null Diakoni kuuntelee yksinäisiä vanhuksia, sillä ääneen puhuminen on vaikeutunut ja sanasto saattaa olla hukassa 

Diakoni Heidi Metsälä käy tapaamassa Kannelmäen alueen vanhuksia muun muassa palvelutaloissa ja niiden pihoilla.

Diakoni Heidi Metsälä käy tapaamassa Kannelmäen alueen vanhuksia muun muassa palvelutaloissa ja niiden pihoilla.

Diakoni kuuntelee yksinäisiä vanhuksia, sillä ääneen puhuminen on vaikeutunut ja sanasto saattaa olla hukassa 

Korona-aikana Kannelmäen seurakunnan diakoni Heidi Metsälä on ollut yksi palvelutalojen asukkaiden harvoista juttuseuralaisista.

Ikäihmiset jäivät yksin, otsikoitiin pitkin pahinta korona-aikaa. Palvelutaloissa asuvat eivät saaneet tavata läheisiään kuukausiin. Seurakunnat ottivat tilanteesta kopin ja ovat korona-aikana tarjonneet juttuseuraa eristyksiin jääneille.

Kannelmäen seurakunnassa vanhustyöstä vastaava diakoni Heidi Metsälä etsii kaikkein yksinäisimpiä. Hän on kysellyt palvelutaloista, ketkä erityisesti kaipaisivat kohtaamista.

– Menen juttelemaan halukkaiden kanssa palvelutalojen sisäpihoille tai yleisiin tiloihin, aina kulloisetkin rajoitukset huomioiden. Joidenkin asukkaiden kanssa käydään pienellä kävelyllä, hän kertoo.

Kannelmäen seurakunnasta käydään myös laulamassa palvelutalojen pihoilla, ja pappi pitää kahdenkeskisiä keskustelu- ja ehtoollishetkiä Kannelkodissa.

– Yhteistyö kaupungin ylläpitämien laitosten kanssa sujuu hyvin. Meidät otetaan mielihyvin vastaan, Metsälä kehuu.

Voisitko käydä katsomassa vanhempiani?

Myös diakoniatoimiston puhelin soi tasaisesti, kun omaiset eri puolilta Suomea soittavat Heidi Metsälälle kertoakseen alueen palvelukodissa asuvasta äidistä tai isästä, joka tuntuu alakuloiselta – ja jota he itse eivät pääse katsomaan. He miettivät, voisiko diakoni käydä tervehtimässä. Ja kyllä hän voi, jos äiti tai isä itse antaa luvan.

Metsälä on huomannut, että monella vanhuksella ääneen puhuminen on vaikeutunut koronan aikana.

– Sanastokin on vähän unohtunut. Se on varmaankin oire siitä, että ei tule juteltua juuri ollenkaan päivän aikana.

Diakoni haluaakin olla tapaamisten kuunteleva osapuoli ja rohkaisee vanhuksia kertomaan elämästään. Yleensä sanatkin lopulta löytyvät.

Nyt on hyvä hetki puhua elämästä ja kuolemasta

Poikkeusoloista huolimatta vanhuksia ovat vuoden aikana mietityttäneet samat asiat kuin muutenkin. Koronasta on puhuttu yllättävän vähän.

– Monelle on helpottavaa, että minulle voi puhua kuoleman läheisyydestä ja surusta. Kirkon työntekijänä ne ovat minulle arkisia asioita, Metsälä sanoo.

Jokaisen tapaamisen hän päättää Herran siunaukseen.

Toistaiseksi Heidi Metsälä on hoitanut vanhusikäisten tapaamiset Kannelmäessä yksin, mutta toiveissa on pandemian hellitettyä rekrytoida myös vapaaehtoisia.

– Jos sellaiseen on innostusta, minulle saa ilmoittautua. Ihan tavallinen juttuseurana oleminen on tässä tilanteessa poikkeuksellisen tärkeää. ■

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi