”Jos olen saanut jonkun ihmisen hetkeksikään kohdistamaan katseensa materiaalisen maailman ulkopuolelle, olen tehnyt jotain oikein”, kuvailee A. W. Yrjänä tehtäväänsä muusikkona ja kirjailijana.
Arkiluterilainen salatieteilijä – muusikko A. W. Yrjänä on lapsesta asti nähnyt näkyjä ja etsinyt totuutta
Kun A. W. Yrjänä kertoo näyistään, ennalta tietämisestä tai selittämättömistä yhteensattumista, useimmat kuulijoista tunnistavat, mistä hän puhuu. Yrjänä kutsuu kokemuksiaan enkelin kosketuksiksi.
– Minulla on ollut lapsesta asti sellainen tunne, että ihan tuossa kulman takana on toisenlaisia valtakuntia. Vaikka tokihan tämäkin meitä ympäröivä valtakunta on kiehtova ja mielenkiintoinen. Ja kauhea, koko ajan kauheammaksi muuttuu, sanoo muusikko ja kirjailija A. W. Yrjänä.
Kirkkaana kevätpäivänä keskellä Helsinkiä ajatus toisenlaisista valtakunnista tuntuu vähän oudolta, suorastaan hämärältä. Juuri hämäräperäistä tai salattua tarkoittaa sana okkulttinen, jolla Yrjänää kiinnostavia asioita on tapana nimittää.
– Usein ajatellaan, että jos joku tutkii okkulttiseksi kutsuttua, se olisi jonkinlaista pahuuden kanssa flirttailua. Minä en ole koskaan ajatellut sitä niin. Näen paljon enemmän pahuuden kanssa flirttailua tässä aineellisessa maailmassa kuin siinä, että olen kiinnostunut henkisistä kokemuksista ja näkyjen vastaanottamisesta ja niiden tulkitsemisesta vaikkapa runoudeksi.
Yrjänällä on ollut vahvoja, selittämättömiä kokemuksia lapsesta asti. Lapsena ja teini-ikäisenä ne tuntuivat pelottavilta. Hän myös järkeili, että niistä ei kannata hiiskua aikuisille, jotka vain hätääntyisivät.
Vanhemmiten Yrjänä on oppinut kiittämään kokemuksistaan. Mitä pelättävää olisi ollut esimerkiksi siinä, että hän eräänä yönä opasti äitinsä kuoleman rajan toiselle puolelle?
– Heräsin siihen, että äiti oli kumartuneena yläpuolelleni jotenkin hämmentyneen ja sekavan oloisena. Tajusin, että äiti on kuollut. Sanoin, että ei ole mitään hätää – sinun pitää vain katsoa toiseen suuntaan, siellä on henkilökuntaa ja ne tulevat hakemaan sinut. Että hei hei. Kun isä soitti aamulla, vastasin puhelimeen, että tiedän.
Enkelimystiikkaa
Suomen kielessä ei ole oikein hyvää vastinetta englanninkieliselle termille psychic abilities, jolla A. W. Yrjänän taipumuksia voisi kuvata. Ehkä voisi puhua hengellisistä aisteista tai paranormaaleista kyvyistä. Tosin Yrjänä on huomannut, etteivät hänen kokemuksensa kovin tavattomia ole. Kun hän on kertonut näyistään, ennalta tietämisestä tai selittämättömistä yhteensattumista, useimmat kuulijoista tunnistavat, mistä hän puhuu.
– Aina joku sanoo, että joo, minullakin on sellainen muisto. Silti ihmiset kokevat ne hyvin yksityisiksi asioiksi, joista ei kehtaa puhua. Näitä kokemuksia on vaikea ymmärtää, koska ne eivät kuulu meidän kulttuuriseen kuvastoomme. Saatetaan sanoa, että ehkä se oli lievä mielenhäiriö. Okei, kaikilla meillä on sitten ollut lieviä mielenhäiriöitä, jos se on se, miten rationaalinen ihminen tulkitsee enkelin kosketuksen.
Nopeasti Yrjänä tarkentaa, että enkelin kosketus taitaa olla lattea ilmaisu. Viime aikoina hän on lueskellut renessanssioppineen Cornelius Agrippan enkelimystiikkaa. Agrippan kuvaamat enkelit eivät ole mitään herttaisia kiiltokuvahahmoja.
Nykyisin asioita helpotetaan liikaa. Minun mielestäni niitä pitäisi vähän vaikeuttaa.
Ja kun nyt enkeleistä tuli puhe, Yrjänä esittelee kaulariipuksensa. Sen kuvio on Sigillum Dei Aemeth, Jumalan pyhä sinetti, jonka englantilainen matemaatikko ja astrologi John Dee teki tunnetuksi 1500-luvulla.
– Tässä on viisikanta ja kuusikanta, ja 72 enkelin nimet voi johtaa tästä matemaattisin kaavoin. Yksi tšekkiläinen esoteerikko tekee näitä.
– Tämä on vähän vitsi, mutta minulla on yleensä aina joku kaulakoru ja joku sormus. Kaulakoru edustaa hermetismin perinnettä ja sormus Kreikkaa. Ilman niitä olen alasti.
Vilkaistaan sitten Yrjänän sormustakin. Siinä on meanderiksi kutsuttu ornamenttikuvio. Alkaa näyttää siltä, että ilman latinaa, kreikkaa ja hämäriä sivistyssanoja tästä haastattelusta ei selvitä. Ilman niitä ei selviä myöskään se, joka lukee maaliskuussa ilmestynyttä elämäkertaa A. W. Yrjänä – Alkemisti. Hippo Taatilan kirjoittaman yli 600-sivuisen opuksen osilla on sellaisia alkemistiseen prosessiin viittaavia nimiä kuin Sublimatio, Putrefactio tai Coagulatio.
– Kustantaja kysyi, voisimmeko vähän hillitä sivistyssanojen heittelyä. Ilmoitimme, että emme. Nykyisin asioita helpotetaan liikaa. Minun mielestäni niitä pitäisi vähän vaikeuttaa. Eihän kuntoilijaakaan opasteta pääsemään mahdollisimman vähällä, Yrjänä sanoo.
Teosofiaa ja teologiaa
A. W. Yrjänä kasvoi Torniossa. Perhe oli vasemmistolainen eikä mitenkään uskonnollinen. Taisto-isä ei kuulunut kirkkoon. Kun Yrjänä aikoinaan ilmoitti lähtevänsä opiskelemaan teologiaa, isä ei vastoin pojan odotuksia paheksunutkaan. Sen sijaan hän ilahtui siitä, että joku suvusta pääsi yliopistoon. Sittemmin isäkin kiinnostui hengellisistä kysymyksistä.
– Viimeisten elinvuosiensa aikana isä opiskeli paljon ortodoksisuutta. Kuolinvuoteellaan hän kuitenkin liittyi luterilaiseen kirkkoon, koska koki, että luterilaisuus oli hänen kulttuuriperintöään, Yrjänä kertoo.
Hänelle itselleen luterilainen mentaliteetti on tuntunut hankalalta siksi, että uskonnollisuus ikään kuin ulkoistetaan kirkolle.
– Jos mystiikka on omakohtaista kokemista, niin luterilaisuus on ehkä enemmän sitä, että annetaan kirkon hoitaa homma. Meillä mystiikkaa on ollut herätysliikkeissä, jotka ovat olleet tyytymättömiä kirkon perusmeininkiin. Mutta liikkeilläkin on tapana muuttua vankiloiksi: pitää erottautua muusta porukasta, ja siksi tiukennetaan sääntöjä.
Lukioikäisenä Yrjänä tutustui Helena Blavatskyn kirjoituksiin ja innostui niiden myötä teo sofiasta.
– 1800-luvulla elänyt Blavatsky oli maailmaa matkannut nainen. Hänellä oli vahva poleeminen tyyli, ja hän loi synkretistisen kosmologian, joka oli aikanaan uusi. Toki moni hänen teksteistään tuntuu nyt vanhentuneelta.
Eihän totuuden etsimisessä ole kyse sen löytämisestä.
Muutaman vuoden ajan Yrjänä kävi teosofien kokoontumisissa, joissa suurin osa porukasta oli häntä kymmeniä vuosia vanhempia. Hänet myös lähetettiin liikkeen päämajaan Kaliforniaan johtajakoulutukseen.
– Tykkäsin siitä eetoksesta, että teosofisen seuran tehtävä oli muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ja sisaruuden ydin, hakea kaikkien uskontojen yhteistä pohjaa ja tutkia ihmisen ja luonnon tuntemattomia olemuspuolia. Se on edelleen hyvä ohjelma.
– Nykyisin teosofia on marginaalinen liike, mutta se on vaikuttanut paljon 1900-luvun ja 2000-luvun alun uushenkisiin liikkeisiin, hyvässä ja pahassa. Pahalla tarkoitan sellaista höttöistä mukahenkisyyttä – että luetaan pari nettisivua ja päätetään, että totuus on löytynyt. Eihän totuuden etsimisessä ole kyse sen löytämisestä.
Agnostikko itsensä suhteen
Nuoruuden hengellistä etsintää, johon teosofiakin kuului, seurasi Yrjänällä agnostinen kausi. Noin viidentoista vuoden ajan hän luki evoluutiobiologiaa, neurotiedettä, astrofysiikkaa – kunnes huomasi kiertäneensä kehää. Luonnontieteen tarjoamat selitykset eivät olleet vastanneet syvimpiin kysymyksiin. Hän oli palannut länsimaisen mystiikan perinteen äärelle sitä opiskelemaan ja harjoittamaan.
Elämäkerrassa Hippo Taatila kutsuu Yrjänää ITE-salatieteilijäksi. Nimitys saa Yrjänän vähän kiemurtelemaan.
– Kävisikö mieluummin vapaa hermeetikko? Vai onko se sama asia?
Yrjänä epäilee, että itsensä suhteen hän taitaa olla agnostikko.
– En ole koskaan osannut laittaa minkään liikkeen univormua päälleni. Tietyllä tavalla olen tavallinen arkiluterilainen.
Kun luterilaisuus on jo pari kertaa ohimennen mainittu, täytyy kysyä, mikä on Yrjänän suhde kirkkoon ja kristinuskoon. Ihan selvää vastausta siihen ei saa.
– Keskustelen milloin tahansa mieluummin herkkätuntoisen kristityn kuin juuri kääntyneen ateistin kanssa. Meillä on suomalaisessa kulttuurissa pitkään ollut sellainen tendenssi, että jos joku sanoo uskovansa Jumalaan, sitä pidetään jotenkin heikkouden osoittamisena. Uskon kieltämistä puolestaan pidetään rationaalisena. Minusta se on kestämätön yksinkertaistus.
Konkreettista käsityötä
Edelleen A. W. Yrjänä tunnetaan parhaiten CMX-yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä. Varsinkin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa suursuosiota nauttinut yhtye jäi vuonna 2022 tauolle. Yrjänä ei oikein osaa kuvitella CMX:n enää palaavan yhteen.
– Sanoisin, että ei kyllä johdu yksin minusta. Kyllä minä yritin tehdä kaiken, mitä osaan. Oletko koskaan ollut kolmeakymmentäseitsemää vuotta kolmen ukon kanssa naimisissa? hän heittää.
Olen halunnut levittää sellaista sanomaa, että saa ajatella tarkemmin eikä kaiken aina tarvitse olla helppoa.
Viime aikoina Yrjänää on työllistänyt kulttuurikeskus Tyyskä, jota hän on ollut puolisonsa Kikke Heikkisen kanssa perustamassa Varkauteen. Työtä on riittänyt vessojen siivoamisesta baarin pyörittämiseen ja esiintyjien buukkaamiseen.
– Siinä on paljon konkreettista käsityötä, ja se on tehnyt minulle todella hyvää verrattuna siihen, että keskittyisin vain taiteen tekemiseen.
Tänä keväänä Yrjänä on viettänyt 40-vuotistaiteilijajuhlaansa kiertueen merkeissä. Ensi vuonna hän täyttää 60 vuotta. Hän toteaa, että ei edes kirjaa tehdessään ole kokenut elävänsä muisteloissa.
– Yritän koko ajan oppia uutta ja mennä syvemmälle. Muusikkona olen halunnut levittää sellaista sanomaa, että saa ajatella tarkemmin eikä kaiken aina tarvitse olla helppoa. Jos olen saanut jonkun ihmisen hetkeksikään kohdistamaan katseensa materiaalisen maailman ulkopuolelle, olen tehnyt jotain oikein.
”Reissu jatkuu kohta”
Kun Yrjänältä kysyy kuolemasta, hän palaa hetkeksi isänsä loppuvaiheisiin. Taisto-isä sairasti keuhkosyöpää ja kuoli suhteellisen nuorena, 72-vuotiaana. Isän toiseksi viimeisenä elinpäivänä Yrjänä oli saattamassa häntä tutkimuksiin ja kysyi, millainen olo oli.
– Isä vastasi, että fyysisesti aika helkkarin paska, mutta muuten hän on innoissaan siitä, että reissu jatkuu kohta. Sellainen hän oli ihan loppuun asti.
– Minulla on vähän samanlainen olo. Jos 1800-lukulainen materialistinen tiede on oikeassa, niin minkäs sille voi – en tule koskaan tietämään. Jos taas jotkut muut traditiot ovat osittain tai enemmän tai vähemmän oikeassa, niin sittenhän sen näkee. En muista koskaan kokeneeni erityisen voimakasta kuolemanpelkoa, Yrjänä sanoo.
Hänellä on ollut useamman kerran kokemuksia, joissa hänen tietoisuutensa on kehon ulkopuolella. Niitä on leimannut valtava elinvoimaisuuden tunne ja tietoisuuden tarkkuus.
– Psykologi Carl Jung sanoi, että hän ei tarvitse uskoa, koska hän tietää. Vähän samalla tavalla minun ei tarvitse miettiä, mitä ajattelen kuolemasta.
Kuka?
A.W. (Aki) Yrjänä, 58, on Porvoossa asuva muusikko ja kirjailija.
Mitä?
Hippo Taatilan kanssa tehty elämäkerta A. W. Yrjänä – Alkemisti (Like) ilmestyi maaliskuussa. Syksyllä julkaistaan Yrjänän toinen soololevy, Eidolon.
Motto
Älä luota koneisiin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uudet tietokirjat valottavat ihmisen ikiaikaista tarvetta hallita hallitsematonta – Sara Norjan kirjassa kerrotaan alkemisteista, jotka halusivat tehdä kultaa Jumalan avulla
HengellisyysMonet keskiajan alkemisteista olivat kirkonmiehiä. Mystisessä alkemiassa Kristusta pidettiin viisasten kivenä, joka puhdistaa ihmisten synnit, kertoo alkemian historiaa tutkinut kielitieteilijä Sara Norja.
