null Antti Kylliäinen toi Aristoteleen opit suomalaisiin päiväkoteihin ja työpaikoille – näin saat omat hyveesi käyttöön

Väitöskirjatutkija Antti Kylliäisen mielestä 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua kirjoittanut Aristoteles näki kirkkaasti, millä tavalla ihminen toimii.

Väitöskirjatutkija Antti Kylliäisen mielestä 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua kirjoittanut Aristoteles näki kirkkaasti, millä tavalla ihminen toimii.

Antti Kylliäinen toi Aristoteleen opit suomalaisiin päiväkoteihin ja työpaikoille – näin saat omat hyveesi käyttöön

Aristoteles opetti, että hyveiden harjoittaminen antaa ainekset hyvään ja onnelliseen elämään. Antti Kylliäisen mukaan suomalaiset päiväkotilapset sovelsivat filosofin oppeja suoraviivaisesti.

Syksyllä 2015 Antti Kylliäinen jäi pois Pakilan seurakuntapapin työstä ja päätti omistautua hyveille. Hän suunnitteli muun muassa Hyveet elämässä -nimisen työkalun päiväkotien ja koulujen hyvekasvatuksen tueksi. Se on nyt netissä kenen tahansa käytettävissä.

Kaksi ja puoli vuotta sitten Kylliäinen perusti Lykeion Oy -nimisen yrityksen, jolla on hänen lisäkseen kolme muuta omistajaa. Yrityksen nimi viittaa Ateenassa sijainneeseen kampukseen, jossa filosofi Aristoteles aikanaan opetti.

– Tavoitteenamme on, että tämän vuosikymmenen loppuun mennessä jokainen suomalainen tietää, mitä hyveet ovat ja millaisten hyveiden varaan oma elämä kannattaa rakentaa, Kylliäinen sanoo.

Kylliäinen löysi hyveet kolmekymmentä vuotta sitten suorittaessaan teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian pääaineopintoja Helsingin yliopistossa. 1980-luvun aikana antiikin merkittävimpiin filosofeihin kuuluneen Aristoteleen tuotantoa oli käännetty suomen kielelle.

Aristoteles ajatteli, että ihmisen ­päämääränä on elää onnellinen ja hyvä elämä. Se voidaan saavuttaa sellaisten luonteen hyveiden kuin kohtuullisuuden, reiluuden, totuudellisuuden ja ystävällisyyden avulla.

Aristoteleen hyveet tuntuivat heti Kylliäisen omalta jutulta. Hyveissä tuntui olevan jotakin viisasta ja tärkeää, mitä tarvitsemme etsiessämme hyvää ja oikeaa.

– Herkästi ajattelemme, että nyky­ihmiseksi kutsuttu olento tulla tupsahti jostakin 1800-luvun jälkipuolella. 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua kirjoittaneen Aristoteleen tekstit tavoittavat kuitenkin olennaisen jo kristallinkirkkaasti. Hän ymmärsi, miksi ihminen toimii niin kuin toimii.

Hyveitä tarvitaan aina, kun jonkin hyvän toteutuminen on yksilön vastuulla. 
– Antti Kylliäinen

Hyveet ovat Antti Kylliäisen mukaan yksinkertaisesti sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät meistä hyviä ylipäätään ihmisinä sekä kaikissa niissä tehtävissä ja rooleissa, joissa toimimme. Hyveitä tarvitaan aina, kun jonkin hyvän toteutuminen on yksilön vastuulla. Samalla ne kiinnittävät meidät yhteiskunnan jakamiin yhteisiin arvoihin.

– Hyveet eroavat arvoista muun muassa siinä, että ne ovat tilannesidonnaisia. Esimerkiksi avoimuus on monissa tilanteissa keskeinen hyve, mutta joihinkin toisiin tilanteisiin se ei kuulu. Arvot sen sijaan pysyvät samoina tilanteesta toiseen, Kylliäinen sanoo.

Viime vuosikymmeninä länsimaisessa kulttuurissa on Kylliäisen mielestä ollut aukko siinä kohdassa, missä aikaisemmat sukupolvet puhuivat hyveistä. Ihmiset eivät ole huonompia kuin ennen, mutta olemme hänen mukaansa kadottaneet ymmärryksen hyveiden merkityksestä.

Moni asia myötävaikutti Kylliäisen mukaan siihen, että hyveet jäivät pois muodista.

