Arvio: Marko Annala kertoo hevilaulajan tiestä läpi masennuskausien

Arvio: Marko Annala kertoo hevilaulajan tiestä läpi masennuskausien

Mokoma-yhtyeen laulajan kirjoittama romaani, Värityskirja, perustuu vahvasti hänen omaan elämäänsä.

Marko Annala kuvaa minämuodossa maalla asuvan teinipojan kehitystä hevimuusikoksi, joka vaipuu ajoittain syvään masennukseen. Annala kirjoittaa esikoisromaanissaan muusikon taipaleesta suoraan ja kaunistelematta. Koulunkäynti on pakkopullaa, paljolti myös siksi, että häntä kiusataan yläasteella. Musikaalinen poika löytää onneksi hengenheimolaisia, ja soittaminen bändissä nousee ykkösasiaksi.

Ennen Mokomaa Annala soittaa parissa kokoonpanossa ja saa maineen rajuna lavaesiintyjänä. Nuorena hän myös juo tolkuttomasti, mutta raitistuu ennen kuin pahempaa tuhoa ehtii tapahtua. Se on viisasta senkin vuoksi, että Annala alkaa kärsiä yhä vaikeammista masennusjaksoista.

Viimeisin paha masennus iskee, kun Mokoma on suosion huipulla. Rankan keikkarundin ohella Annala on remontoinut kaksilapsisen perheen uutta asuntoa, mikä on vienyt voimat. Uupunut mies päättää jäädä lepäämään puoleksi vuodeksi, ja se auttaa häntä ensi kerran kunnolla tervehtymään.

Sairauslomalla Annala havahtuu siihen, miten hyvää tekee pysähtyä ja viettää rauhassa aikaa lastensa kanssa. Hän kuvaakin liikuttavasti isän ja lasten suhdetta, jota hän peilaa samalla omaan, osin hankalaankin isäsuhteeseensa.

 

Marko Annala: Värityskirja. Like 2017.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi