Ei ole väärää tapaa mennä vihille − Pappi Mari Kanerva avioitui tyhjässä kirkossa ja osti vihkimisen jälkeen ostarilta pitsat

Ei ole väärää tapaa mennä vihille − Pappi Mari Kanerva avioitui tyhjässä kirkossa ja osti vihkimisen jälkeen ostarilta pitsat

Vihkimisestä saa persoonallisen esimerkiksi musiikkivalinnoilla. Myös elokuva- tai tietokonepelimusiikki käy.

Kun Prinsessa Ruususen alkutahdit kajahtavat ilmoille, katseet kääntyvät morsiameen ja pian tarvitaan nenäliinoja. Usein hääpari on käyttänyt juhlaan tuhansia euroja ja suunnitteluun kuukausia.

Häiden ei kuitenkaan tarvitse olla suuret eikä perinteiset. Vihkimiseen tarvitaan vain kaksi todistajaa, se voi tapahtua virka-ajan ulkopuolella luonnossa tai lapsen kasteen yhteydessä, ja musiikkina voi soida vaikka parille tärkeän elokuvan musiikki. Vihkiminen on ilmaista.

Olarin seurakunnan pappi Emilia Turpeinen kehottaa häitä suunnittelevia nauttimaan päivästä ja olemaan stressaamatta yksityiskohdista.

– Kukaan ei muistele vuosien päästä servettien väriä, mutta mieleen jää häiden lämmin tunnelma. Hääpäivänä iloitaan rakkaudesta ja pyydetään Jumalan siunausta liitolle.

Jos perinteiset häämarssit tai hääpuvut eivät kiinnosta, Turpeinen kannustaa tekemään toisin. TV:n hääohjelmista ja somesta voi hakea inspiraatiota, mutta väärää tapaa mennä naimisiin ei ole.

Parien yleinen toive onkin saada omannäköinen ja lyhyt vihkiminen. Se onnistuu.

– Pappia voi pyytää puhumaan ytimekkäästi. Vihkimisestä saa persoonallisen henkilökohtaisella vihkipuheella, musiikkivalinnoilla ja pyytämällä läheisiä lukemaan raamatuntekstejä tai esittämään musiikkia.

Turpeisen mukaan joskus kuulee toivottavan, että pappi puhuisi mahdollisimman vähän Jeesuksesta ja Jumalasta.

– Vihkiminen on silti jumalanpalvelus, johon raamatunluku ja rukous kuuluvat olennaisesti. Sitä ei kannata jännittää, sillä tekstit ja rukoukset puhuvat kauniisti rakkaudesta Jumalan antamana lahjana.

Tärkeintä on sitoutuminen

Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan pastori Mari Kanerva muistuttaa, että tärkeintä naimisiinmenossa on sitoutuminen.

– Papille vihkiminen ei koskaan ole liukuhihnatyötä, vaan aina ollaan uuden äärellä. Ihmisistä huokuu into ja vilpittömyys, hän sanoo.

Papin puheille tulevilla pareilla on aika hyvin selvillä, mitä vihkimisessä tapahtuu. Jännitykseen auttaa, kun Kanerva kertoo muistuttavansa, milloin polvistutaan tai annetaan sormukset.

Elokuvamusiikki on lisääntynyt.

- Kanttori Inka Kinnunen

Leppävaaran seurakunnassa vihkitilaisuuksissa kuullaan yleensä Melartinin Prinsessa Ruususen juhlamarssi ja Mendelssohnin häämarssi Kesäyön unelmasta.

– Perusteena valinnoille on se, että ne ovat olleet muillakin ja että ne luovat hääfiiliksen, Leppävaaran seurakunnan kanttori Kullervo Latvanen sanoo. Myös elokuva- tai tietokonepelimusiikki käy. Nyrkkisääntönä on, että kappaleen tulee onnistua käytettävällä soittimella ja ettei kappaleessa ole mitään kirkon tai kristinuskon vastaista.

Leppävaarassa paria pyydetään valitsemaan myös vihkivirsi.

– Pakollinen se ei ole, mutta kannustamme virteen, sillä se on seurakunnan esirukousta parin puolesta.

Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa vihille menevistä suurin osa valitsee alku- ja päätösmusiikeissa klassikoita: Melartinin Prinsessa Ruususen juhlamarssin, Mendelssohnin häämarssin, Pachelbelin kaanonin tai Wagnerin Morsiuskuoron.

Joitakin muutoksia toiveissa on viime vuosina ollut.

– Elokuvamusiikki on lisääntynyt. Jotkut parit pyytävät soittamaan häämarssin pianolla tai tilaavat jousikvartetin. Hyvin monenlainen musiikki käy vihkitilaisuuteen, kuitenkin niin, että sen jumalanpalvelusluonne huomioidaan, tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Inka Kinnunen kertoo.

Osa valitsee maistraatin, koska luulee, että kirkkohäiden pitää olla suuret ja näyttävät.

- Olarin seurakunnan pappi Emilia Turpeinen

Isoja häitä on entistä vähemmän

Espoon suosituin vihkikirkko on ehdottomasti tuomiokirkko. Kesälauantai on edelleen kysytyin, mutta Emilia Turpeinen on huomannut trendeissä muutoksiakin.

– Häitä järjestetään yhä useammin syys- ja lokakuussa. Yli sadan hengen juhlat taas ovat vähentyneet. Kirkkohäiden suosio on ylipäätään hieman laskenut, mikä johtuu osin kirkkoon kuuluvien määrän laskulla. Toisaalta osa valitsee maistraatin, koska luulee, että kirkkohäiden pitää olla suuret ja näyttävät. Näin ei ole: esimerkiksi vain todistajien läsnä ollessa järjestetyt vihkimiset ovat todella tunnelmallisia ja intiimejä.

Myös Mari Kanerva kehuu pienten häiden tunnelmaa.

– Pienet vihkitilaisuudet ovat ehkä herkimpiä, koska jännitys esilläolosta on poissa. Kunpa ihmiset rohkaistuisivat ajattelemaan, että kirkko voi olla vain heitä varten.

Kanerva toivoo myös, että pari keskittyisi nauttimaan päivästään.

– Lopulta olennaista vihkitilaisuudessa ei ole se, että tukka on on hyvin, vaan se, että lupaudut toiselle ja uskostasi riippuen mahdollisesti pyydät Jumalan läsnäoloa ja siunausta liitolle. Omissa häissäni Kallion kirkossa ei ollut vieraita ja todistajina toimi kaksi suntiota. Vihkimisen jälkeen ostimme Myllypuron ostarilta pitsat.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi