Ensi heinäkuussa Yhdysvallat täyttää 250 vuotta. Liittovaltion syntynä pidetään 13 brittiläisen siirtokunnan itsenäisyysjulistusta 4.heinäkuuta 1776. Narvikk/iStock
Emeritusprofessori Markku Henrikssonin mukaan Amerikkaa on vaikea ymmärtää, koska emme tiedä siitä tarpeeksi
Yhdysvaltoja yli 50 vuotta tutkineen Markku Henrikssonin mukaan osavaltioiden itsenäisyys rajoittaa presidentin valtaa. Trumpin hallinnon historian vääristelyyn kätkeytyy kuitenkin vaara.
Yhdysvallat on suurvalta, jota on helppo sekä ihailla että inhota. Voiko nykyinen presidentti ajaa tämän vapauden valtakunnan jopa diktatuuriin? Maata vuosikymmeniä tutkinut Markku Henriksson sanoo, että pelot johtuvat eniten tietämättömyydestä. Yhdysvallat on itsenäisten valtioiden liitto. Tällainen systeemi voi torjua yhden presidentin oikkuilut.
Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen emeritusprofessori avaa uusimman kirjansa lainauksella Raamatusta: ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia, vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuulemaan taruja.” (Toinen kirje Timoteukselle 4:3).
– Monet ovat tulkinneet, että tarkoitan nimenomaan Donald Trumpia. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, mutta onhan niitä ”totuudenpuhujia” tänään muitakin.
Olen vannonut Texasille uskollisuutta.
Henriksson on omistanut työuransa Amerikalle. Hänen tuorein teoksensa Yhdysvallat on toista maata (Art House 2026) tarkastelee maan nykytilaa historian valossa. Millaisen jäljen Trump voi todella jättää?
Henriksson vieraili Yhdysvalloissa ensimmäisen kerran 1970-luvulla nuorena opiskelijana. Sen jälkeen hän on asunut maassa useita kertoja, myös intiaanireservaatissa puolisonsa, mediatutkija Ritva Levo-Henrikssonin kanssa.
– Olen vannonut Texasille uskollisuutta, kun asuin Austinissa Texasin yliopiston tutkijana, hän naurahtaa. Kuukausipalkkaisen työn saaminen edellytti uskollisuudenvalaa osavaltiolle.
Markku Henriksson muistuttaa, että Yhdysvaltain historiassa on nähty aiemminkin valtansa rajoja paukuttelevia presidenttejä. Kuva: Esko Jämsä
Kaksi vaaran merkkiä
Donald Trumpia voidaan pitää jopa vaarallisena hahmona, mutta tutkija löytää vertailukohteita. Henriksson muistuttaa, että Yhdysvaltain historiassa on nähty aiemminkin valtansa rajoja paukutelleita presidenttejä.
Samalla on myönnettävä, että nykyinen tilanne on poikkeuksellinen. Markku Henriksson nostaa esiin kaksi pointtia: Trumpin äärikonservatiivinen MAGA-aate (Make America Great Again) on vallannut republikaanisen puolueen niin, että maltillisemmat republikaanit on vaiennettu. Toinen vakava asia liittyy historian tosiasioiden muokkaamiseen.
– Vaarallisimmat ajatukset nousevat esiin, kun Trump muuttaa kulttuurista systeemiä. Mitä liittovaltion museot saavat kertoa, mitä historiasta kerrotaan. Mustan ruoskitun miehen kuva pitää poistaa museosta, Pentagon (puolustusministeriön päämaja) on poistanut sotasankarilistoiltaan mustia, latinoja ja intiaaneja, Henriksson mainitsee.
Liittovaltion museot saavat rahoituksensa valtion kassasta. Niiden sisällön tulisi edustaa historian faktoja eikä vallassa olevan puolueen poliittista propagandaa.
– Muutokset eivät näy heti, ja meitä ne voivat ensin naurattaa. Mutta entä jos näkemykset oikeasti muuttuvat, tutkija pohtii.
Unelma maasta, joka ei kuulu rikkaille
Ymmärtääkseen Yhdysvaltain nykypäivää on tunnettava maan syntyhistoriaa. Yhdysvallat on eurooppalaisten pystyttämä liittovaltio, aivan toista maata kuin vanha manner.
– Monet Euroopan valtiot syntyivät kuningashuoneiden, ruhtinaskuntien ja niiden liittoumien ympärille, Markku Henriksson muistuttaa.
Eurooppalaiset halusivat juuri tätä pakoon, eroon rikkaista, maat ja mannut omistaneista kuninkaistaan. Uudella mantereella oli tarjolla viljavaa maata ja metsästäjille turkiseläimiä – kaikkien otettavaksi. Maat todellakin otettiin, pääasiassa väkivalloin maassa asuvalta alkuperäiskansalta. Afrikasta rahdatut orjat tekibät työt pelloilla.
Edellisessä teoksessaan Yhdysvaltain idea (Tammi 2025) Henriksson siteeraa filmitähti Marlon Brandoa, joka on todennut: ”Yhdysvallat on rakennettu intiaanien verellä ja mustien hiellä”.
Markku Henrikssonin mukaan federalismi pitää Yhdysvallat kasassa ja presidentin kurissa. Kuva: Esko Jämsä
Heinäkuussa Yhdysvallat täyttää 250 vuotta. Liittovaltion syntynä pidetään 13 brittiläisen siirtokunnan itsenäisyysjulistusta 4. heinäkuuta 1776. Nämä itärannikon nykyiset osavaltiot olivat vain alkusoitto, pieni osa mannerta. Siitä alkoi maan valloitus kohti länttä.
”Presidentti ei täällä määrää”
Tänään Yhdysvaltoihin kuuluu 50 osavaltiota, jotka ovat hyvin itsenäisiä. Tätä ilmentää jo maan englanninkielinen nimi: United States of America (USA), Amerikan Yhdistyneet Valtiot. Presidentin johtama hallinto vastaa liittovaltion, siis koko maan turvallisuudesta ja ulkopolitiikasta. Liittovaltion pääkaupunki Washington D.C. ei kuulu mihinkään osavaltioon.
Tällainen federalismi on Markku Henrikssonin mukaan juuri se liima, joka voi pitää Yhdysvallat kasassa – ja presidentin kurissa. Tutkija nostaa esimerkkejä. Liittovaltion korkein oikeus totesi keväällä, että Trumpilla ei ollut oikeutta laittaa ICE-agenttejaan jahtaamaan siirtolaisia sen paremmin Kaliforniaan kuin Minnesotaan, jossa nämä surmasivat kaksi amerikkalaista siviiliä.
– Trumpin mukaan paperittomat siirtolaiset uhkasivat koko maata. Tämä oli aivan naurettava väite.
Kuvernöörit ilmoittivat, että presidentti ei voi käskeä kansalliskaarteja kaduille.
Presidentti yritti komentaa liikkeelle myös kansalliskaarteja eli osavaltioiden omia armeijoita vedoten siihen, että maa on vaarassa.
– Osavaltioita johtavat kuvernöörit ilmoittivat, että he johtavat kansalliskaarteja, eikä presidentti voi käskeä niitä kaduille omia kansalaisiaan vastaan. Jopa liittovaltion alaisuuteen kuuluvan Washington D.C.:n pormestari ja poliisipäällikkö ilmoittivat, että täällä määräämme me, ei presidentti, kuvailee Henriksson.
Voiko USA:n federalismi pelastaa maailman?
Markku Henriksson miettii toiveikkaana, voiko USA:n federalismi lopulta pelastaa maailman. Yhtenä esimerkkinä voisi olla ympäristönsuojelu.
– Trump antaa piutpaut ilmastonmuutokselle. Liittovaltio ei piittaa ympäristöstä, mutta osavaltiot piittaavat. Kaliforniassa on niin paljon autoja, että se on asettanut määräyksiä niiden päästöjen vähentämiseksi. Autotehtaat eivät halua menettää Kalifornian markkinoita, joten ne muuttavat autojaan ekologisemmiksi.
Tutkija toivoo, että tuntisimme Amerikkaa paremmin. Tieto korjaisi väärinkäsityksiä ja epäilyksiä maan romahtamisesta. Presidentinvaalitkin olisi hyvä ymmärtää oikein.
– Selitämme, että Yhdysvallat ei olisi demokratia, kun presidentiksi voidaan valita vähemmän ääniä saanut. Se vaalijärjestelmä ei ole Yhdysvaltain kansalaisten vaali, vaan itsenäisten osavaltioiden vaali.
Markku Henrikssonin mukaan Yhdysvaltain vaalijärjestelmä on osavaltioiden vaali, sen vuoksi presidentiksi voidaan valita myös vähemmän ääniä saanut ehdokas.
Demokraatit ovat hukassa, vaikka vaalivoitto häämöttää
Mikä on Amerikan suunta? Trumpin suosion laskiessa ensi syksyn kongressin välivaaleista on kohistu erityisen paljon. Kongressin molemmat kamarit, senaatti ja edustajainhuone, ovat nyt niukasti republikaanien hallussa. Ne päättävät liittovaltiotason lainsäädännöstä, budjetista sekä sodasta ja rauhasta.
– Jos kongressin enemmistö siirtyy demokraateille, presidentti ei saa mitään lakiesityksiään läpi. Trump voi antaa presidentin asetuksia, jotka on helppo kumota, kun hallinto on vaihtunut demokraateille, Markku Henriksson huomauttaa.
Demokraattien voitto tulevan syksyn välivaaleissa suuntaisi katseen syksyn 2028 presidentinvaaleihin. Trumpia ei enää kahden kauden jälkeen valita, mutta onko seuraavallakin presidentillä räikeänpunainen MAGA-lippis?
– Demokraatit ovat yhä aivan hukassa. He sössivät viime vaalit aivan totaalisesti. Joe Bidenin olisi pitänyt sanoa ajoissa, ettei asetu ehdolle. Tällöin olisi menty normaaliin esivaaliin. Puolue ei ole tappion jälkeen saanut vieläkään rivejään järjestykseen.
Onko demokraateilla vakuuttavia ehdokkaita?
– Kalifornian kuvernööri Gavin Newsom (Trumpin tiukka arvostelija) voi olla yksi mahdollinen.
Donald Trumpin kannattajalla on yllään värikäs paita, joka muistuttaa Yhdysvaltain vapaudesta ja 250-vuotisesta historiasta, Kuva: Anthony Behar/SipaUSA /Lehtikuva
Vaikka Trumpin kannatus on laskussa, hän on löytänyt kannattajia ”kadonneesta kansasta”, jolle demokraatit ovat wokea ja feminismiä levittäviä liberaaleja. Henrikssonin mukaan äänestäjän kommentti Trumpin ensimmäisen voiton jälkeen osuu ytimeen.
– Hän totesi tv-haastattelussa, että varmaankin Hillary Clinton voisi olla parempi, mutta Trump puhuu työpaikoista.
Rötöstelevä Jumalan työkalu
Pärjätäkseen politiikassa Donald Trumpin in puhuttava myös Jumalasta. Markku Henrikssonin mukaan Trump ei ollut poliittisen uransa alussa perinteinen republikaani, vaan hänelle oli yhdentekevää, oliko joku homo tai lesbo.
Pian Trump tajusi, että puolueen syvää päätyä on miellytettävä. Siihen kuuluu vahvasti evankelikaalinen kristillisyys.
– Sieltä tulee kannatusta. Trump poseeraa Raamattu kädessä, vaikka kukaan ei tiedä, mitä uskontoa hän edustaa. Hän on täydellinen poliitikko demokratiassa, menee enemmistön mukana.
Jos luotat Jeesukseen, miten suurta se luottamus on, jos on aina kivääri mukana?
Yhdysvalloissa valtio ei edusta eikä tue mitään uskontoa tai kirkkokuntaa, tämä on säädetty laissa. Mutta kristinusko on politiikan pelikortti – joustavasti.
Henriksson listaa uudessa teoksessaan hurjan luettelon Trumpin rötöksiä ja seksiskandaaleja. Miten tällainen mies voi sopia fundamentalistiuskovaisten presidentiksi? Selitys on se, että Trump nähdään Jumalan epätäydellisenä työkaluna Amerikan siunaukseksi.
– Maan ulkopuolella on hankalaa ymmärtää kristillisyyttä, joka yhdistyy konservatiiviseen ja hyvin äärioikeistolaiseen isänmaallisuuteen. Myös Yhdysvalloissa on paljon hartaita kristittyjä, jotka eivät lainkaan ymmärrä Trumpin ja tämän kannattajien kristillisyyttä. Jos luotat Jeesukseen, miten suurta se luottamus on, jos on aina kivääri mukana, Henriksson kysyy.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jyräsikö Trump ilmastopolitiikan – ja voiko Suomi sittenkin viiletä? Risto Isomäen analyysi kääntää keskustelun suunnan
AjankohtaistaYmpäristö- ja tulevaisuuskysymyksiin perehtynyt Risto Isomäki yhdistää tässä haastattelussa ilmastotieteen ja maailmanpolitiikan yllättävällä tavalla. Hän väittää, että vanha ilmastopolitiikan malli on tullut tiensä päähän – ja selittää, miksi Suomen talviin liittyy nyt outo epävarmuus.
