Lähihoitaja Milaydis Guerra Martinez työskentelee Espoon kotihoidossa. Työ on antoisaa, mutta kiire, asiakkaiden yksinäisyys ja se, ettei ole aikaa jutella heidän kanssaan, tuntuvat pahalta.
Eettinen kuormitus saa monet pohtimaan alanvaihtoa – lähihoitaja Milaydis Guerra Martinez vaihtoi työpaikkaa hoivakodista kotihoitoon ja jaksaa nyt paremmin
Kun työnteon arki on ristiriidassa omien ja usein myös työpaikan arvojen kanssa, syntyy eettistä kuormitusta. Siksi työpaikoilla pitäisi olla tilaa myös tunteille.
Sosiaalityöntekijä murehtii, kun ei voi käyttää tarpeeksi aikaa tukea tarvitsevan perheen auttamiseen. Terveyskeskuslääkäri huokaa syvään, kun päivystyksessä tunteja odottaneen monisairaan vanhuksen asia pitäisi hoitaa muutamassa minuutissa. Luokanopettaja miettii vielä illalla oppilasta, joka ei saanut tänäänkään apua äänekkäimpien oppilaiden viedessä kaiken huomion.
Eettisestä kuormituksesta tai eettisestä stressistä on tullut osa monien työpäivää ja seikka, joka tekee henkisesti raskaasta työstä vielä raskaampaa. Eettinen kuormitus korostuu sosiaali- ja terveysalalla, mutta sitä koetaan myös muilla aloilla kuten varhaiskasvatuksessa ja rakennusalalla, kun työntekijät näkevät, kuinka kiireessä tulee huonoa jälkeä.
Eettinen kuormitus syntyy, kun mahdollisuudet tehdä työtä ovat ristiriidassa työntekijän omien arvojen tai työpaikan arvojen, normien ja sääntöjen kanssa. Eettiseen kuormitukseen kuuluu valintoja huonojen vaihtoehtojen välillä sekä riittämättömyyden ja voimattomuuden tunnetta. Usein kuormaa kasvattaa myös se, että näkee työpaikalla muiden toimivan tavalla, joka ei tunnu oikealta.
Aina yksittäinen työntekijä ei edes tunnista kokevansa eettistä kuormitusta. Hän huomaa stressaantuvansa ja kuormittuvansa, muttei saa kiinni siitä, mistä se johtuu.
– Silloin ilmiötä on vaikea ottaa puheeksi. Olisi kuitenkin tärkeää antaa tilaa keskustelulle ja tunteille eikä puhua vain resursseista, sanoo erikoistutkija Kirsikka Selander Työterveyslaitokselta.
Jos Milaydis Guerra Martinez saisi muuttaa jotakin työssään, palkat nousisivat ja työntekijöitä olisi enemmän.
Taakka ei saisi jäädä vain yksilöille
Työterveyslaitoksen Mitä kuuluu? -työhyvinvointikyselyn mukaan joka toinen sote-alan työntekijä joutuu eettisesti haastaviin tilanteisiin viikoittain tai päivittäin. Omien arvojensa vastaisesti joutuu toimimaan yksi viidestä työntekijästä.
Vanhuspalveluissa eettinen kuormitus on vielä suurempaa. Siellä joka kolmas työntekijä joutuu joka viikko toimimaan arvojensa vastaisesti.
Koska kyse on paljolti resursseista, kaikkiin eettistä kuormitusta synnyttäviin seikkoihin ei voi työpaikalla vaikuttaa. Taakkaa voi kuitenkin yhdessä keventää.
– Eettinen kuormitus ei saisi koskaan olla vain yksilön ongelma, sillä yksilön mahdollisuudet ratkaista ongelma ovat rajalliset. Eettinen kuormitus on koko työyhteisön asia, ja puhumisen kulttuuri luodaan yhdessä, Selander kertoo.
Jos eettiseen kuormitukseen haluaa pureutua, täytyy tuntea ala.
Eettisen kuormituksen käsittelyssä esihenkilöllä on tärkeä rooli. Hän voi vaikuttaa siihen, että kaikki tietävät, miten eri tilanteissa toimitaan, ja pitää huolta siitä, että jaksamisesta puhutaan.
– Esimerkiksi viikkopalaverit ovat hyvä tilaisuus nostaa eettistä kuormitusta yhteiseen keskusteluun. Myös vertaistuella on suuri merkitys. Vanhempi kollega voi kertoa nuoremmalle, kuinka vaikeassa tilanteessa olisi voinut toimia.
Avointa keskustelua vaikeuttaa se, jos työyhteisössä on tiukka hierarkia tai jos työtehtävät ovat hyvin erilaisia.
– Jos eettiseen kuormitukseen haluaa pureutua, täytyy tuntea ala. Liian ylös hierarkiassa mentäessä tuntuma arkiseen työhön helposti häviää, mutta esimerkiksi terveydenhoitoalalla lähiesihenkilöt yleensä tuntevat kentän.
Alalle tullessa odotukset ja todellisuus törmäävät
Jatkuvalla eettisellä kuormituksella on tutkitusti monia haittavaikutuksia. Se näkyy työhyvinvoinnissa ja työkyvyssä. Sairauspoissaolot yleistyvät, ja jatkuva kuormitus saa monet pohtimaan alanvaihtoa.
– Tämä koskee erityisesti nuoria ja uusia työntekijöitä, Kirsikka Selander sanoo.
Ammattitaidon ja työvuosien karttuessa eettinen kuormitus saattaa myös hellittää. Osittain tämä johtuu siitä, että kokemusta karttuu ja varmuus omasta ammattitaidosta lisääntyy.
– Tietyllä tavalla sekin on ammattitaidon karttumista, että oppii käsittelemään eettistä kuormitusta ja toisaalta ymmärtää, että joskus 70 prosenttia voi olla riittävästi. Aina ei tarvitse pyrkiä siihen sataan, Kirsikka Selander sanoo.
Työkaverit, treeni ja suunnitelmallisuus auttavat jaksamaan
Yksi iltavuoro, noin 12 kotikäyntiä. Siitä koostuu Espoon kaupungin kotihoidossa työskentelevän lähihoitajan Milaydis ”Mili” Guerra Martinezin tavallinen työpäivä.
– Olen iltaihminen, joten teen yleensä iltavuoroja. Aloitan kahden maissa iltapäivällä ja jatkan noin iltakymmeneen. Jos joku on kaatunut tai tapahtuu jotakin yllättävää, vuoro voi venyä.
– Joskus saatan käydä yhden vuoron aikana pari kertaa saman asiakkaan luona, mutta enimmäkseen tapaan eri asiakkaita.
Guerra Martinez on työskennellyt vanhustenhoidossa kuusi vuotta. Hän kokee, että työ on antoisaa mutta myös vaativaa ja raskasta.
Olen sillä tavalla herkkä, että en halua nähdä, että työ tehdään huonosti.
Kaksi ja puoli vuotta sitten Milaydis Guerra Martinez vaihtoi työn hoivakodissa kotihoitoon. Taustalla olivat osin eettiset syyt. Kotihoidon ongelmista ja työn vaativuudesta on puhuttu paljon, mutta Guerra Martinez kokee, että juuri kotihoidossa hän voi tehdä työtä itsenäisemmin ja enemmän siten kuin oikealta tuntuu.
– Hoivakodissa oli laiminlyöntejä ja tiukemmat raamit. Kaiken piti olla hoidettu tiettyyn kellonaikaan mennessä.
– Olen sillä tavalla herkkä, etten halua nähdä, että työ tehdään huonosti. Pitää ottaa huomioon, että vanhalla ihmisellä asioiden ymmärtäminen voi joskus kestää. Häntä ei pidä hoputtaa, jos ollaan vaikka lähdössä jonnekin.
Kotihoidon asiakkaat ovat huonokuntoisia vanhuksia, joista osalla on muistisairaus ja osa saattaa toipua jostakin toimenpiteestä. Jotkut odottavat paikkaa hoivakodista, ja kotona pärjäämisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiakkaiden vointi voi vaihdella päivittäin.
– Vaikeinta on se, kun asiakkaalla on paljon kerrottavaa enkä ehdi kuunnella häntä, vaan pitää jatkaa matkaa. Siitä sydämeni särkyy. Monet heistä ovat yksinäisiä.
Joskus työasiat ovat ajatuksissa myös vapaalla. Guerra Martinez saattaa miettiä yksinäistä asiakasta tai sitä, tekikö hän kiireisen päivän aikana kaikki oikein vai unohtuiko jotakin.
Koska hoitajia on vähän ja asiakkaita paljon, kotihoidon työntekijät eivät aina välttämättä ehdi pitää taukoja. Aiemmin Guerra Martinez oli myös fyysisesti väsynyt töitten jälkeen ja kärsi päänsäryistä. Nyt hän on tehnyt muutoksia elämäänsä jaksaakseen paremmin.
– Reilu vuosi sitten aloin harrastaa fitness-urheilua. Treenaamisesta on tullut minun lääkkeeni. Iltavuoron jälkeen syön iltapalan ja menen heti nukkumaan, jotta jaksan aamulla treenata. Teen töihin eväät, jotka syön usein autossa, mutta syön kuitenkin.
Vielä suurempi merkitys jaksamiseen on työkavereilla ja esihenkilöllä.
– Nyt minulla on paras esihenkilö ikinä. Hän on aina valmis kuuntelemaan, ja voin kertoa hänelle myös vaikeista tilanteista.
Työkavereitaan kotihoidon työntekijät kohtaavat lähinnä työvuoron alussa ja lopussa. Guerra Martinez kokee, että nykyisessä työpaikassa kollegoiden kanssa voi jutella kaikesta. Yhdestä asiasta hän yrittää kuitenkin pitää kiinni: vaikka vaikeista asioista pitää voida puhua, hän ei halua valittaa valittamisen vuoksi.
– Valittaminen, se tarttuu. Pelkkä valittaminen ei auta vaan useimmiten vain pahentaa tilannetta.
Juttua korjattu 20.1. klo 13.45. Kirsikka Selander työskentelee Työterveyslaitoksella, ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Rakennusala on muuttunut paljon niistä ajoista, kun aloitin” – rakentaja Mauri Järvinen korjaa Myyrmäen kirkkoa
Hyvä elämäSuojelukohteen peruskorjaus vaatii paljon pähkäilemista, sanoo rakentaja Mauri Järvinen.
