null Ei kannata puskea läpi harmaan kiven – liika sisu on jopa haitaksi

Monet Kalevalan hahmot ovat jollain haitallisella tavalla ylipäättäväisiä. Kuvassa Akseli Gallen-Kallelan maalaus Ilmarinen kyntää kyisen pellon.

Monet Kalevalan hahmot ovat jollain haitallisella tavalla ylipäättäväisiä. Kuvassa Akseli Gallen-Kallelan maalaus Ilmarinen kyntää kyisen pellon.

Hyvä elämä

Ei kannata puskea läpi harmaan kiven – liika sisu on jopa haitaksi

Sisu mielletään usein tavoiteltavaksi ja hyödylliseksi piirteeksi. Se on harhaluulo: liika päättäväisyys voi sumentaa järkevän ajattelun.

Pomo ei jousta vaan nuijii palaverissa jääräpäisesti läpi päätöksen, johon kukaan muu ei ole tyytyväinen. Kollega hamstraa toistuvasti liian haastavia työtehtäviä ja jumittaa niissä saamatta mitään valmiiksi. Sukulainen ei suostu kompromissiin riita-asiassa vaan jankkaa ja jankkaa, vaikka olisi järkevää jo luovuttaa.

He ovat sisukkaita, mutta huonolla tavalla.

– Huono sisu ilmenee haittoina itselle tai muille. Esimerkiksi työelämässä se voi tarkoittaa sitä, että ihminen ei pysty priorisoimaan ja asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Ajattelu häiriintyy ja asiat sumentuvat, sanoo tutkija Pentti Henttonen Helsingin yliopistosta.

Vahingollinen sisu lisää stressiä, mikä voi johtaa jopa työuupumukseen.

Hän on kollegansa, psykologian dosentti Ilmari Määttäsen kanssa tutkinut sisun olemusta pitkään, väitöskirjakin on valmistumassa. On käynyt ilmi, että ihmisessä voi olla joko hyödyllistä tai haitallista sisua tai molempia. Haitallinen sisu on verrattain tavallista työelämässä, mutta se voi näkyä myös ihmissuhteissa.

– Tällöin sisu ilmenee esimerkiksi niin, että ollaan armottomia, vaativia ja liian ehdottomia muille. Jyrätään, Henttonen sanoo.

Määttäsen mukaan vahingollinen sisu lisää stressiä, mikä voi johtaa jopa työuupumukseen.

– Tutkimuksessamme selvisi, että ihmiset, joilla on paljon huonoa sisua, raportoivat paljon terveyshuolia ja kertoivat voivansa huonommin, Määttänen sanoo.

Sinnikkyys auttaa enemmän kuin äly

Kun sisua käyttää oikein, se on toki myös ehdottoman hyödyllistä. Henttosen mukaan hyvä sisu on parhaimmillaan kuin ihmisessä oleva piilevä voima: sisukas löytää uusia voimavaroja vaikeissa tilanteissa ja ylittää itsensä.

Määttänen yhdistää hyvän sisun henkiseen vahvuuteen ja siihen, että kykenee tiukankin paikan tullen tarttumaan toimeen, saa aikaiseksi eikä lannistu.

– Hyödyllinen sisu liittyy joustavuuteen. Jos sitä on ihmisellä paljon, hän osaa säädellä omia voimavarojaan eikä tuhlaa resurssejaan turhanpäiväisyyksiin, Määttänen sanoo.

Tutkimuksissa hyödyllisen sisun on havaittu olevan yhteydessä koettuun kontrollin tunteeseen, suurempaan tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen, mutta myös koulumenestykseen ja resilienssiin.

– Jos pohditaan, onko parempi olla älykäs vai sinnikäs, niin monesti sinnikkyys auttaa elämässä enemmän. Esimerkiksi opiskelumaailmassa sinnikkäät sitoutuvat akateemisiin tavoitteisiin ja pärjäävät hyvin, mutta älyllisen lahjakkuuden voi myös haaskata, Henttonen tiivistää.

Mistä sitten tietää, milloin sisu muuttuu haitalliseksi?

– Se onkin hyvä kysymys. Tiettyyn pisteeseen asti siitä on hyötyä, että jaksaa painaa, vaikka kohtaa vastoinkäymisiä ja sattuu. Mutta on myös tyhmyyden määritelmä, että painaa menemään, vaikka sattuu, Henttonen sanoo.

Sisun synkkä historia

Nykyään sisu ja sisukkuus mielletään pääsääntöisesti myönteiseksi piirteeksi. Historian valossa näin on ollut kuitenkin vasta lyhyen aikaa. Alun perin sisulla oli negatiivinen merkitys: se liitettiin uppiniskaisuuteen, pahansisuisuuteen ja jääräpäisyyteen. Tämä käy ilmi myös kirjallisuudesta, kuten kansalliseepos Kalevalasta.

– Lähes kaikki Kalevalan kertomusten hahmot ovat jollain haitallisella tapaa ylipäättäväisiä, ikään kuin varoittavia esimerkkejä. He eivät anna periksi ennen kuin on liian myöhäistä: Lemminkäinen kuolee tavoitellessaan Pohjolan emännän tytärtä, Joukahainen ei suostu antamaan periksi ja lauletaan suohon, Aino kävelee veteen hukuttautumaan, Ilmari Määttänen sanoo.

Positiivisena sisu alettiin nähdä vasta 1900-luvulta eteenpäin, ensin urheilun ja sitten talvisodan myötä.

– Sotavuosien myötä sisusta tuli tärkeä osa kansallista identiteettiämme. Ajatellaan, että suomalaiset ovat menestyneet urheilussa, koska on ollut sisua, ja taistelimme suurta Neuvostoliittoa vastaan emmekä antaneet periksi, mikä vaati sisua, Määttänen sanoo.


Muokattu 25.10.23 Ilmari Määttäsen titteliä.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.