Carina Räihä järjestää nykyään esimerkiksi kiipeilymatkoja. Ääriolosuhteissa voi löytää itsestään uusia puolia. Kuva: Saara Vuorjoki
Carina Räihä: "Suurin este elämänmuutoksille on turvallisuushakuisuus"
Carina Räihä irtisanoutui työstään ja lähti Mount Everestille. Uuden minän sijaan löytyi paljon vanhaa tuttua.
Toukokuussa 2010 Carina Räihä seisoi paikassa, jossa kukaan suomalaisnainen ei ollut aikaisemmin käynyt: Mount Everestin huipulla, yli 8,8 kilometrin korkeudessa. Sinne pääsyä oli edeltänyt paitsi lyhyt valmistautuminen myös elämänmuutos. 20 vuotta pankki- ja talousalalla työskennellyt Räihä oli irtisanoutunut ja lähtenyt etsimään uutta suuntaa.
Vielä Mount Everestin huipulla hän ei kuitenkaan tuntenut voittajafiilistä saati mielenrauhaa.
– Ei siellä huipulla kovin mukavaa oikeasti ollut. Piti muistaa, että suurin osa kuolleista kiipeilijöistä on kuollut alas tulleessaan. Huipulla oli myös aika paljon tekemistä. Piti ottaa kuvia sponsorilippujen kanssa ja saada yhteys PR-ihmiseen, jotta hän voi lähettää tiedotteen, että olen päässyt huipulle, Räihä kertoo.
– Euforia ja sen tajuaminen, mitä olen tehnyt, tulivat vasta lentokoneessa Kathmandun yllä. Lentoemäntäkin tunnisti minut ja onnitteli.
Ennen irtisanoutumista Carina Räihän elämä oli kiireistä. Töitä ja työmatkoja oli niin paljon, että kehokin alkoi reagoida stressiin. Joskus Räihä huomasi miettivänsä, että jos nyt kuolisi, voisiko hänestä sanoa, että hän eli omannäköistään elämää.
Sitten Räihä joutui töissä tilanteeseen, jossa hänen olisi pitänyt päättää, kuka irtisanotaan. Se oli hänen tilaisuutensa – hän päätti lähteä itse.
– Kyllähän se pelotti, mutta päällimmäinen tunne oli helpotus.
Jätettyään työnsä Räihä mietti tulevaisuuttaan, vietti paljon aikaa mökillä ja teki vapaaehtoistyötä ympäristöjärjestöille. Sitten hän kuuli, kun Mount Everestille kiivenneet suomalaismiehet kertoivat kokemuksestaan. Se teki kiipeilyä jonkin verran harrastaneeseen Räihään vaikutuksen.
– Sitä kuunnellessa minulla nousi oikein pala kurkkuun. Ajattelin, että jotakin tuollaista haluan tuntea ja kokea.
Räihä varasi paikan Everestille menossa olevasta retkikunnasta ja osti lennot Nepaliin. Aikaa valmistautua oli vain seitsemän kuukautta.
Kun päätös on tehty, seuraa tietä
Elämänmuutos on aina riski. Mitä jos muutos ei tuokaan suurempaa onnea? Mitä jos uutta uraa ei löydy? Millä maksetaan lainat?
Carina Räihällä oli taloudellisena turvanaan asunto ja kesämökki ja erorahankin hän sai työpaikasta lähtiessään, mutta myös lainaa oli vielä paljon. Myös toisenlaiset riskit mietityttivät. Palaako hän Nepalista elävänä? Löytyykö elämälle uusi suunta?
Räihä myöntää, että Mount Everest -matkan jälkeen, kun yksi mahdottomalta tuntunut unelma oli toteutunut, iski jonkinlainen tyhjyys. Hän mietti, mistä saa nautintoa ja mitkä asiat kiinnostavat. Vastaus oli: liikunta, luonto, eläimet ja matkustelu. Ne veivät uudelle uralle.
Nykyään Räihä on personal trainer ja luennoitsija ja järjestää kiipeilymatkoja. Luennoillaan hän puhuu esimerkiksi elämänmuutoksen tekemisestä.
Räihä uskoo, että ihmiset tarvitsevat esimerkkejä ja että kenelle tahansa tekee hyvää joskus miettiä, elääkö omannäköistään elämää.
– Sitä kannattaa pysähtyä miettimään ainakin silloin, jos tyytymättömyys on jatkunut pidempään. Apuna voi käyttää esimerkiksi worst case -skenaariota eli miettiä, mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos muutan elämääni.
Räihän mukaan suurin este muutokselle on yleensä turvallisuushakuisuus.
– Silloin pitää muistaa, että vaikka muutos on pelottava asia, se on silti aina myös mahdollisuus.
– Päätöksenteko on vaikein vaihe. Sen jälkeen kaikki helpottuu. Seuraa vain tietä, jonka on valinnut.
Muutos saattaa auttaa huomaamaan, mitä kaikkea elämä onkaan opettanut.
– Perusfiksulla työelämässä olleella ihmisellä on paljon työssä ja muussa elämässä opittuja taitoja, joita ei edes itse tajua. Minäkin olen vuorikiipeilijä, personal trainer, kirjailija ja luennoitsija, vaikka olen pelännyt esiintymistä ja opiskellut aikanaan kauppakorkeakoulussa.
Oudoissa tilanteissa oppii parhaiten
Ura pankkimaailmassa tuntuu nykyään kaukaiselta, mutta Carina Räihä näkee myös sen merkityksen elämässään. Ilman sitä hän ei ehkä olisi nyt tässä, ja myös siellä opitusta on ollut hyötyä.
– En voi silti sanoa kaipaavani niitä vuosia, ainoastaan työkavereita.
Räihän mielestä kaikkien ei tarvitse muuttaa elämäänsä irtisanoutumalla ja lähtemällä tavoittelemaan vuorenhuippuja, mutta hän muistuttaa, että arjessa ei välttämättä joudu kasvotusten samanlaisten asioiden kanssa kuin vieraassa ympäristössä. Hulluimmat haasteet voivat olla opettavaisempia.
– Minä olen esimerkiksi oppinut tiimityötä. Aikaisemmin olin soolotekijä, mutta varsinkin vuorilla pitää väkisinkin toimia yhdessä.
Matkat ovat myös opettaneet sen, että monet asiat Suomessa ovat todella hyvin, eikä tee mieli valittaa ihan pienistä.
Suurista muutoksista huolimatta Räihä ei koe olevansa nyt täysin eri ihminen kuin ennen, ehkä jopa päinvastoin. Nykyisessä Carinassa, joka liikkuu luonnossa ja syö vain vegaaniruokaa, on paljon samaa kuin siinä nuoressa Carinassa, joka kävi luontokerhossa ja mietti biologin uraa.
– Oikeastaan arvot, jotka minulla jo oli, ovat vain kirkastuneet, ja se vanha minä tuli esiin elämänmuutoksen myötä.
Kuka?
Carina Räihä, 49, on espoolainen kauppatieteiden maisteri, luennoitsija, matkanjärjestäjä ja personal trainer.
Mitä?
Ensimmäinen suomalaisnainen, joka on kiivennyt Mount Everestille. Kirjoittanut myös kirjan Huipulta huipulle (Tammi 2010).
Motto?
"Kaikki on mahdollista, jos haluat sitä riittävästi."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lähempänä taivasta ymmärtää oman pienuutensa – vuorikiipeilijä Lotta Hintsan mielestä merkitys löytyy silti matkalta, ei huipulta
Hyvä elämä HengellisyysVuoria ei voi valloittaa, mutta niiden kanssa voi lähteä tanssimaan, kokenut huiputtaja ajattelee.
