”Kaipaan hektiseen työhön” – Kirsi Tulikoura-Korhonen, 51, vaihtaa taloussuunnittelijan työstä pienemmälle palkalle sairaanhoitajaksi keskellä korona-aikaa
Kirsi Tulikoura-Korhonen valmistuu kutsumusammattiinsa sairaanhoitajaksi toukokuussa. Helsingin Diakista valmistuu yhteensä 44 sairaanhoitajaa ja sairaanhoitaja-diakonissaa.

Kirsi Tulikoura-Korhonen valmistuu kutsumusammattiinsa sairaanhoitajaksi toukokuussa. Helsingin Diakista valmistuu yhteensä 44 sairaanhoitajaa ja sairaanhoitaja-diakonissaa.

”Kaipaan hektiseen työhön” – Kirsi Tulikoura-Korhonen, 51, vaihtaa taloussuunnittelijan työstä pienemmälle palkalle sairaanhoitajaksi keskellä korona-aikaa

Suomalaisten kiinnostus ryhtyä hoitotyöhön on laskenut monta vuotta. Kirsi Tulikoura-Korhosen ammatinvaihtohaave toteutuu, kun hän valmistuu Diakista sairaanhoitajaksi.

Kunnollisia maskeja ja muita suojavälineitä puuttuu, lomia perutaan, välillä työvelvoite pakotti hommiin. Sairaanhoitajat ovat taistelleet koronaa vastaan etulinjassa. 

Kirsi Tulikoura-Korhonen, 51, on seurannut tilannetta kotoaan Vantaalta, jossa hän tekee etätöitä kotikaupunkinsa taloussuunnittelijana.

– Minulle on tullut yhä vahvemmin sellainen olo, että ihana päästä noihin hommiin. Kaipaan hektiseen työhön, vaikka mietityttää, revitäänkö sairaanhoitajista nyt kaikki irti.

Tulikoura-Korhonen valmistuu toukokuussa sairaanhoitajaksi Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulusta Diakista.

– Kyse on kutsumusammatista. Palkkani pienenee, mutta halu auttaa ihmisiä on raha-asioita tärkeämpi.

Sairaanhoitajia arvostavat muutkin. Ammatti oli viime vuonna Suomen 19. arvostetuin, ennen presidenttiä. Arvostetuimpien alojen kärkikahdeksikossa oli pelkästään ihmisten terveydenhuoltoon liittyviä ammatteja – sekä eläinlääkäri.

Kiinnostus hoitotyön opiskeluun on sen sijaan laskenut selvästi vuodesta 2016, kun katsotaan ensisijaisesti alalle pyrkineiden opiskelijoiden määriä. Hoitotyötä ensisijaisesti opiskelemaan hakevien joukko on ollut viime vuodet pienenemään päin myös Diakonia-ammattikorkeakoulussa. 

Sataprosenttisesti töissä ja koulussa

Kirsi Tulikoura-Korhonen opiskeli uuden alan monimuotokoulutuksessa. Hän kävi päivisin normaalisti töissä ja lisäksi luennoilla maanantai-, tiistai- ja keskiviikkoiltaisin, joskus useamminkin. Hän otti töistä opintovapaata ainoastaan työharjoitteluihin, joista pisin kesti neljä kuukautta.

– Oli rankkaa tehdä sekä töitä että opiskella sataprosenttisesti. Luentojen jälkeen jatkoin kouluhommia välillä kahteen asti yöllä ja aamulla heräsin taas varhain. Mies katsoi vieressä kauhulla, että miten jaksat, mutta jostain virtaa kuitenkin aina tuli opintoihin.

– Sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa naurettiin paljon enemmän kuin edellisissä opinnoissani. Hoitajissa on paljon rempseitä tyyppejä, joiden kesken on hyvää huumoria. Jatkan yhteydenpitoa useiden kanssa.

Ikää ei kannata liikaa miettiä alaa vaihtaessa. Viisi vuottakin työelämää on ihmiselle pitkä aika.

– Kirsi Tulikoura-Korhonen

Opiskelijoita oli vasta täysi-ikäistyneistä viisikymppisiin, valtaosa naisia. Tulikoura-Korhonen erikoistui ​syventävissä opinnoissa perhehoitotyöhön, jotkut muut evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyöhön.

Tulikoura-Korhonen päätti alanvaihdoksesta jo kymmenen vuotta sitten, mutta tunsi, että vielä ei ole hänen aikansa. Päivät menivät töissä, illat ja viikonloput taitoluistelua ja jääkiekkoa harrastavien lasten autokuskina ​sekä urheiluseurojen toimintaan osallistuessa.

Nyt molemmat lapset asuvat omillaan kahden kilometrin sisällä vanhemmistaan, ja toinen valmistuu myös sairaanhoitajaksi joulukuussa. Suvussa on valmiiksi runsaasti sairaanhoitajia ja lääkäreitä.

– Nykyinen työni on itsenäistä numeroiden pyörittelyä. Haluan tehdä työtä ihmisten parissa: hoitaa ja auttaa lapsia sekä nuoria.

Tulikoura-Korhosta kiinnostaa eniten mielenterveystyö lasten ja nuorten parissa.

– Työvuosia on niin paljon jäljellä, että haluan tehdä sitä, mistä olen haaveillut. Ikää ei kannata liikaa miettiä alaa vaihtaessa. Viisi vuottakin työelämää on ihmiselle pitkä aika.

Unet jäivät tiiviin opiskelu- ja työputken aikana vähiin, eikä Kirsi Tulikoura-Korhonen ehtinyt juurikaan urheilua harrastamaan. Hän rentoutui tekemällä kotitöitä ja auttamalla muita.

Unet jäivät tiiviin opiskelu- ja työputken aikana vähiin, eikä Kirsi Tulikoura-Korhonen ehtinyt juurikaan urheilua harrastamaan. Hän rentoutui tekemällä kotitöitä ja auttamalla muita.

Työstä korvaus vaativuuden mukaan

Kirsi Tulikoura-Korhonen ihmettelee sairaanhoitajien matalaa palkkatasoa, vaikka se ei estänytkään häntä hakeutumasta alalle.

– Lääkärien ja sairaanhoitajien palkkaero on todella suuri. Myös sairaanhoitajien työssä on kyse ihmishengistä. Palkkaa kuuluisi maksaa työn vaativuuden mukaan, ​mutta nyt sitä ei ole otettu sairaanhoitajien kohdalla huomioon.

Tulikoura-Korhonen huomauttaa, että päälle tulevat vielä riskit sairaanhoitajien omalle terveydelle ja turvallisuudelle.

– Kuinka moni menisi ilman asianmukaisia suojaimia auttamaan ihmistä, jolla saattaa olla vaikka korona? Siinä pitää miettiä, että kohta tuo tauti voi olla myös minulla ja perheelläni. Sairaanhoitajat tekevät työtä suurella sydämellä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi