Arkiystävät ovat parantaneet Tapiolassa vanhusten maailmaa jo 50 vuotta
Diakoni Elli Korpela työskenteli Tapiolan seurakunnassa 17 vuoden ajan. Siellä hänen työhönsä kuului muun muassa Lähimmäispalvelun toiminta.

Diakoni Elli Korpela työskenteli Tapiolan seurakunnassa 17 vuoden ajan. Siellä hänen työhönsä kuului muun muassa Lähimmäispalvelun toiminta.

Arkiystävät ovat parantaneet Tapiolassa vanhusten maailmaa jo 50 vuotta

Lähimmäispalveluna käynnistynyt toiminta oli alussa Tapiolassa ainoa taho, joka tuki vanhuksia sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaisia.

Lähimmäispalvelua oli pyöritetty Tapiolassa parin vuoden ajan, ennen kuin diakoni Elli Korpela aloitti työssään. Invalidi-, päihde- ja vankilatyön oheen kuului Lähimmäispalvelu. 

– Lähimmäisten ryhmään oli aina kutsu auki. Kaikki saivat tulla. Lähimmäiset kävivät tapaamassa etenkin yksinäisiä vanhuksia, jotka eivät enää jaksaneet tulla kirkolle, hän kertoo.

Kaupungistumisen myötä Espooseen oli muuttanut ihmisiä, joiden ystäväverkko jäi maalle. Ikääntyessä elämänpiiri kapeni. Tuli liikkumisongelmia ja ikätovereita kuoli.

Ensimmäiselle tutustumiskerralle diakoni lähti yhdessä lähimmäisen kanssa. Myöhemmin tapaamiset olivat kahdenkeskisiä.

‒ Lähimmäisiä oli keskimäärin kaksikymmentä. Kokoonnuimme yhteen kerran kuukaudessa. Kaikki olivat naisia. Lisäksi joitakin miehiä saattoi pyytää johonkin erityistehtävään, muistelee Korpela 17 työvuottaan.

ArkiYstävästä voi tulla jollekin vanhukselle eliniän tärkein ystävyyssuhde.

Vaikka aikaa on kulunut, yhä edelleen elää tarinoita Ellistä ja hänen työstään Mankkaan suon asunnottomien parissa, kertoo diakoniatyöntekijä Merita Hietanen. Hän koordinoi ja on myös tutkinut vapaaehtoistoimintaa.

‒ Ellin aikoina Espoossa ei ollut yhdistyksiä, jotka olisivat tukeneet vanhuksia, mielenterveys- ja päihdeongelmaisia. Seurakunta tuotti palvelua monopolina, hän selittää.

Mutta nuoria, joille piti löytää tekemistä, riitti 1970-luvulla.

‒ Diakoni Reijo Räisänen perusti nuorisodiakoniaryhmän. Sen jäsenet kävivät tapaamassa nimikkovanhusta tai -vammaista. Myös kansainvälinen diakonia kiinnosti. Ryhmä keräsi rahaa ambulanssiin, jatkaa Hietanen.

Muutama vuosi sitten diakonian lähimmäisiä alettiin Tapiolassa kutsua Arkiystäviksi. Työn ydin säilyi. Ystävä ei saa työstään palkkaa. Hän tarjoaa lähinnä keskusteluseuraa, on puhelinystävä tai lapsiperheen tuki.

Seurakunta kouluttaa ja vakuuttaa, ottaa vastaan pyynnöt ja tekee sopimukset, kustantaa työnohjausryhmän Arkiystäville. Toimintaa organisoi Katja Karvinen.

‒ Arkiystävästä voi tulla jollekin vanhukselle eliniän tärkein ystävyyssuhde, arvioi Hietanen.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi