tusinaa julkkista aina jonossa. En tarvitse julkisuutta. Teen työni ja poistun.
Tärkeintä ovat vapaa-aika, lapset ja läheiset ympärillä, ja myös lukeminen ja liikunta. Työkin on tärkeää, koska Mertaranta pitää siitä.
– En tunne itseäni sen ikäiseksi kuin olen. Innostun työstäni – ja olen hyvässä kunnossa. Se on voimavarani. Toki olen pohtinut, jatkanko vielä MTV:llä vai heittäisinkö jo vapaammalle.
Ensi tammikuussa 70 vuotta täyttävä Antero Mertaranta pohtii elämäänsä tyytyväisenä. Tärkeintä ovat vapaa-aika, lapset ja läheiset ympärillä.
Rankan nuoruuden elänyt Mertaranta on kasvattanut aikuisiksi kolme poikaa.
– Kaikki ovat olleet seurakunnan päiväkerhossa, jotta ovat saaneet käsityksen, millaista yhteiselo ja ihmiselämä on.
Sukuun on pian tulossa isoisä-Anterolle toinen lapsenlapsi. Naisystävällä on tytär, joka laittaa miehen sykkyrälle.
– Ihana tyttö, olen hänen solmussaan. Minä olenkin aika vekkuli poika, kun pääsen näiden lasten kanssa puuhaamaan. Tämä on hienoa aikaa.
KUKA:
Antero Mertaranta, 69, on urheiluselostaja ja juontaja, joka työskentelee MTV:llä Helsingissä. Perheeseen kuuluvat kolme aikuista poikaa, lapsenlapsi ja naisystävä sekä tämän tytär ja lapsenlapsi.
MITÄ:
Mertaranta päätti viime keväänä yli 30-vuotisen uransa jääkiekon maailmanmestaruuskisojen selostajana. Hän jatkaa MTV:llä muiden lajien parissa.
MOTTO:
Äidiltä saatu ohje: Kun olet jotain mieltä, mene eturiviin ja sano mielipiteesi. Älä mene takariviin, koska muutaman luodin kestää aina ottaa eturivissä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Elämässä on aina läsnä armo” – Kaisa Viitala murtaa ennakkoluuloja suositun kirjasarjansa vammaisen päähenkilön avulla
Hyvä elämäKaisa Viitalan uusimman kirjasarjan päähenkilö on kävelykepin avulla kulkeva sanavalmis kaunotar. Viitalalla itsellään on harvinainen sidekudossairaus, minkä vuoksi hänen luunsa murtuvat herkästi.
