– Kymmenen vuotta sitten – mikä on nykypäivänä ikuisuus – ilmestyi minun ja Kirsi Vainio-Korhosen kirjoittama kirja Lemmen ilot ja sydämen salat, kertoo Anu Lahtinen.
Anu Lahtinen puhuu rakkaudesta Helsingan keskiaikapäivässä: ”Miehen pitää rakastaa vaimoa jäsenenään ja naisen pitää rakastaa miestä päänään”
Keskiajalla ajateltiin, ettei avioliittoa kannata solmia pelkän kiihkeän tunteen varaan.
Keskiaikaista Ruotsin maalakia lukiessa Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Anu Lahtiselle avautui näkymiä entisajan rakkaudesta. Laissa on pykälä, jossa rakkaudesta puhutaan monella tavalla. Laki oli käytössä myös Suomessa.
– Pykälässä sanotaan, että Jumala on luonut naisen miehen avuksi ja kumppaniksi, mutta ei jalkajakkaraksi tai orjaksi. Miehen pitää rakastaa vaimoa jäsenenään ja naisen pitää rakastaa miestä päänään, Lahtinen kertoo.
Maalain pykälässä sanotaan myös, että mies ei saa pahoinpidellä vaimoaan kiivastuksesta eikä pahuudesta, eikä toisen naisen takia, johon on rakastunut.
– Asetuksessa, jossa lukee, että avioparin pitää hallitusti rakastaa toisiaan viitataan kuitenkin siihen, että mies voisi olla intohimoisesti rakastunut toiseen naiseen niin, että hän alkaisi väheksyä omaa vaimoaan.
Tällaisen pykälän laatiminen viittaa luultavasti siihen, että jollekin pariskunnalle oli käynyt ikävästi.
– Keskiaikainen lainsäädäntö oli vähän sellaista, että jostain perhekriisistä kuningas saattoi antaa ylemmän tason päätöksen, ja se päätyi lakiin, sanoo Lahtinen.
Kiinnostavaa hänen mielestään on, että nykyisin puhutaan paljon rakkaudesta, mutta lainsäädännössä ei enää lue, että aviopuolisoa pitää rakastaa.
Suku valitsi puolison – kirkko huomioi nuorenparin
Anu Lahtinen kertoo, että entisaikoina ajateltiin, ettei avioliittoa kannata solmia pelkän kiihkeän tunteen varaan, mutta aviopuolisoiden edellytettiin kuitenkin rakastavan toisiaan.
– Avioliitossa rakkauden uskottiin tulevan uskollisuuden sekä yhdessä elämisen ja tekemisen kautta.
– Suvuilla oli keskiajalla avioliiton solmimisessa iso päätösvalta ja rakkauden oletettiin olevan toverillisuutta, joka seuraa avioliitosta.
Keskiajalla avioliittoon liittyi paljon käytännöllisyyttä. Varakkailla perheillä oli maaomaisuutta, rahaa ja vaikutusvaltaa. Ne siirtyivät avioliitossa, koska myös naiset perivät maata ja omaisuutta.
– Sukua kiinnosti, mihin omaisuus siirtyy. Maalaissa sanottiin, että jos mies haluaa mennä naimisiin, hänen pitää mennä neidon lähimpien sukulaisten luo ja esittää toiveensa, eli pyytää tyttären kättä. Morsiamen tahtomisesta ei sanota mitään.
Kirkko korosti, että morsiamen ja sulhasen pitää antaa oma suostumuksensa avioliitolle.
Lahtinen kertoo, että toisella vuosituhannella kirkko löi lukkoon sen, että avioliitto on sakramentti ja rikkomaton.
– Siitä seurasi se, että jos ihminen sitoutuu elämänikäiseen suhteeseen, hänellä itsellään pitää olla jotain sananvaltaa asiaan. Kirkko korosti, että morsiamen ja sulhasen pitää antaa oma suostumuksensa avioliitolle.
– Esimerkiksi Kiinassa ei kiinnitetty siihen mitään huomiota, mitä nuoret itse suvun suunnittelemasta avioliitosta pitivät.
Teot ovat tärkeämpiä kuin kauniit sanat
Julkista terveydenhoitoa tai vanhustenhuoltoa ei keskiajan yhteiskunnassa ollut. Oletuksena oli, että omat lapset tai lähipiiri huolehtivat sairaista ja vanhuksista.
Anu Lahtisen mukaan tuolloin kysyttiin, onko tytär tai poika osoittanut rakkauttaan huolehtimalla vanhasta äidistään? Tai että onko veli osoittanut vaadittua veljellistä rakkauttaan huolehtimalla sairaasta sisarestaan?
– Jos perheenjäsenille ei tarvittaessa annettu apua, niin silloin katsottiin, että rakkauskin puuttui. Erilaisissa lähteissä osoitettu rakkaus kytkeytyi siihen, että on pidetty huolta toisista ihmisistä.
Miniä kutsui anoppia rakkaaksi äidikseen.
Eräässä Lahtisen löytämässä tapauksessa vanha täti oli sairas ja sisaren tytär järjesti hänelle palvelijattaria, jotka huolehtivat tädistä ”kuin omasta äidistään”.
– Lähimpien perheenjäsenten, äidin, isän, lasten ja sisarusten, välinen rakkaus ja huolenpito oli ideaali, johon muita suhteita verrattiin.
– Näin ollen miniä kutsui anoppia rakkaaksi äidikseen ja sukulaiset ja samanarvoiset kutsuivat toisiaan rakkaiksi sisariksi ja rakkaiksi veljiksi. Sillä pyrittiin luomaan ja ylläpitämään hyviä välejä.
Lahtisen tutkimissa keskiaikaisissa teksteissä käytetään melko usein sanaa kära, rakas.
– Perheen välisiä rakkauden sanoja käytettiin, mutta silti ajateltiin, että vaikka vuodattaisi miten paljon kauniita sanoja, tärkeintä on kuitenkin se, mitä tekee.
– Nykyäänkin jotkut psykologit sanovat, että pitkässä avioliitossa rakkaus on oikeastaan tekoja, Lahtinen sanoo.
Anu Lahtinen luennoi Helsingan keskiaikapäivässä, joka järjestetään Pyhän Laurin kirkon ympäristössä.
Rakkauden osoittaminen ohitti pykälät
Keskiajan Pohjolassa monet asiat määrättiin laissa, kuten morsiamen luovutussanat ja mikä osa perheen omaisuudesta kuuluu kenellekin.
– Kun taas esimerkiksi Englannissa tai Alankomaissa puolisot tekivät testamentin tai avioliittosopimuksen, jolla omaisuus jaettiin, sanoo Anu Lahtinen.
Huolehtiminen ja rakkaus voitiin kuitenkin laista huolimatta hyvittää taloudellisesti. Lahtinen kertoo esimerkin, jossa veli oli ollut pitkään sairaana ja sisko oli osoittanut hänelle tuona aikana erityistä huolenpitoa ja rakkautta. Tämän vuoksi veli halusi siskon saavan suuremman osuuden vanhempien perinnöstä.
– Oikeudelliseksi syyksi on tuona aikana kelvannut se, että on osoittanut rakkautta. Silloin on voitu ohittaa laki, jossa määrättiin, että vanhempien perinnöstä sisko saa puolet siitä, mitä veli saa. Mutta tällainen siskon rakkauden, hellyyden ja hoivan osoitus jyräsi sen.
Helsingan keskiaikapäivänä professori Anu Lahtisen luento: Rakkauden monet muodot Pohjolassa 1300–1600 – Kärlekens många former i Norden 1300–1600 la 9.8. klo 13 Pyhän Laurin kappelissa, Pappilankuja 3. Katso päivän muu ohjelma: helsinga.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Antiikin aikana rakkaus rinnastettiin sairauteen – nykylääketiede todistaa, että särkyneeseen sydämeen voi kuolla
Hyvä elämäKirjoissa ja elokuvissa vastoinkäymiset saavat rakkauden roihahtamaan. Todellisuudessa ne voivat särkeä sydämen. Monissa maissa tiettyjen ihmisten avioliitot ovat olleet lailla kiellettyjä.
