– Pidän tarkoin huolen siitä, että teen fyysistä harjoittelua riittävästi ja huolehdin myös palautumisesta, Harri Gustafsberg sanoo.
Poliisin Karhu-yksikössä työskennellyt Harri Gustafsberg: ”Henkistä kuntoa tulee vahvistaa yhtä lailla kuin fyysistä”
Elämän kriiseissä auttaa sopeutumiskyky eli resilienssi.
– Aloitin poliisina tosi nuorena. En ehtinyt olla kuin vuoden töissä, kun pääsin jo Karhu-yksikköön, Harri Gustafsberg kertoo.
Karhu on poliisin valtakunnallinen erityiskoulutettu ja -varustettu valmiusyksikkö. Se toimii Helsingin poliisilaitoksen alaisuudessa ja hoitaa vaativia poliisitehtäviä. Gustafsberg työskenteli siellä 20 vuotta.
Vuosien myötä hän siirtyi Karhu-yksikön operatiiviseen johtoon ja koulutustehtäviin, joissa hän toimi kymmenen vuotta. Työn keskellä Gustafsberg ei oikeastaan ehtinyt tajuta, kuinka rankoista tilanteista poliisit joutuivat selviytymään, koska niihin oli pikkuhiljaa tottunut.
– Vasta sitten, kun jäin pois käytännön poliisityöstä ja aloin tehdä tutkimusta siitä, mistä poliisin työssä on kysymys, rupesin hahmottamaan, mitä kaikkea tuli tehtyä.
Gustafsbergin mukaan suurin osa erikoisyksiköissä työskentelevistä poliiseista haluaa olla erittäin hyviä työssään. Ei riitä, että itse on hyvä, vaan tärkeää on, että ollaan hyviä myös yksikkönä ja ryhmänä.
– Olin ollut jo pitkään kiinnostunut inhimillisestä suorituskyvystä, josta meillä ei vielä silloin ollut kovin paljon tietoa. Tajusin, että varsinkin työssä jaksamisen takia pitäisi ymmärtää, mistä henkiset voimavarat koostuvat ja miten niitä kehitetään.
Ihmisessä ei ole mitään pysyvää. Elämän aikana kaikki muuttuu.
Gustafsberg alkoi opiskella lisää, ja nykyisin hän on tietokirjailija ja yrittäjä. Koulutukseltaan hän on filosofian tohtori ja turvallisuusjohtamisen maisteri.
Keho-mielijärjestelmä ohjaa meitä
Erityisesti Harri Gustafsbergia kiinnostavat stressi ja keho-mielijärjestelmä, eivät vain poliisin työssä vaan ihmisen elämässä ylipäätään. Miten joku kestää stressaavia tilanteita paremmin kuin toinen? Miksi joku palautuu stressistä nopeammin kuin joku toinen?
Gustafsberg puhuu resilienssistä. Sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä sopeutua joustavasti muutokseen, johon itse ei voi vaikuttaa tai jota ei halua kohdalleen.
– Resilienssi on henkinen voimavara, mutta ei pelkästään sitä, sillä meitä ohjaa hyvin paljon koko keho-mielijärjestelmä. Resilienssiämme muokkaa kaikki se, mille olemme elämämme aikana altistuneet, minkälaisessa ympäristössä olemme kasvaneet ja mitä olemme kokeneet.
– Luontaisilla taipumuksilla ja piirteillä on vaikutusta resilienssiin, mutta ihminen pystyy myös merkittävästi itse vaikuttamaan siihen. Ihmisessä ei ole mitään pysyvää. Elämän aikana kaikki muuttuu.
– Järkyttävän kokemuksen jälkeen kannattaa miettiä, miten rakentaa siitä tarinan itselleen, neuvoo Harri Gustafsberg.
Rakenna tarinoistasi mielen kirjasto
Resilienssiin vaikuttaa Harri Gustafsbergin mukaan se, miten ihminen hahmottaa oman elämänsä. Ihmisellä tulisi olla halu ottaa oman elämänsä omistajuus.
– Sopeutumiskykyä elämän vaikeuksiin ja muutoksiin vahvistaa se, että tietää, mikä on itselle merkityksellistä ja mitkä ovat oman elämän arvot. Esimerkiksi hyveet tuottavat harmoniaa, eivätkä ne ole vain ajatuksia vaan ennen kaikkea tekoja.
– Myös hengellisyys voi rakentaa hyvää pohjaa elämälle. Jos ihmiselle on hengellisyyden myötä selkeä käsitys siitä, mistä tässä elämässä on kysymys, se toimii hänelle voimavarana, josta ponnistaa ja kohdata vaikeuksia.
Resilienssin vahvistumisessa tarvitaan myös toisten tukea.
– Sosiaalinen tukiverkko voi olla perhe, ystävät tai jokin muu yhteisö, vaikka työyhteisö. Oikein hyvissä työyhteisöissä ollaan toisten tukena.
Gustafsbergin mukaan henkisten voimavarojen kehittämisessä ajattelun ja mielen taidoilla on suuri vaikutus. Kysymys on siitä, miten analysoimme tapahtumia ja miten tulkitsemme ongelmia. Omaa tapaansa ajatella voi kehittää.
– Järkyttävän kokemuksen jälkeen kannattaa miettiä, miten rakentaa siitä tarinan itselleen. Traumatisoivat tapahtumat voivat jäädä taakoiksi, joita ihminen pahimmassa tapauksessa vetää perässään läpi koko elämän ja katkeroituu, kyynistyy ja sairastuu. Toinen vaihtoehto on, että tapahtumista pystyy rakentamaan tarinoita niin, että niistä tulee mielen kirjasto, jota voi käyttää apuna seuraavassa vaikeudessa.
Mielen kirjaston rakentamisessa on Gustafsbergin mukaan lähtökohtana se, että hyväksyy sen, mitä on tapahtunut.
– Kuormittavista tapahtumista palautumisessa usein vaikein vaihe on hyväksyminen, sillä niin pitkään kuin ihminen ei hyväksy sitä, mitä on tapahtunut, hänen keho-mielijärjestelmä taistelee tapahtunutta vastaan. Mitä pidempään tämä taistelu jatkuu, sitä syvempi traumatisoituminen on.
Kun on hyvä fyysinen kunto, myös aivojen kyky palautua stressikuormasta on paljon parempi.
Yleensä traumaattisten tapahtumien käsittelyssä tarvitaan apua mielenterveyden ammattilaisilta tai kuuntelu- ja sparrausapua esimerkiksi ystäviltä tai kollegoilta.
– Aika usein ulkopuolinen apu on tarpeen, koska vasta sitten, kun ihminen pystyy puhumaan tapahtumaan liittyvistä tuntemuksistaan ja alkaa ymmärtää ja hyväksyä niitä, hän pääsee luomaan siitä tarinan, Gustafsberg sanoo.
Keho-mielijärjestelmä on Gustafsbergin mukaan rakentunut niin, että mieli voi ohjata fysiologiaa ja fysiologia voi ohjata mieltä. Fyysisellä kunnolla ja toimintakyvyllä on siten iso vaikutus siihen, miten erilaisista ongelmista palautuu.
– Kun on hyvä fyysinen kunto, myös aivojen kyky palautua stressikuormasta on paljon parempi.
Voimavarojen kehittäminen ei ole pikkuhauskaa näpertelyä
Harri Gustafsberg kannustaa olemaan kiinnostunut oikeista asioista ajoissa, sillä ihmisen kiinnostuksen ja uteliaisuuden kohteet ohjaavat sitä, minkälainen hänestä elämän aikana tulee.
– Jos on varma, ettei elämä tuo vaikeuksia, henkinen sopeutumiskyky tuskin kiinnostaa. Silloin ei voi muuta kuin vain ottaa vastaan sitä mitä tulee. Mutta jos arvelee, että elämä voi tuoda myös vaikeuksia, kannattaa olla kiinnostunut henkisistä voimavaroistaan.
– Vastaamme elämän haasteisiin aina niillä resursseilla, mitä meillä on sillä hetkellä. Mutta mielenkiintoista on, että emme edes tiedä, mitkä omat resurssimme ovat, ennen kuin olemme vaikeassa paikassa. Voi olla niinkin, että itsestä paljastuu sellaisia voimavaroja, joista ei ole ollut ollenkaan tietoinen.
Gustafsbergin mukaan ihmisessä on paljon piilossa olevaa viisautta ja voimaa.
– Niiden esiin tuominen ei kuitenkaan ole mitään vinkkipalstahommaa. Ei voi luetella, että tee näin ja näin, ja sitten vahvistut, sillä henkisten voimavarojen kehittämisessä ei ole kyse mistään pikkuhauskasta näpertelystä, vaan kehittyminen vie aikaa.
Mielen taitoja ja henkisiä resursseja täytyy kehittää pienin askelin.
Kriisin keskellä olevan ihmisen haasteena on se, että siinä tilanteessa ei ole kykyä oppia uutta eikä luovuutta ratkoa asioita. Gustafsberg antaa neuvon.
– Henkisiä voimavaroja pitää vahvistaa ennakkoon, vähän niin kuin fyysistä kuntoa. Kerro, miten juoksen kaksikymmentä kilometriä. Juokse ensin sata metriä ja seuraavalla kerralla kaksisataa ja niin edespäin.
– Sama on mielen taitojen ja henkisten resurssien kanssa. Niitä täytyy kehittää pienin askelin, täytyy pitää fokus oikeissa asioissa ja ymmärtää, mitä tekee ja miksi tekee.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ei kannata puskea läpi harmaan kiven – liika sisu on jopa haitaksi
Hyvä elämäSisu mielletään usein tavoiteltavaksi ja hyödylliseksi piirteeksi. Se on harhaluulo: liika päättäväisyys voi sumentaa järkevän ajattelun.
