Taiteelleen elämänsä omistaneesta mutta tunnustuksista piittaamattomasta Markku-sedästä on tullut elokuvaohjaaja Karin Pennasen esikuva. ”Olen joutunut pohtimaan, kuinka tärkeää tämä niin sanottu menestys minulle onkaan.”
Elokuvaohjaaja Karin Pennasen lähes erakkona elänyt Markku-setä jätti jälkeensä häkellyttävän perinnön – ”Hän omisti elämänsä sisäiselle maailmalleen, joka oli hyvin rikas”
Markku Pennanen eli vaatimattomasti ja teki taidetta, jota kukaan ei nähnyt. Hänen veljentyttärensä löysi sedän valtavan arkiston, josta syntyi palkittu dokumenttielokuva.
Elokuvaohjaaja Karin Pennanen oli ensimmäinen ulkopuolinen, joka astui Markku-setänsä kotiin. Setä oli asunut talossa yli 30 vuotta.
Vastassa oli hämmentävä näky.
– Ensimmäinen asia, jonka näin ovelta, oli seinän kokoinen valkokangas, Pennanen kertoo.
Pian kävi ilmi, että lähes erakkona elänyt setä oli omistanut elämänsä taiteen tekemiselle. Talosta löytyi valtava määrä Markun tekemää taidetta: maalauksia, valokuvia, kollaaseja, musiikkia ja videoita.
Markku oli kuollessaan 72-vuotias.
Markku Pennanen työskenteli jonkin aikaa yövartijana Kansallisarkistossa. Kuva: Karin Pennasen kotialbumi.
Kuka oli Markku Pennanen?
Markku Pennanen syntyi kolmilapsisen perheen kuopukseksi vuonna 1949.
Lukio-opinnot jäivät kesken, kun Markku hyväksyttiin Mensan jäseneksi. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa pääaineenaan piano. Neljän vuoden opintojen jälkeen Markku siirtyi Kuvataideakatemiaan. Molemmat opinnot jäivät kesken.
1970-luvulla Markun töitä valittiin Helsingin Taidehallin Nuoret-näyttelyyn, joka on toiminut ponnahduslautana monen taiteilijan uralla. Tänä vuonna näyttelyssä oli muun muassa kuvataiteilija Elias Langin hautakynttilöiden steariinista valmistettu teos Edgelord.
Kun Markku sai tietää valinnasta, hän veti työnsä pois näyttelystä.
Hän työskenteli muun muassa Kansallisarkiston yövartijana.
– Lapsesta yövartijan työ tuntui todella jännittävältä. Myöhemmin sain kuulla vanhemmalta serkultani Petrukselta, että Markku oli öisin käynyt arkistoissa lukemassa vanhoja murhajuttuja, Karin Pennanen kertoo ja etsii lompakostaan Markun vartijakortin, jota hän kuljettaa aina mukanaan.
Karin Pennasen lapsuudessa koko lähisuku asui rakennusmestari-isoisän rakennuttamassa sukutalossa Helsingissä. Karin sisaruksineen vietti usein aikaa isovanhempiensa luona. Myös Markku viihtyi siellä.
– Isovanhemmillani oli sähköurut, ja muistan, kuinka Markku seisoi niiden takana improvisoimassa. Hän alkoi aina soittaa Peppi Pitkätossu-tv-sarjan-tunnuslaulua, kun tulin paikalle.
Markku suoritti siviilipalveluksen 1960-luvulla, jolloin se ei ollut vielä kovin yleistä. Suhde sotaveteraani-isään oli jännitteinen ja kahteen veljeen etäinen. Sen sijaan suvun lasten ja naisten kanssa Markku viihtyi hyvin.
Kun Karin Pennanen oli 11-vuotias, Markku rakensi isänsä avustuksella talon Riihimäelle ja muutti sinne asumaan. Markku oli tuolloin 39-vuotias.
Dialogi kuoleman rajan yli
Välit setään muuttuivat etäisemmiksi Markun muuton jälkeen. Toisinaan Markku kävi tapaamassa sukulaisiaan Helsingissä. Riihimäelle ei kukaan perheestä matkustanut.
– Lapsi ei osannut kysyä, miksi.
Aikuisena Karin Pennanen piti yhteyttä setäänsä kirjeitse ja puhelimitse.
– Myös Markku oli elokuvien rakastaja. Se yhdisti meitä.
Koska Markulla ei ollut lapsia eikä puolisoa, Pennanen alkoi käydä läpi Markun tavaroita tämän kuoleman jälkeen.
Kävi ilmi, että Markku oli dokumentoinut omaa elämäänsä ahkerasti. Markun tavaroista löytyi valtava määrä c-kasetteja, joille Markku oli nauhoittanut käymiään puhelinkeskusteluja. Lisäksi nauhoilta löytyi äänipäiväkirjoja ja Markun säveltämää musiikkia.
– Nauhoituksia oli 500–600 tuntia. Minulla meni vuosi, kun kuuntelin ne läpi.
Karin Pennanen arvelee Markku-sedän pelänneen, että hänet ymmärretään väärin. ”Minusta tuntuu, että hän kuunteli nauhoittamiaan c-kasetteja ja yritti kuulla, mitä ihmiset oikeasti sanoivat. Ihmisten välisessä kommunikaatiossa me ymmärrämme toisemme niin usein väärin.”
Markku työskenteli paljon tietokoneella. Koneilta löytyi valtavat arkistot eri lähteistä hankittua tietoa.
– Markku oli kiinnostunut ihan kaikesta säkkipilleistä filosofiaan. Hän opiskeli jatkuvasti ja käytti kaiken vapaa-aikansa taiteen tekemiseen ja eksistenssin tutkimiseen.
Pitkään Markku rahoitti elämäänsä sijoittamalla, mutta menetti omaisuutensa jossain vaiheessa. Pennanen arvelee, että Markku on tuolloin elänyt vaikeaa masennuskautta.
Tämän jälkeen Markku alkoi työskennellä lehdenjakajana.
Pennasen mukaan työ sopi erinomaisesti Markun kaltaiselle yöeläjälle, joka oli myös hieman ihmisarka.
Markku teki sen verran töitä, että pystyi rahoittamaan elämänsä ja eli hyvin askeettisesti.
Menestymistä tärkeämmät asiat
Heti valkokankaan nähtyään Karin Pennanen tiesi, että tekisi setänsä elämästä elokuvan.
– Laitoin kaikki muut projektini jäähylle, ja aloin tehdä dokumenttielokuvaa samalla käynnillä.
Pennanen teki Päivien lumo -dokumenttielokuvaa neljän vuoden ajan. Elokuva koostuu arkistomateriaalista, Markun säveltämästä musiikista ja hänen tekemästään kuvataiteesta, c-kasettinauhoituksista, lavastetuista kohtauksista ja sukulaisten haastatteluista.
– Isälläni oli vaikea ja etäinen suhde veljeensä, mutta hän suostui olemaan elokuvassa mukana. Koko perheeni on tukenut minua todella paljon elokuvan teossa. Uskon, että se on ollut meille kaikille myös terapeuttista.
Työskentelyn aikana taiteelleen elämänsä omistaneesta mutta tunnustuksista piittaamattomasta Markku-sedästä tuli Pennasen esikuva.
– Olen joutunut pohtimaan, kuinka tärkeää tämä niin sanottu menestys minulle onkaan. Markku priorisoi ihan muita asioita.
Päivien lumo on Pennasen ensimmäinen pitkä dokumenttielokuva. Elokuva sai ensi-iltansa Tallinnan PÖFF-elokuvafestivaaleilla, jossa se voitti parhaan dokumenttielokuvan palkinnon. Lisäksi se voitti dokumenttielokuvafestivaali Docpointin parhaan kotimaisen dokumentin palkinnon ja Tampereen elokuvafestivaalin raadin erikoispalkinnon.
Myös Pennasen lyhytelokuvat ovat saaneet useita palkintoja kansainvälisillä festivaaleilla. Pennanen on valmistunut maisteriksi Aalto-yliopistosta, jonka jälkeen hän on opiskellut Nordland School of Arts and Film -koulussa Lofooteilla Norjassa.
Kenelle Markku loi taidettaan?
Elokuvan tekeminen tuntui dialogilta sedän kanssa.
– Saatoin pohtia itsekseni, mitä dokumenttielokuva oikein on, ja yhtäkkiä kuulin Markun pohtivan ääneen kaseteilla samaa kysymystä tai sitä, kuinka dokumenttielokuva voi alkaa, Karin Pennanen kertoo.
– Kerran olin Markun talossa, ja minusta kuulosti siltä kuin joku olisi niiskuttanut takanani. Myöhemmin kuulin nauhalta, kun Markku niiskutti aivan samalla tavalla.
Yhteys Markkuun tuntui niin vahvalta, että välillä Pennanen koki juostessaan ja kävellessään askeltavansa kuin Markku.
– Mutta sitten, kun aloimme leikata elokuvaa Jussi-palkitun leikkaajan Markus Leppälän kanssa, tunsin, kuinka Markku otti ikään kuin askeleen taaksepäin. Siitä lähtien dialogia käytiin minun ja leikkaajan välillä.
Urheilu on samalla tavalla ”turhaa” kuin taide, mutta silti urheilu ei ole jatkuvan leikkausuhan alla kuten taide on, ajattelee Karin Pennanen. ”Sekä taide että urheilu ovat asioita, jotka tekevät meistä ihmisiä.”
Pennanen kokee taiteilijana, että taide tarvitsee vuorovaikutusta kokijan kanssa. Myös siksi hän on pohtinut, kenelle Markku taidettaan oikein teki.
– Tänä päivänä kaikki haluavat näkyä, ja ihmisistä tulee aika heppoisin perustein julkisuuden henkilöitä ja sitä kautta hyvinkin näkyviä. Markulla olisi ollut mitä näyttää, mutta hän halusi kätkeä kaiken. Minulle on edelleen mysteeri, kenelle hän taidettaan teki.
Pennanen ajattelee, että elokuva on hyvin ajankohtainen siksi, että elämme taidevihamielistä aikaa.
– Dokumenttielokuvani on kunnianosoitus elämälle, joka oli pyhitetty luomiselle ja taiteen tekemiselle. Sekä tietenkin myös tieteelle, koska Markku tutki niin paljon. Ajattelen, että Markku omisti elämänsä sisäiselle maailmalleen, joka oli hyvin rikas.
Päivien lumo -dokumenttielokuva esitetään Espoo Cine -elokuvajuhlilla 23.8. Elokuvan ensi-ilta elokuvateattereissa on 28.8.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Psykiatri-muusikko Pauliina Kauppila teki levyn mielisairaaloihin suljetuista naisista – ”Kukaan ei kysynyt, mikä ihmisen tarina on”
Hyvä elämäSata vuotta sitten nainen saattoi saada mielenterveysdiagnoosin siksi, ettei sopinut aikansa odotuksiin. Uusi levy kertoo mielisairaaloihin suljettujen naisten tarinoita.
