Ärsyttävät vanhemmat – miksi ystävän ikääntynyt äiti tai isä näyttää lähinnä suloisesti höpsähtäneeltä, mutta omat vanhemmat käyvät hermoille?
Psykoterapeutti Marja Laakson mukaan omaan vanhempaan ärsyyntyminen voi olla merkki terveestä erillisyydestä – tai tarpeesta vahvistaa sitä.
On hyvä, jos omat vanhemmat ärsyttävät sopivasti, väittää pari- ja perhepsykoterapeutti Marja Laakso.
Ärsyyntyminen kertoo erillisyydestä, joka tarkoittaa, että aikuinen lapsi on valmis tekemään itse omat päätöksensä eikä myötäile vanhempiensa toiveita. Joskus ärsyyntyminen kertoo myös erillisyyden vahvistamisen tarpeesta.
– Jos ollaan riittävän erillisiä, voidaan katsoa omia vanhempia armollisesti ja nähdä heidät vähän samaan tapaan kuin kaverin vanhemmat, hän sanoo.
Vantaan Martinlaaksossa vastaanottoa pitävän Laakson sohvalla puhutaan usein suhteesta omiin vanhempiin.
– Ei ole tultu oikealla tavalla kohdatuksi, joten pohditaan, miten voisi aikuisuudessa kohdata vanhempansa hyvällä tavalla. Joskus terapiassa haetaan lupaa etäisyyden ottoon.
Vaikka olisi etukäteen päättänyt kohdata vanhempansa asiallisena aikuisena, saattaa tulla tiuskineeksi, ja sitten harmittaa. Laakson mukaan hermostuminen on inhimillistä. On hyvä pohtia, mistä hermostuminen johtui ja löytääkö itsensä usein vastaavasta tilanteesta.
Jos hirveästi ärsyttää, on hyvä pysähtyä kuuntelemaan, mitä sen takana on: Onko minulla piilossa oleva tarve miellyttää vanhempaa? Jos palaan vanhemman seurassa toistuvasti nuoremman itseni rooliin, mikä siinä kutsuu? Vai kohteleeko äiti tai isä minua edelleen lapsena?
– Ärtymys ja viha ovat suojatunteita. Ärtymyksen alla voi olla monenlaisia tunteita kuten myötätuntoa, huolta ja sääliäkin, Laakso sanoo.
”On elämän laki, että omat vanhemmat vanhenevat, vaikka sitä voi olla joskus vaikea katsoa”, sanoo psykoterapeutti Marja Laakso.
Vanhempien vaatimuksiin voi suhtautua ystävällisesti mutta jämäkästi
Myös vanhempia voi ärsyttää. Heillä voi olla vahva käsitys siitä, mitä on hyvä ja turvallinen elämä, ja jos lapsen valinnat poikkeavat tästä, se voi ärsyttää. Sekin voi ärsyttää, jos lapsi ei pidä yhteyttä vanhempaan, valitsee epämieluisan puolison tai hankkiutuu vaikeuksiin. Kun asiat menevät metsään, voi olla kiusaus todeta: ”Mitä minä sanoin”.
– Meillä on oikeus virheisiin. Kaikki tekevät virheitä jatkuvasti, Marja Laakso muistuttaa.
Toisinaan vanhempien odotukset ja vaatimukset voivat näkyä kriittisyytenä ja kontrollointina. Ehdotuksiin ja vaatimuksiin voi suhtautua ystävällisesti mutta jämäkästi.
– Voi sanoa, että minä kuulen, mitä sinä toivot, mutta minun pitää miettiä asiaa. Teen omat ratkaisuni, ja kysyn neuvoa, jos tarvitsen.
Vanhemmille kannattaa kertoa, minkälaista suhtautumista toivoo sen sijaan, että painottaa omaa tyytymättömyyttään.
– Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan pysty tai halua ottaa toivetta vastaan, Laakso sanoo.
Hän muistuttaa, että aiempien sukupolvien lapsia ei opetettu säätelemään tunteitaan, vaan ne piti piilottaa. Lasten tuli olla reippaita ja pärjääviä eikä heitä saanut lohduttaa liiaksi. Siksi vanhenevan vanhemman voi olla joskus vaikeaa mennä oman lapsensa tueksi.
– Vaikka välit vanhempiin olisivat vaikeat ja vaatisivat etäisyyden ottoa, on tärkeää olla puolin ja toisin ystävällinen. Ketään ei ole oikeutta kohdella huonosti, Laakso sanoo.
Asioiden merkitykset saattavat muuttua iän myötä
Kun ikääntyvän vanhemman voimat vähenevät ja ajatukset hapertuvat, hän voi tuntua hölmöltä ja avuttomalta eikä häneen voi enää tukeutua niin kuin ennen.
– On elämän laki, että omat vanhemmat vanhenevat, vaikka sitä voi olla joskus vaikea katsoa, Marja Laakso toteaa.
Joskus vanhemman jaksaminen huolestuttaa. Silloin vanhemmalle voi sanoa, että näytät väsyneeltä, ja kysyä, miten hän jaksaa, ja ohjata hänet tarvittaessa lääkäriin.
– Jos vanhempi ei saa riittävää päivittäistä huolenpitoa, on hankittava hänelle tarvittava palvelu tai tehtävä huoli-ilmoitus, Laakso sanoo.
Jos vanhempi pahoittaa mielensä, hänen pahaa mieltään voi ymmärtää, mutta se ei saa ohjata omaa käyttäytymistä liikaa.
Yksinolo koetaan hyvin eri tavoin. Joku ei koe oloaan yksinäiseksi, vaikka hänen luonaan ei kävisi ketään. Joku toinen taas tuntee olevansa aivan yksin, vaikka hänen luonaan vierailisi lapsia, lapsenlapsia ja muita sukulaisia.
– Vanhempaansa voi kannustaa laajentamaan elämänpiiriään, matkustamaan tai menemään kurssille, mutta jos hän ei halua tehdä niin, se täytyy hyväksyä. Ehkä hän on valmis luopumaan elämänmittaisesta kilpajuoksusta ja haluaa keskittyä muihin asioihin.
– Asioiden merkitykset saattavat iän myötä muuttua. Jollekulle voi riittää se, että saa katsoo talvilintuja pihalla, Laakso sanoo.
Hän neuvoo olemaan vanhempien kanssa tekemisissä oman jaksamisen ja halun mukaan.
– Jos vanhempi pahoittaa siitä mielensä, hänen pahaa mieltään voi ymmärtää, mutta se ei saa ohjata omaa käyttäytymistä liikaa.
Lääkkeeksi ärtymykseen Laakso tarjoaa sallivuutta, huumoria ja asioiden tarkastelua uudessa valossa. Jos yhteydenpito vie liikaa energiaa, tapaamisten ja puheluiden määrää voi säädellä ja kertoa, että soitan vaikka kerran viikossa tai tulen käymään kerran kuussa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Haudalla saatetaan itkeä sitä, mikä ei koskaan toteutunut
Hyvä elämäLäheisen kuolema ei tee tyhjäksi sitä edeltäneitä epäoikeudenmukaisuuksia, vaille jäämisiä tai hylkäämisiä. Niitäkin saa haudalla surra, sanoo perheneuvoja Katianna Ruuskanen.
