Benediktiinimunkki Freeman: Meditaatio on muutosvoima
– Ihmiset janoavat hiljaisuutta, mutta kirkko tarjoaa puhetta, arvioi benediktiinimunkki Laurence Freeman. Kuva: Hans v. Schantz

– Ihmiset janoavat hiljaisuutta, mutta kirkko tarjoaa puhetta, arvioi benediktiinimunkki Laurence Freeman. Kuva: Hans v. Schantz

Benediktiinimunkki Freeman: Meditaatio on muutosvoima

Vaivaako unettomuus tai korkea verenpaine? Vai etsitkö hengellistä tietäsi? Apu saattaa löytyä meditaatiosta.

Helsingissä vastikään vieraillut benediktiinimunkki Laurence Freeman on opettanut kristillistä meditaatiota niin alakoululaisille, yritysjohtajille kuin hengellisen elämänsä syventämisestä kiinnostuneille. Hänen mielestään meditaation lahjaa kannattaa jakaa kaikille, jotka haluavat siitä osallisiksi.  

– Äskettäin eräs äiti kysyi minulta, mitä hän antaisi pojalleen konfirmaatiolahjaksi. Vastasin, että älä anna mitään vaan meditoi hänen kanssaan, Freeman kertoo.

Äidin kannattaisi harkita Freemanin neuvoa. Meditaation vaikutuksia on tutkittu tieteellisesti 1930-luvulta asti ja niistä on kertynyt runsaasti näyttöä. Meditaation on todettu helpottavan esimerkiksi unettomuutta, stressiä ja ahdistusta, alentavan verenpainetta ja lisäävän vastustuskykyä. Myös riippuvuuksien ja fobioiden hoidossa sitä on käytetty tuloksellisesti. Säännöllinen meditaatio muuttaa aivoja ihan fyysisesti: se esimerkiksi vahvistaa niitä aivoalueita, jotka ovat yhteydessä tunteiden sääntelyyn, positiivisten tunteiden kokemiseen ja itsehillintään.

– Jo nämä myönteiset vaikutukset ovat monille riittävä syy meditoida. Mutta meditaatio ei ole vain elämänhallintataitoja vaan se voi olla myös hengellinen tie. Sillä on hedelmiä, jotka eivät ole mitattavissa. Ne näkyvät esimerkiksi ihmissuhteissamme, Freeman sanoo.

Samoja Hengen hedelmiä

Hänen mielestään meditaation hedelmät ovat niitä samoja, joita apostoli Paavali kutsuu Hengen hedelmiksi: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

– Meditaatio ei ole pakoa elämästä ja sen ongelmista vaan osa elämää. Se muuttaa sitä, kuinka suhtaudumme ongelmiimme. Meillä on kyky itsemme ylittämiseen, itsetuntemukseen ja Jumalan tuntemiseen. Meditoimme, jotta olisimme täydesti ihmisiä.

Laurence Freeman on itse esimerkki siitä, kuinka meditaatio voi muuttaa koko elämän suunnan. Hän olisi voinut tehdä uran journalistina, pankkimaailmassa tai YK:ssa – niitä kaikkia hän ehti kokeilla. Mutta hänestä tuli munkki.

Yksi uskonto ei riittänyt teinille

Irlantilaisen äidin ja englantilaisen isän poikana Laurence Freeman kasvatettiin katoliseen uskoon. Lapsena usko oli hänelle tärkeä, mutta kun hän tuli teini-ikään, kristinuskosta ei tuntunut löytyvän vastauksia niihin kysymyksiin ja ongelmiin, jotka häntä askarruttivat, ja hän kiinnostui henkisyydestä laajemmin.

Koulun jälkeen Freeman pääsi Oxfordin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan hän halusi purkaa sydäntään ja hakeutui benediktiinimunkki John Mainin juttusille.

– Eräässä tapaamisessamme hän puhui minulle meditaatiosta. Se oli elämäni käännekohta. Reaktioni oli ristiriitainen: älyllisellä tasolla en ymmärtänyt, mitä hän puhui, mutta sydämessäni tunsin, kuinka jotakin heräsi. Tunsin kaipuuta ja kiinnostusta.

Aluksi Freeman meditoi harvoin. Yliopistosta valmistuttuaan hän kokeili eri työpaikkoja, muttei oikein tuntenut löytävänsä omaa tietään. John Mainia hän tapasi edelleen satunnaisesti. Kun Main perusti kristillisen meditaation keskuksen, Freeman päätti lähteä sinne retriittiin puoleksi vuodeksi.

– Hetki oli sopiva. Halusin miettiä, mitä elämälläni tekisin. Retriitin aikana opin meditoimaan kunnolla. Sen jälkeen olin ajatellut palaavani niin sanottuun todelliseen elämään, mutta tajusinkin yllättäen, ettei minulla ollut enää ammatillista kunnianhimoa.

– Pohdin asiaa kesän, ja päätin hakeutua luostariin. Kun olin päätökseni tehnyt, oloni oli rauhallinen ja tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Enkä ole katunut sitä koskaan.

Munkkina Freeman työskenteli yhdessä John Mainin kanssa. He perustivat meditaatiokeskuksen ensin Englantiin ja sitten Kanadaan. John Mainin kuoltua vuonna 1982 Freeman jatkoi hänen työtään meditaatioyhteisön kehittämisessä. Nykyisin Freemanin johtaman World Community for Christian Meditation -järjestön piirissä toimii noin 2500 meditaatioryhmää 103 maassa.

Linkki aboriginaalien ja Jeesuksen välillä

Meditaatio yhdistetään yleensä itämaisiin uskontoihin. Se ei ole koko totuus: Laurence Freeman sanoo, että meditaatio tunnetaan kaikissa uskonnollisissa perinteissä. Esimerkiksi Australian aboriginaalit harjoittivat sitä jo 40 000 vuotta sitten. Kristinuskossa ensimmäinen meditaation opettaja oli Jeesus itse.
 

En yritä käännyttää ketään, mutta meditaatio voi olla mahdollisuus Jumalan kokemiseen."
 

– Jeesus sanoo: "Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa." Hän myös opettaa meitä olemaan käyttämättä paljon sanoja, tyynnyttämään mielemme ja olemaan läsnä tässä hetkessä, huolehtimatta huomisesta.

– 300- ja 400-luvuilla Egyptin autiomaassa eläneet erämaaisät ja -äidit käyttivät meditaatiomenetelmää, jota he kutsuivat puhtaaksi rukoukseksi tai sydämen rukoukseksi. Sitä samaa me opetamme nykyihmisille. Olemme siis osa kristinuskon sisällä vaikuttanutta pitkää mystiikan traditiota, Freeman kertoo.

Itse meditaatio on tekniikaltaan yksinkertaista. Mutta helppoa se ei ole.

– Istumme alas ja olemme hiljaa paikoillamme, suljemme silmämme ja päästämme irti ajatuksistamme. Meditatiivinen rukous ei tapahdu mielessä vaan sydämessä. Emme siis ajattele Jumalaa tai puhu hänelle vaan olemme hänen kanssaan.

Sisäistäminen tarvitsee armoa

Freemanin mukaan monet luovuttavat helposti muutaman yrityksen jälkeen, koska he kokevat, etteivät osaa meditoida. Laukkaava mieli ei hiljene, asento tuntuu epämukavalta, ei ole oikein aikaakaan.

– On hassua, että ajattelemme uskonnon harjoittamisen edellyttävän täydellisyyttä. Mutta eihän evankeliumissa ole kyse meidän täydellisyydestämme, vaan Jumalan armosta. Meidän täytyy olla uskollisia – ei täydellisiä. Meditaatio on työtä. Ja oppimisprosessi.

 

Meidän täytyy olla uskollisia – ei täydellisiä. Meditaatio on työtä. Ja oppimisprosessi."

 

Siksi Freeman vertaa meditaation opettelua soittamisen tai kielen opiskeluun. Se vaatii kurinalaisuutta, eikä sitä koskaan hallitse täysin.

On kuitenkin yksi ihmisryhmä, jolle meditaatio näyttää olevan mutkatonta: lapset. Freeman on todennut sen kiertäessään kouluissa, joissa meditaatio on otettu osaksi opetusta. Meditaatioon käytetty aika määräytyy lapsen iän mukaan, minuutti meditaatiota yhtä ikävuotta kohden.

– Lapsilla on luontainen kyky meditaatioon ja hiljaisuuteen, ja he nauttivat siitä. Monet meditoivat myös vapaa-ajallaan. Eräs poika kertoi minulle meditoivansa kotonaan silloin, kun hänen vanhempansa riitelevät, koska se rauhoittaa hänen mieltään, Freeman kertoo.

Liike-elämässä meditaatiota tarvitaankin

Mielensä tyynnyttäminen ja hiljaa paikoillaan istuminen tuntuu äkkiseltään olevan kaukana kovavauhtisesta ja stressaavasta bisnesmaailmasta. Mutta juuri liike-elämässä meditaatiolle tuntuu olevan kysyntää. Freeman on ohjannut niin yritysjohtajia kuin alan opiskelijoitakin.

– Meditaatio ei tarjoa heille pelkkää rentoutumista vaan myös syvempää rauhaa. En yritä käännyttää ketään, mutta meditaatio voi olla heille mahdollisuus Jumalan kokemiseen. Pyhä Henki ei toimi vain kirkon seinien sisällä.

– Maailmassa vallitsee suuri hengellinen nälkä. Ihmiset, joilla ei ole kosketuskohtaa kristinuskoon, etsivät merkitystä ja syvyyttä elämäänsä esimerkiksi itämaisista uskonnoista ja uushenkisyydestä. Minusta on tärkeää tarjota heille myös oman hengellisen perinteemme hedelmiä, Freeman lisää.

Se olisi hänen mukaansa kirkkojen tehtävä. Tällä hetkellä kirkot eivät sitä täytä. Freeman arvioi, että kirkoista on tullut yksikielisiä. Ne puhuvat Raamatun, uskon ja teologian kieltä, jota vain harva nykypäivänä ymmärtää.

– Elämän tarkoituksen pohtimiseen ja hengellisten kokemusten hahmottamiseen käytetään nykyisin ihan toisenlaista kieltä. Jos me kirkoissa emme pysty puhumaan sitä, kristinuskosta tulee vähitellen suljettu kultti, Freeman varoittaa.

Tarvittava työkalu myös kirkolle

Laurence Freeman lisää heti perään, ettei kosketuspinnan löytäminen ole niin vaikeaa kuin voisi luulla.

– Se on hiljaisuus. Ihmiset janoavat hiljaisuutta. Mutta kun he tulevat kirkkoon, tarjolla on kaikkea muuta kuin sitä: on kauniita sanoja ja hienoa musiikkia. Kirkoilla olisi myös hiljaisuuden perinne, mutta sitä ei hyödynnetä tarpeeksi.

Freemanin mielestä kirkoista on tullut liikaa yritysten kaltaisia. Ne laativat suunnitelmia, strategioita ja markkinointikampanjoita.

– Kirkot ovat kuin evankeliumin Martta: puuhakkaita ja huolestuneita. Jeesus käski Marttaa rauhoittumaan ja lopettamaan hätäilyn. Oleminen on tärkeämpää kuin tekeminen, hiljaisuus tärkeämpää kuin puhe.

Jos kirkko saisi omassa elämässään tasapainotettua Martan ja hänen sisarensa Marian vahvuudet, aktiivisen ja kontemplatiivisen puolen, sillä olisi Freemanin mielestä annettavaa suorituskeskeiselle yhteiskunnalle.

– Alkoholisti ei voi auttaa kohtalotoveriaan toipumaan, jos hän itse vielä juo. Samalla lailla ei kirkkokaan voi tarjota ihmisille vaihtoehtoa, jos se on yhtä kiireinen, pinnallinen ja stressaantunut kuin maailma ympärillä.

 

Lue, kuinka Helsingin Tuomiokirkon tiloissa meditoidaan Freemanin ohjaamalla tavalla.

Lue myös: Freeman inspiroituu Dalai-lamasta.

 

Näin meditoit

Laurence Freeman opastaa meditoimaan näin:

• Istu paikoillasi selkä suorana. Sulje silmät ja hengitä rauhallisesti.

• Toista mielessäsi rukoussanaa eli mantraa taukoamatta. Suositeltava sana on esimerkiksi maranata. Se on Jeesuksen äidinkieltä arameaa ja tarkoittaa "Herra, tule!". Aina kun huomaat mielesi harhailevan, palaa takaisin mantraan.

• Suositeltavaa on meditoida 20–30 minuuttia kerrallaan, aamuin illoin.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: