null Edu Kettusen muistojen Martinlaaksossa sataa aina – ”Vantaassa on hiukan alakuloista romantiikkaa”

Edu Kettunen syntyi Vantaalla, mutta on jo aikoja sitten kotiutunut Kemiönsaareen.

Edu Kettunen syntyi Vantaalla, mutta on jo aikoja sitten kotiutunut Kemiönsaareen.

Edu Kettusen muistojen Martinlaaksossa sataa aina – ”Vantaassa on hiukan alakuloista romantiikkaa”

Musiikintekijä Edu Kettunen ei hyppää pippaloissa, vaan viihtyy maaseudun rauhassa.

Kemiönsaaressa asuva Edu ­Kettunen ei muista, kuinka monessa hänen tekemässään biisissä mainitaan Vantaa. Toisaalta, vaikka kaupunkia ei suoraan mainittaisikaan, Kettusen kokema Vantaa-­tunnelma on useissa lauluissa läsnä.

Lentäjän poika on syntynyt Vantaalla.

– Vantaa on minulle hyvällä tavalla tavallisuuden perikuva tai symboli. Vantaa on hienosti vähän niin kuin altavastaaja Espoon ja Helsingin kupeessa. Se on pyyteettömästi töitä tekevien ihmisten mesta. Vantaassa on hiukan alakuloista romantiikkaa. Siinä sen hienous piilee.

Broadcastin kauniit pojat

Vantaalta Edu Kettunen muutti 11-vuotiaana isän ja uusperheen kanssa Helsinkiin Munkkiniemeen. Vanhempien erossa Edu jäi isän luokse. Isosisko muutti äidin kanssa muualle.

– Isosisko oli minulle tärkeä. Hän oli sellainen pantteri, joka piti minun puoliani kaikkia vastaan.

Musiikki alkoi kiinnostaa, kun Edu kuuli radiosta Eero Raittisen vetämän laulun Vanha holvikirkko. Listahitti kolahti lujaa. Osittain siksi, että poika ymmärsi väärin laulun sanat ”ja yöhön kesäiseen fuuga kauniina kulkee”.

– Luulin, että se ”fuuga” oli armeijan harjoitushävittäjäkone Fouga Magister, joka liitää matalalla kirkon yli. Näin sen silmissäni ja ajattelin, että nyt on hieno mielikuva!

Kitaraa Edu rupesi soittamaan tosissaan yläasteella. Hän tutustui koulussa uusiin kavereihin, ja ”bändihässäkkä” alkoi. Viitisentoista musiikista ja soittamisesta innostunutta kaverusta muodosti erilaisia soittokokoonpanoja.

– Soitimme milloin mitäkin, kantria ja rockia. Yhdestä kokoonpanostamme tuli sitten Broadcast-yhtye, ja se lähti nousuun. Meitä oli kuusi, ja olimme suunnilleen 17-vuotiaita.

Kettunen ja muut Broadcastin pojat harjoittelivat siellä, mistä paikan löysivät, autotallissa tai vaikka polttoaineen käryisessä pannuhuoneessa. Aiempaan verrattuna hieno treenikämppä löytyi Sotainvalidien Veljesliiton kuntoutuslaitoksesta Kaskisaaresta. Basistin isä toimi laitoksen johtajana.

Ongelma oli, että niin sanotut musapiirit ajattelivat meidän olevan vain niitä kauniita poikia, vaikka olimme varmaan sen ajan taitavin orkesteri.

Kun pojat olivat tehneet ensimmäisen demonsa studiolla, äänittäjä vei sen salaa levy-yhtiöön.

– Meidät kutsuttiin Finnlevylle neuvotteluun, ja ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, teimme jo levyä, vaikkemme olleet tehneet vielä yhtään varsinaista keikkaa, Kettunen muistelee.

Pop-yhtye Broadcast perustettiin vuonna 1980. Suurimmaksi hitiksi nousi You Break My Heart, joka on Esa Kaartamon sävellys. Sanat kirjoitti Edu Kettunen.

– Broadcastin suosio tuli niin silmille. Huono puoli siinä oli, ettemme tajunnet, kuinka kova juttu bändimme oli. Aktiivinen Broadcastin aika oli kuutisen vuotta. Silloin teimme koko ajan keikkaa, Kettunen kertoo.

Broadcastin kauniit pojat -imago oli Kettusen mielestä rasite. Tyttöjen ihailu tietenkin hiveli, mutta bändi halusi tehdä musiikkia.

– Ongelma oli, että niin sanotut musapiirit ajattelivat meidän olevan vain niitä kauniita poikia, vaikka olimme varmaan sen ajan taitavin orkesteri. Silloin vaikuttivat myös uusi aalto ja punk, ja meidän musiikkiamme pidettiin kaupallisena. Mutta mikä oli kaupallisempaa kuin punk siihen aikaan? Sehän myi kuin häkä.

– Ärsytti, ettei voinut tehdä musiikkia musiikin vuoksi, vaan siinä piti olla joku ideologia takana. Jälkeenpäin ajateltuna aivan sama, mutta silloin otti päähän, koska teimme sitä musaa tosissamme.

Meri on veneenrakentaja Edu Kettuselle elämyksien paikka.

Meri on veneenrakentaja Edu Kettuselle elämyksien paikka.

Mustasaaren pikkukammarissa

Samoihin aikoihin kuin Broadcast aloitteli, Edu Kettunen ja kaverit viettivät paljon aikaansa Mustasaaressa. Se on Helsingin seurakuntien toimintakeskus.

– Mustasaaressa oli mukavia ihmisiä, ja siellä oli kiva hengailla. Paikalla oli aina pariskunta Musa ja Ukkis, ja he olivat meille tärkeitä ja turvallisia hahmoja. He eivät pingottaneet asioista turhaan, mutta pitivät jöötä.

– Siellä oli sellainen sääntö, että jos menee sunnuntaina pikkukammarissa pidettävään jumalanpalvelukseen, saa ilmaisen munkin. Ehkä me kerran tai pari siellä käytiin.

Kettunen ei silloin ajatellut Mustasaaren toiminnan olevan kirkon järjestämää. Siinä iässä tärkeintä olivat kaverit ja musiikki.

– Mustasaaresta on hyviä muistoja. Siellä oli bänditoimintaa, keikkoja ja kantrimusiikkifestivaalit. Olin välillä Jenkeissä vaihto-oppilaana, ja vielä senkin jälkeen kävin Mustasaaressa.

– Kaikki saavat uskoa just siihen, mihin uskovat. Itse olen tässä maailmassa niin konkretioiden armoilla. Kavahdan kaikenlaisia ismejä. En minä kiellä sitä, etteikö minullakin olisi jonkinmoinen jumala, muttei se ole taivaassa asuva hahmo, joka määrää kaikesta ja niin poispäin.

– Mutta kyllä kristilliset arvot ovat suurin piirtein ne minun arvoni. On hienoa ja kaunista, että yrittää elää mahdollisimman kunnolla odottamatta siitä mitään palkintoa. Tai rangaistusta, jos ei elä ihan kunnolla, Kettunen sanoo ja naurahtaa loppukaneetilleen.

Itse tehdyllä veneellä Ranskaan

Naimisissa Edu Kettunen on ollut kolmekym­men­täkolme vuotta. Suhteen alkuaikoina 1990-luvulla perhe purjehti Ranskaan, jonka kulttuuri oli erityisesti vaimolle tärkeää. Ja sopi se Edullekin. Mukana matkasi Edun poika.

– Kerran kun tulimme Lissun kanssa joltain purjehdusreissulta, sanoin hänelle, että voisimme hyvin muuttaa vaikka veneeseen asumaan ja lähteä jonnekin pidemmälle. Lissu totesi, että niin voisimme, mutta pitäisi hommata isompi vene.

Se oli sillä päätetty. Kettunen alkoi rakentaa venettä ja tiesi, että se kestää pitkään. Viisi vuotta siinä meni, vaikka hän pystyi toimimaan niin, että rakensi puolet vuodesta venettä ja teki toisen puolen musiikkia.

– Tärkeintä ei ollut se, mihin lähdemme, vaan että mennään minne mennään ja asustellaan veneessä omillamme. Halusimme päästä irti yhteiskunnasta. Luulimme, että se on mahdollista, mutta eihän se ollut.

– Hyvä kuitenkin, että tehtiin se reissu. Nyt ei tarvitse miettiä, että mitäs jos.

Kun on pienellä botskilla ulkomerellä, tajuaa, kuinka mitättömän pieni sitä on tässä maailmassa.

Mereen Kettunen tutustui jo pienenä isän kanssa purjehtiessaan. Edelleen, kun saaristo loppuu ja avomeri häämöttää, olo on jännittynyt. Tunne sulaa kuitenkin nopeasti pois, kun purjehtija vain katsoo ympärilleen ja toteaa, että tässähän tämä on.

– Kun on pienellä botskilla ulkomerellä, tajuaa, kuinka mitättömän pieni sitä on tässä maailmassa. Se on hyvä fiilis. Samanlainen tunne tulee tähtitaivaasta, jota jään joskus tarpeeksi pimeänä yönä tuijottamaan. Silloin näkyvät linnunradat ja kaikki taivaan ihmeet. Onhan se ihan pökerryttävää.

– Minua lohduttaa tässä maailmassa ihan älyttömästi se, kuinka vähäpätöinen ihminen on ja kuinka vähän minulla on merkitystä. Se on vapauttavaa. Sitä ei todellakaan aina muista, kun murehtii jotain pankkilainaa.

– Minua lohduttaa tässä maailmassa ihan älyttömästi se, kuinka vähäpätöinen ihminen on ja kuinka vähän minulla on merkitystä, Edu Kettunen sanoo.

– Minua lohduttaa tässä maailmassa ihan älyttömästi se, kuinka vähäpätöinen ihminen on ja kuinka vähän minulla on merkitystä, Edu Kettunen sanoo.

Suttuinen sielunmaisema

Maaseudulla asuminen sopii Edu Kettuselle. Siellä on kiva olla ja hengittää. Hänestä on mahtavaa kävellä ovesta ulos omalle pihalle ja touhuta siellä, mitä huvittaa.

– Minulle on aina ollut jollain tavalla selvää, että muutan maalle heti, kun voin. Muutinkin Helsingistä pois silloin Broadcastin jälkeen, ­enkä ole koskaan hypännyt missään musa-alan pippaloissa. Vaikka olen kaupunkilaispoika, vietin nuorena kesiä aina Salossa, mistä äitini suku on lähtöisin.

Kettunen kertoo sielunmaisemansa olevan suttuinen, alakuloinen ja sateinen. Se on ollut sitä nuoresta asti. Vantaalla voi hänen mukaansa olla osuutta asiaan.

– Asuin Martinlaaksossa, ja minulla on muistikuva, että siellä satoi aina. Ja aina oli kuraista. Vuoden ympäri oli märän hiekan haju. Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Mutta huonolla kelillä saattoi olla sisällä ja katsella ulos ikkunasta. Maailma oli tarpeeksi kaukana, eikä ollut hurlumheitä ympärillä.

Kuka?

Edu Kettunen, 60, on laulaja ja lauluntekijä. Hän asuu Kemiönsaaressa vaimonsa kanssa.

Mitä?

Syksyllä ilmestyi Kettusen kirjoittama ja kuvittama lastenkirja Elppu matkalla kotiin (Minerva). Tänä vuonna on ilmestynyt myös Veli-­Pekka Hännisen kirjoittama Edu Kettunen -elämäkerta (Minerva).

Edu Kettunen konsertoi 8.12. Aleksanterin teatterissa Helsingissä ja 15.12. Sellosalissa Espoossa.

Motto

Kaikki menee aina hyvin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi