Ulla Tuovinen (oik) tapaa ArkiYstävä-toiminnan kautta saamaansa ystävää joka tiistai puolilta päivin. Heillä riittää puheenaiheita, sillä molemmat ovat kotoisin Savosta ja pitävät äänikirjoista.
ArkiYstävä antaa aikaa toiselle ihmiselle – ”Tärkeintä on osata kuunnella ja olla läsnä”
Ulla Tuovinen on ArkiYstävä, joka tapaa ystävänsä joka viikko. Silloin jutellaan, laitetaan ruokaa ja luetaan lehteä.
Ulla Tuovinen oli aina ollut perhekeskeinen ihminen. Puoliso, lapset ja lastenlapset olivat täyttäneet elämän.
Kun puoliso kymmenen vuotta sitten kuoli, Tuovinen päätti, että elämäpiiriä on laajennettava.
– En voinut jäädä pyöriskelemään omaan suruuni, hän kuvaa.
Hän oli jäänyt varhennetulle eläkkeelle runsas vuosi aikaisemmin. Keväällä 2016 Tuovinen bongasi vapaaehtoistehtäviä esittelevästä tapahtumasta seurakuntien tarjonnan.
Espoon seurakunnissa on järjestetty jo 55 vuoden ajan ArkiYstävä-toimintaa. Se välittää ystäviä enimmäkseen ikäihmisille mutta myös esimerkiksi perheille ja eri tavoin vammaisille ihmisille.
– Minua on aina kiinnostanut toimia näkövammaisten kanssa. Siksi innostuin, Tuovinen sanoo.
Järjestely oli hänen mielestään mainio: hän pääsisi pois kotoa ja voisi olla hyödyksi, mutta joku muu valitsisi hänelle ystävän.
Ulla Tuovisella on vajaan kymmenen vuoden aikana ollut kaksi ArkiYstävää.
– Yleensä avun tarvitsijat ovat vanhoja ihmisiä. Ensimmäinen ystäväni kuoli joitakin vuosia sitten, hän kertoo.
Nykyistä ystäväänsä Tuovinen tapaa joka tiistai puolilta päivin. Se on yhdessä sovittu rutiini. Tuovinen laittaa tapaamisissa usein ruokaa ja lukee jonkin jutun aikakauslehdestä. Paljon aikaa menee jutteluun ja kahvitteluun.
– Olemme molemmat kotoisin Savosta ja tykkäämme äänikirjoista, joten yhteisiä puheenaiheita on.
Ystävän luo on aina ilo mennä. Tuovisen toive on toteutunut: hän kokee olevansa hyödyksi ja saa itsekin seuraa.
– Mielestäni on tärkeää toimia ystävän ehdoilla. Täytyy olla valmis kuuntelemaan, mitä toinen milloinkin tarvitsee, hän linjaa.
Ikkuna näkövammaisten maailmaan
ArkiYstävä-toiminta on avannut Ulla Tuoviselle ikkunan näkövammaisten maailmaan.
– Olen oppinut, että näkövammainen toimii kotonaan pitkälti muistin varassa. Hän palauttaa esineet aina omalle paikalleen, jotta löytää ne, ja muiden on hänen kotonaan toimittava samoin, Tuovinen kertoo.
Hän iloitsee oman elämänpiirinsä laajentuneen ArkiYstävä-toiminnan myötä muutenkin. Tärkeiksi ovat tulleet paitsi omat ystävät myös toiset vapaaehtoiset, jotka kokoontuvat diakoniatyöntekijän johdolla kerran kuussa.
– Antaa mukavasti rohkeutta, kun kuulostelee, mitä toiset ovat ystävien kanssa tehneet, Tuovinen sanoo.
”Kaupungin palvelut ovat vähentyneet, sen näkee tässä työssä selvästi. Moni vanha ihminen kaipaisi enemmän juttuseuraa”, Talvikki Yliruusi sanoo. Hän tapaa ArkiYstävä-toiminnan kautta saamaansa ystävää Astaa viikoittain. Silloin he juttelevat ja juovat teetä.
Kun Astalla oli syntymäpäivä, Talvikki Yliruusi nautti hänen kanssaan lohikeitot meren ääressä. Harvoin he kuitenkaan sellaista tekevät. Yleensä Yliruusi auttaa Astaa viikoittain kauppa-asioissa ja juo tämän kanssa teet.
– Minä höpötän hänelle kaikki asiani. Astakin on puhelias, Yliruusi nauraa.
Hän on ollut pyörätuolilla liikkuvan, vähän yli kahdeksankymppisen Astan ArkiYstävä yhdentoista vuoden ajan. Sitä ennen hänellä oli toinen autettava, mutta tämä muutti Veikkolaan.
– Häntäkin tapaan yhä, mutta harvoin. Välimatka on liian pitkä, Yliruusi sanoo.
Astan luo pääsee jopa pyörällä.
Vapaaehtoistöissä on tärkeää, että hommat ovat tekijälle mielekkäitä.
Yliruusi innostui Espoon seurakuntien ArkiYstävä-toiminnasta 16 vuotta sitten. Hänen oma iäkäs äitinsä eli tuolloin Uudessakaupungissa ja tarvitsi apua ja seuraa. Espoolainen Yliruusi kävi hänen luonaan viikonloppuisin vuoroin sisartensa kanssa.
– Ajattelin sitten, että ehkä lähempänä joku virkeä vanhus tarvitsee seuraa yhtälailla.
Oli selvää kysyä sopivaa ystävää seurakunnasta, sillä sen toiminta oli Yliruusille tuttua jo lapsuudesta.
– Aluksi sain ystäväksi huonokuntoisen vanhuksen, joka ei jaksanut nousta hoivakodin sängystä. Pelkkä kuunteleminen ei sopinut luonteelleni, Yliruusi kertoo.
Samasta hoivakodista löytyi toinen, virkeämpi rouva. Hänen kanssaan Yliruusi ulkoili vuosia. Hän on ulkoillut myös nykyisen ystävänsä Astan kanssa. Hänen kanssaan Yliruusilla on muitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kuten käsityöt ja marjastus.
– Vapaaehtoistöissä on tärkeää, että hommat ovat tekijälle mielekkäitä.
Vapaaehtoistyön on oltava joustavaa
Talvikki Yliruusin ja Astan tapaamisilla ei ole sovittua päivää, koska kumpikaan ei ole sellaista kaivannut. Yliruusin mielestä vapaaehtoistyön on oltava joustavaa. Seurakuntakaan ei määrää tapaamistiheyttä, vaan se räätälöidään ystävysten mukaan.
– Soittelen Astalle ja kyselen, mikä nyt on ruokatilanne. Sen mukaan käyn hänen luonaan aina jonakin päivänä viikosta, Yliruusi kertoo.
Hän kiittää Astaa siitä, että tämä on aina hänen käynneistään iloinen ja näyttää sen. Yliruusi tiedostaa hyvin, että avuntarvetta olisi enemmänkin.
– Kaupungin palvelut ovat vähentyneet, sen näkee tässä työssä selvästi. Moni vanha ihminen kaipaisi enemmän juttuseuraa, Yliruusi sanoo.
Tästä huolimatta hän on rajannut käyntinsä noin kertaan viikossa, eikä Asta ole muuta pyytänytkään. Yhteensä hommaan menee pari kolme tuntia viikossa.
– En tekisi tätä, jos en itse saisi tästä hyvää mieltä, Yliruusi sanoo.
Monet ArkiYstävä-suhteet ovat pitkiä
Talvikki Yliruusi käy mielellään myös ArkiYstävinä toimiville vapaaehtoisille tarkoitetuissa tapaamisissa. Siellä voi tavata toisia samassa tilanteessa olevia ja syödä yhdessä.
– Seurakunta osoittaa näin arvostavansa meidän panostamme, Yliruusi kiittää.
Tapaamiset muistuttavat vapaaehtoisille, että tukea kohtaamisiin on aina tarjolla. Monet ArkiYstävä-suhteet ovat pitkiä, ja joskus eteen voi tulla visaisiakin kysymyksiä.
– Omalla kohdallani kaikki on onneksi sujunut ilman ristiriitoja, Yliruusi toteaa.
Jokaisessa Espoon seurakunnassa on oma ArkiYstävistä vastaava diakoniatyöntekijä. Häneen voi ottaa yhteyttä, jos toiminta kiinnostaa. Diakoniatyöntekijä antaa työhön tarvittavan perehdytyksen.
– Toiminta sopii monenlaisille ihmisille. Tärkeintä on osata kuunnella ja olla läsnä, Talvikki Yliruusi linjaa.
Juttua varten on haastateltu myös Espoon seurakuntien erityisdiakonian viranhaltijaa Minna Martiskaista.
Sunnuntaina 14.9. vietetään kirkoissa Lähimmäisen päivää. Diakonian juhlamessu lähetetään 7.9. kello 10 Espoonlahden kirkosta Yle Radio 1.
Espoon seurakuntien ArkiYstävä-toiminnasta lisätietoja verkossa.
Vantaan seurakuntien vapaaehtoistoiminnasta lisätietoja verkossa.
Ystävätoiminnan startti-ilta tiistaina 9.9. kello 17 Helsingissä Matteuksenkirkolla.
Tavallisen ihmisen taidot riittävät
ArkiYstävä-toiminta on seurakunnan ystävävälitystä. Se on vapaaehtoistyötä eikä siitä makseta palkkaa. ArkiYstävä voi valita tehtäviä oman mielenkiinnon ja omien aikataulujen mukaan. Tavallisen ihmisen tiedot ja taidot riittävät, ja ArkiYstävät perehdytetään tehtäviinsä.
Espoon seurakunnat tarjoavat ArkiYstäville myös koulutusta, virkistystä ja tukea.
Arkiystävänä voi ryhtyä vaikkapa ulkoiluystäväksi, mummoksi tai vaariksi lapsiperheelle, juttukaveriksi kotona tai hoivakodissa vanhukselle, tueksi omaishoitajalle ja läheiselle tai esimerkiksi opasystäväksi näkövammaiselle tai kehitysvammaiselle ihmiselle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Diakoni Katja Karvinen rohkaisee lähtemään ulos vanhuksen kanssa – kävely virkistää molempia
AjankohtaistaMoni ikäihminen kaipaa apua ja seuraa ulkoiluun. Vanhustenviikon merkeissä voi pyytää vaikkapa naapuria yhteiselle kävelylle.