– Hyveajatteluun sisältyy aina yhteisöllinen näkökulma, joka ei näyttäydy vetovoimaisena yksilöllisyyttä ja omaksi itseksi tulemista korostavana aikana. 1900-luvulla käydyt maailmansodat romuttivat osaltaan käsitystä ihmisestä hyvään pyrkivänä olentona, hän sanoo.

Aristoteles uskoi, että onnellinen ja hyvä elämä voidaan saavuttaa luonteen hyveiden avulla.

Aristoteles uskoi, että onnellinen ja hyvä elämä voidaan saavuttaa luonteen hyveiden avulla.

Hyveet sovittavat yhteen yksilön ja yhteisön hyvän

Myös maallistuminen on Antti Kylliäisen mukaan saanut hyveajattelun näyttämään vanhan­aikaiselta. Erityisesti kasvatuksen maailmassa hyveet on tulkittu väärin osaksi kristillistä perinnettä ja jätetty sivuun sen mukana.

Joku voisi puhua hyveiden hukatuista vuosikymmenistä, mutta Kylliäisen mielestä niitä tarvittiin.

– Vuosisatojen aikana hyveiden päälle oli kasautunut kuonaa ja roinaa, joiden alta Aristoteleen hyveteorian alkuperäistä henkeä ja merkitystä oli enää vaikea löytää. Kesannolla olo teki hyveille hyvää, Kylliäinen sanoo.

Hyveet ovat kuuluneet keskeisesti katolisen kirkon etiikkaan 1200-luvulla eläneestä Tuomas Akvinolaisesta lähtien. Uskonnollisen arvomaailman sudenkuoppaan joutumista ei kuitenkaan Kylliäisen mukaan tarvitse pelätä, sillä Aristoteleen alkuperäinen hyve-etiikka ei kiinnittynyt mihinkään uskontoon.

Yksilöllistyvän yhteiskunnan näkökulman Kylliäinen muotoilee kysymykseksi: Kenellä on oikeus sanoa, mitkä asiat tekevät minusta hyvän omana itsenäni? Kumpi on lopulta tärkeämpi, yksilö vai yhteisö, jossa hän elää?

Kylliäisen mukaan yhteisöllä on valta määritellä, mitkä hyveet ovat sen piirissä olennaisia. Yhteisö ei kuitenkaan voi nimetä hyveeksi sellaista, mikä ei ole hyväksi sen jokaiselle jäsenelle – ja laajemminkin.

– Aristoteles on nyt ajankohtainen juuri siksi, että hänen hyveteoriansa sovitti yhteen yhteisön ja yksilön hyvän. Aristoteles näki, että ihminen on yhteisöllinen olento. Siksi hyvän elämän välineiden on oltava sellaisia, että ne hyödyttävät myös yhteisöä, Kylliäinen sanoo.

Lapset päättivät tehdä päiväkodeistaan kiusaamisesta vapaita vyöhykkeitä, joissa ketään ei jätetä pois leikeistä.
– Antti Kylliäinen

Antti Kylliäinen viimeistelee parhaillaan etiikan alaan kuuluvaa väitöstutkimusta hyveistä. Kylliäinen tarkastelee tutkimuksessaan hyveiden ja arvojen suhdetta sekä pyrkii ymmärtämään, miten hyveet voisivat toimia käytännössä globaalistuvassa maailmassa, jossa eri kulttuureista tulevat ihmiset toimivat yhdessä. Väitöstutkimus tarkastetaan syksyllä Helsingin yliopistossa.

Vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen Kylliäinen ehdotti hyveitä työyhteisöjen eettisen työskentelyn lähtökohdaksi arvojen sijasta. Kylliäinen turhautui siihen, että yritysten arvotyöskentelyn yhteys arkielämään jää usein ohueksi.

– Hyveet kiinnittyvät aina siihen, millaisia asioi­ta käytännössä tapahtuu. On mahdotonta sanoa, että olen kyllä luotettava, mutta en käyttäydy luotettavuuden hyveen mukaan, hän perustelee.

Kylliäinen tähdentää, että hyvetyöskentely ei tuo hyveitä työpaikalle, vaan tekee ihmiset tietoiseksi niistä. Mikään organisaatio ei myöskään tuota hyveitä, vaan työntekijät tuovat ne mukanaan.

– Jokaisesta organisaatiosta, joka on yhä pystyssä, löytyvät sen tarvitsemat hyveet, mutta ilman hyveiden esiin kaivamista ja tiedostamista emme pysty hyödyntämään niitä täysipainoisesti.

– Tänään moni kysyy, onko yksilö vai yhteisö tärkeämpi. Hyveiden avulla vaaka­kupit pysyvät tasapainossa, Antti Kylliäinen sanoo.

– Tänään moni kysyy, onko yksilö vai yhteisö tärkeämpi. Hyveiden avulla vaaka­kupit pysyvät tasapainossa, Antti Kylliäinen sanoo.

Hyveiden työstämiseen ei tarvita elämäntaito-opasta

Hyveiden harjoittaminen johtaa Antti Kylliäisen mukaan hyvään ja kokonaiselta tuntuvaan elämään. Erillistä työ- ja kotiminää tai harrastusminää ei enää tarvita, koska yksillä ja samoilla hyveillä pärjää koulussa, opiskelijana, työelämässä, harrastusporukassa, parisuhteessa ja lasten vanhempana.

Aristoteles ei kirjoittanut elämäntaito-opasta, josta voisi katsoa ohjeet hyveiden soveltamiseen yksittäisissä arkielämän tilanteissa, eikä sellaista tarjoa Kylliäinenkään. Hänen mukaansa voimme vain kysyä itseltämme, miten hyvä ihminen toimisi kussakin tilanteessa, ja sitten pyrkiä tekemään se mahdollisimman hyvin.

– Katso ympärilläsi eläviä ihmisiä ja pyri kohtelemaan heitä niin, että he tuntevat tulevansa hyvin kohdelluiksi. Voit työstää hyveitä myös pohtimalla tilannetta, jossa koet mokanneesi ja siitä on jäänyt huono olo. Silloin jokin hyve ei ole toiminut niin kuin sen olisi pitänyt.

Kuusi vuotta sitten Kylliäisen kehittämää hyvekasvatusmallia kokeiltiin muutamassa pääkaupunkiseudun päiväkodissa. Henkilökunta ja vanhemmat valitsivat yhteisiksi hyveiksi kannustavuuden, reiluuden ja ystävällisyyden. Sen jälkeen hyveitä pohdittiin yhdessä lasten kanssa.

Kylliäisen mukaan lapset omaksuivat hyveet vauhdilla ja sovelsivat niitä suoraviivaisesti. Lapset päättelivät, että jos kerran reiluuden ja ystävällisyyden hyveet ovat käytössä, kaikesta kiusaamisesta on tultava loppu.

– Lapset päättivät tehdä omista päiväkodeistaan kiusaamisesta vapaita vyöhykkeitä, joissa ketään ei kiusata eikä jätetä pois leikeistä. Me aikuiset, jotka lähdimme toteuttamaan pilottihanketta, emme tulleet ajatelleeksi, että hyveitä sovellettaisiin kiusaamisen vähentämiseen, Antti Kylliäinen sanoo.

Mitkä hyveet ohjaavat elämääsi? Tee testi ja löydä omat hyveesi täällä.

Martti Luther varoitti keskittymästä liikaa hyveisiin

Reformaattori Martti Luther varoitti 1500-luvulla kristittyjä kiinnittämästä hyveisiin liikaa huomiota, jotta heille ei syntyisi väärää luottamusta oman hyvyyden riittävyyteen Jumalan edessä. Jumalalle kelpaamme Lutherin mukaan yksin armosta, emme omien tekojemme tähden.

Antti Kylliäinenkään ei usko, että ihminen voi saavuttaa Jumalan hyväksynnän hyveiden avulla. Hänen mielestään tarvitsemme niitä, kun elämme ja toimiessamme yhdessä toisten ihmisten kanssa.

– Ihmisen ei tarvitse olla pyhimys toimiakseen hyveiden mukaan. Riittää, että ihminen toimii järkensä ohjaamana ja haluaa välttää tyhmyyksiä, Kylliäinen sanoo.

Luterilainen kirkko on seurannut opettajaansa puhumalla hyveiden sijasta velvollisuusetiikasta. Aristoteleen sijasta filosofi Immanuel Kantista tuli monen luterilaisen kotieetikko.

– Tämä historia on kasvattanut suomalaisista sääntöhullun kansan, joka etsii turvaa ja huolettomuutta hyveiden sijasta velvollisuusajattelusta, Kylliäinen sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi